Syheröistä jälkeä ja aivot solmussa

Jeriko ei ole kyllä kauheasti päässyt lepäilemään agilityn SM-kisojen jälkeen. Heti yksilökarsintaradan jälkeen ajatukset kääntyi jo tulevaan jälkikokeeseen ja näin ollen ajatukset on ollut jälkitreeneissä heti alkuviikostakin.

Maanantaina hinkkailin hyppyä pihassa. Ihan älytön määrä toistoja. Päässä vaan joku herne lähti aivan vallattomalle kiertoradalle, enkä osannut lopettaa. Otin vielä kapulan treeniin mukaan pitkästä aikaa ja paluuhypyt sen kanssa ei onnistunut kuin 90cm hypyllä ja sitten vaan hinkkasin. Jeriko kyllä teki iloisesti eikä välittänyt mun pimahduksesta. Onneksi ei loukannut itseäänkään eikä mennyt jumiin. Ukko sen sijaan mun hullussa hyppyyttelyvimmassa liukastui ponnistuksessa meidän pihassa sorapohjalla ja kaatui hypyn nenälleen niin, että nenään tuli ihan haava. :( Kylläpä oli huono tuuri, mutta Ukko ei ollut kyllä tästä yhtään moksiskaan ja hypyt onnistui tämän jälkeen hyvin, varsinkin kun siirsin hypyn turvallisemmalle alustalle.

Keppileikkejä ollaan tehty myös pihassa. En ole vielä muistanut ottaa keppejä töihin mukaan, että saisin jonkun hajustamaan niitä mulle valmiiksi eli omalla hajulla on ihan menty. Pihaan olen siis viljellyt keppejä ja Jeriko on ollut aivan innoissaan tästä leikistä. Se on kyllä hassu koira, kun se on innoissaan kyllä aina ja kaikesta. Ukko on myös leikkinyt keppileikkiä, mutta ei ole ihan hoksannut leikin hienoutta. ;) Jeriko lähtisi hakemaan Ukonkin vuorolla.

Eilen mentiin tekemään jälkeä Ilonan kanssa tuohon meidän lähelle. Uudet metsät taas eikä oikein tiennyt mitä odottaa. Ukon jälki oli aika kamalassa maastossa, pituutta 700m ja kuusi keppiä. Jana lähti ylämäkeen, Ukko lehti vähän viistosti janalla takajälkeä kohti, mutta en viitsinyt korjata, kun ylämäkeen lähtö ylipäätään oli niin haastava. Maasto oli muutenkin kivikkoista ja haastavaa. Eka keppi nousi hienosti, toka keppi taisi jäädä ja neljäs meinasi myös jäädä. Ukko jäljesti ajoittain hyvin ja tarkasti, vauhtikin oli selvästi vähäisempää kuin aikaisemmin, mutta ajoittain Ukko lähti ihan liihottamaan jonnekin kauaksi jäljestä, "arvaili" mihin jälki menee eikä tehnyt kunnolla töitä. Pitkät jäljet on ollut Ukolle selvästi liikaa. Vauhtia on saatu pois, mutta samalla motivaatio/jaksaminen on kärsinyt. Jatkossa siis Ukolle vähän lyhyempiä jälki.

Ilona tallasi Jerikon jäljen. Maasto oli ihan ok, vaikka sisälsikin useita puunrungon ylityksiä. Jäljellä oli pituutta 950m eikä siinä ollut mitään ummallisuuksia. Tai ei ainakaan pitänyt olla. Kuusi keppiä.

Jotain ihan selittämättömiä ongelmia jäljellä kuitenkin tuli. Kaikenlaista harhaa yms on jäljillä ollut ennenkin ja joskus paljonkin hankaluuksia, mutta ei koskaan tässä määrin. Jana oli koepituinen ja janapaikka aikas kiva. Jeriko lähti ensin suoraan, mutta sitten taisi saada jo hajua jäljestä ja kaarsi oikealle. Kutsuin Jerikon nyt takaisin ja lähetin uudelleen, jolloin Jeriko eteni tikusuoraan loppuun saakka ja itsevarmasti nosti jäljen oikeaan suuntaan. Jäljestyi alkoi hyvin, Jeriko jäljesti tuttuun tapaan tarkasti ja itse varmasti. Kaksi ekaa keppiä nousi, mutta jossain kolmoskepin tuntumassa/sitä ennen oli jotain niin isoa häiriötä, että Jeriko harhaantui ja oikaisi lopun kulman. Jeriko lähti sitten palaamaan takaisin ja harhaillen ja välillä askel askeleelta nuuskutellen palattiin lopulta janan tuntumaan. Välissä yritän lähettää Jerikon metsässä ns. janalähetyksellä nostamaan jäljen uudelleen (Pekka Korrin vinkkejä jälkikoulutuksesta kesäkuun alulta), mutta sekään ei siinä oikein toiminut (lähetyssuuntakin oli ehkä päin prinkkalaa). Jeriko kuitenkin itse etsi ja työskenteli koko ajan, joten mä menin sitten vaan perässä ja unohdin muut kikkailut.

Janalle tullessa sitten uusi lähtö, jonka jälkeen Jeriko taisteli läpi vaikean kohdan, ja sen jälkeen jatkoi jäljestystä täysin normaaliin tapaan, nosti hieman vauhtia normaalimpaan (sitä ennen oli kävelty hitaasti, kun nuuskutti niin tarkkaan). Nosti silti kaikki loput kepit (vain se kolmas jäi), leikki ja haukkui kepeillä normaalisti eikä ollut yhtään paineessa (vaikka mä kyllä ahdistuin pitkästä taistelusta jäljellä), fyysisesti väsynyt toki oli. Matkaa kertyi 2,08 km ja aikaa kului 1h 15 min. Aikamoinen taistelu.

Jäljen jälkeen olin hyvin hämmentyneissä tunnelmissa. Muutaia kertoja on jäljellä ollut selviä hankaluuksia, harhaa yms, mutta aina Jeriko on selvittänyt ongelmat ja nopeammin kun nyt. Näin hankalaa ei ole koskaan ollut ja olin jo vähän hämilläni, että miten Jeriko nyt tolleen "mokailee". Toisaalta Jeriko ei kyllä mokannut mitään, vaan esitti ihan häkellyttävää sinnikkyyttä ja taistelutahtoa selvittää ongelmat. Ja on sillä vaan hypä pääkoppa, kun ei tosiaan yhtään ahdistunut tai paineistunut haasteista tai mun ahdistuksesta, vaan jatkoi ihan itsevarmasti hommia.

Jouduin kuitenkin tuumaamaan ihan kunnolla, että miten haluan nyt treenata ennen tulevaa koetta. Intuitiivinen halu olisi tehdä Jerikolle lyhyt jälki "palkkioksi", mutta viimeksi kun tein lyhyen jäljen, oli seuraava jälki taas huonompi ja Jeriko jätti enemmän keppejä, kun oli "yli-itsevarma". Kävi myös mielessä se, että ketä tämä mun halu tehdä lyhyt jälki oikeasti palvelee? Kun Jeriko ei kerta ahdistunut pitkästä jäljestä, onko kuitenkin niin, että tuon salaperäisen jäljen ratkaiseminen oli Jerikon mielestä jännää ja palkitsevaa, ja lyhyt jälki on taas tylsä, kun jäljestys loppuu lyhyeen? Siinäpä sitten oli mulla pohdittavaa. :D Mutta kyllä mulla taitaa olla nyt ihan hyvä treenisuunnitelma tälle viikolle. ;)

Eilisestä vielä sen verran, että tehtiin myös pienet tottistreenit. Halusin ampumista treenata molemmille. Jerikolle, koska ekan suoran seuruussa keulii ja paukuista on tullut nyt ääntelyä, kun on ylivireessä ja välillä on erkaantunutkin seuraamisessa vähän, kun keskittyminen herpaantuu. Arvelinkn vähän, että pelkällä hiekkatielle seurauttaminen ei saa samaa efektiä aikaan ja Jeriko seurasi korrektisti eikä ottanut mitään överikierroksia. Kerran vähän äännähti, joten pääsin kuitenkin siitä palauttamaan.

Ukon kanssa sen sijaan huippujuttu, koska Ukko ei paineistunut nyt aiempaan verrattuna juuri ollenkaan! Ekaa paukkua säpsähti, mutta vire ei laskenut ollenkaan, vaan jatkoi seuruuta normaalisti ja pääsin heti palkkaamaan. Tämän jälkeen lähti seuraamisiin ehkä hieman matalammassa vireessä, mutta paukut ei edelleenkään vaikuttanut vireeseen juurikaan. Leikkiessään Ukko ei paukkuja noteerannut ollenkaan. Aiemminhan, kun tämä paukkuongelma alkoi, Ukko ei suostunut leikkimään ollenkaan jos ammuttiin. Jotain on siis todella tapahtunut ja suuri edistyminen tässä asiassa! :)

Tänään oli vähän niin kuin vapaapäivä, kun tehtiin vaan yksi keppileikki pihassa. Mä kitkin marjapensaiden ympärystää ja levittelin kuorikatetta. Hyvä tuli. :) Huomenna taas jatketaan treenejä.