Uitettu koira

Tänään oli jo kauden ensimmäinen jälkikoe. Vettä tuli jo aamulla kuin saavista kaatamalla, hetkittäin sade hellitti ihan vähän, ihan vain alkaakseen taas kohta uudelleen voimakkaampana. Sade hankaloittaa jäljestämistä, mutta oli mulla vähän muitakin huolia kokeeseen liittyen..

Torstaina tehtiin hyppyä, joka meni tosi kivasti, Jeriko hyppäsi metrin rennosti ilman kapulaa, kapulan kanssa hyppäytin vain 95 cm, mutta sekin meni puhtaasti ja rennosti. Käytiin tekemässä jälkeä Johannan kanssa ja treeni meni sinänsä oikein hyvin, mutta yksi pienikokoinen keppi jäi vaikeaan hieman ryteikköiseen kohtaan. Hieman huono juttu, mutta Jeriko teki tosi hienosti töitä ja tuo oli lähinnä huonoa säkää.

Perjantaina laitoin lampaat alalaitumelle syömään ja tehtiin lyhyt lenkki.Takaisin tullessa lampaat oli valunut laitumen toiseen päähän ja innostuneena uudesta isosta tilasta, päätin laittaa Jerikon hakemaan lampaat sieltä noin 300 metrin päästä. Jeriko lähti kuin tykin suusta niin kuin yleensäkin ja juoksi hakukaarellaan hakkuujätteiden läpi ja meinasi kompastua ja lentää nurin, mutta jatkoi vaan menoaan. En ajatellut siitä enempää, mutta siitä sitten tultiin pihaan ja piti hyppyä tehdä, niin Jeriko ihan vingahti eikä suostunut hyppäämään. Illalla venytellessä ja hieroessa löytyi hartiasta kireä lihas. Hyppy siis huoletti jo muutenkin, eikä sade ja märkä nurmi yhtään helpottaneet tätä huolta.

Koe alkoi kuitenkin maastolla. Mulle arpoutui jälki nro 3. Jälki kulki rinteen pohjalla, jossa meni myös leveä virtaava oja (lue: joki) ja maasto oli pääosin tosi kostean oloista ilmankin sadetta ja nyt sitten todella märkää. Jeriko teki ihan hyvän janan, ihan vähän erkani janalta sivusuunnassa, mutta korjais taas liikettään suoraan sivuaskeleen jälkeen ja nappasi jäljen. Jerikon reaktiosta näki, että se otti oikeaa suuntaa ja kehuin hiljaa ja Jeriko jatkoi jäljellä oikeaan suuntaan. Jäljestys lähti siis hyvin käyntiin, mutta eka kulma tuli nopeasti ja sen jälkeen oltiinkin jo joen törmällä, jossa myös kaatunutta puustoa ja ryteikköä sekä runsaasti mätää lehteä. Jeriko pyöri tässä kohdassa todella pitkään etsien kohtaa missä jälki jatkuu, mutta lopulta onnistui jäljen jatkon löytämään. Jäljestys jatkui ajoitellen normaalin "helposti" ja ajoittain todella hankalina kohtina joissa Jeriko joutui tarkistamaan useaan otteeseen jäljen jatkosuuntaa syvään askelia nuuskien. Lopputuloksena jäljeltä oli 2+1 keppiä, mutta Jeriko teki kyllä niin hienosti töitä ja kirjaimellisesti taisteli jäljen läpi, että en voinut kyllä olla muuta kuin tyytyväinen siihen.

Esineruudussa sama sade ja raskas seisova ilman aiheutta taas ongelmia. Lisäksi Jeriko oli ehkä vähän väsynyt isosta työstä mitä jäljellä joutui tekemään. Kaksi esinettä nousi, mutta yksi jäi nousematta.

Olin jo vähän tuuminut keskeyttäväni kokeen, koska ei ollut kuitenkaan mahdollista enää tehdä tulosta maastopisteiden vuoksi. Koe oli kuitenkin tutun jälkiporukan järkkäämä ja kun kuulin, että kyseltiin 0-koiraa niin tarjouduin siihen. Mut kuitenkin puhuttiin jatkamaan koesuoritusta ja taktikoimaan hypyn niin, että heitän kapulan niin sivuun, ettei Jeriko yritä hypätä. Suostuin sitten, mutta en tajunnut, että "jouduttiin" pariksi aika pelottavalle sakemannille (narttu sentään onneksi), joka kyyläsi Jerikoa todella uhkaavasti jo ennen kentälle menoa ja koko ajan tuomarille ilmoittautumisessa ja vielä arvosteluja annettaessa. Kyllä kävi mielessä, että onko päivän loppu se, että Jerikosta ei jää vain silppua jäljelle, mutta onneksi toinen koira pystyi kuitenkin suorituksen aikana ja paikkamakuussakin keskittymään olennaiseen. Sakemanni myös äänteli tosi koko oman suorituksensa ajan ja Jeriko sitä säesti sitten omissa yksilöliikkeissään. Jeriko teki perinteisen virheen eli istumisen meni maahan. Tälle pitäisi tehdä jotain. Muuten ihan kivaa suorittamista, hypyn kiersi kun heitin tosi vinoon. Vinoestekin oli varmaan aika liukas, ylitti mennessä, mutta ei päässytkään ylös takaisin tullessa. Eteenmenossa edisti aika reippaasti, mutta lähti kyllä kuin tykin suusta ja meni maahan tosi nopeasti katse menosuuntaan. :)

Ristiriitaiset tunteet siis kokeesta. Harmittaa, kun kävi niin huono arpaonni tuon jäljen suhteen (tämä oli jäljen tallaajien ja merkkaajienkin mielestä aika kamala), mutta ei voi kauheasti harmitella, kun koira on kuitenkin niin sinnikäs ja taitava, että selvisi siitä eikä eksytty metsään tai harhalle. Toivotaan, että saadaan jostain muualta koepaikkaa tässä joskus, jos sitten olisi vähän paremmin onni mukana..

Meillä oli täällä eilen Briskness-porukkaa paimentamassa. Hauska ja kiva juttu siitä pakko kertoa, kun mukana oli myös kaksi 6kk ikäistä urosta, ihan pentuja siis vielä mutta jo silleen isoja. Ukkoa selvästi jännitti, kun ensimmäinen tuli pihaan. Kävi haistelemassa, mutta oli aika jännittyneenä, pelkäsi varmaan että tuleeko taas turpaan. Kun toinen ei käynytkään päälle rentoutui Ukkokin ja sitten kun toinen uros (todellinen hulivili) tuli autosta ja hyppäsi suoraan Ukon kaulaan ja ympärillä leikkiin haastaen, Ukon ilme oikein kirkastui ja sittenhän nämä kolme kirmaili edes takaisin pihassa leikkien. Oli niin ihana nähdä Ukko omana itsenään ja ihanaa, että sai nyt vaihteeksi hyvänkin kokemuksen. Ja ihanaa, että kaikesta sattuneesta huolimatta se on edelleen Ypy Ystävällinen. :))

Diesel, Ukko ja Teuvo leikkii (c) Anita Korhola