Tarkkuustreeniä

Paimennustreenejä ollaan nyt tehty muutamia, kun on ollut vapaapäiviä ja pystynyt päivällä valoisaan aikaan treenaamaan. Yleensä teen vaan yhdet treenit molemmille, jotenkin sitten tarvii itsekin jo ajatustaukoa ja kun yksin treenaa niin ajatustauko tapahtuu lähtemällä tekemään jotain muuta eikä useinkaan sitten toista treeniä päivän aikana enää tehdä.

Nyt olen treeneissä keskittynyt ajoon, lampaiden lähestymiseen ja etäisyyden pitämiseen. Jeriko itse asiassa pitää parempaa etäisyyttä lampaisiin kuin Ukko ja tuleekin pääasiassa tasaisella tahdilla jolloin etäisyys niihin säilyy. Ollaan kuitenkin tehty ajoharjoitusta keskittyen siihen, että liikkeellelähtö olisi rauhallinen eikä pompsahda pystyyn. Tämäkin on alkanut sujua jo ihan kivasti, toki toistoja vielä tarvitaan. Erityisesti kuitenkin huomiota tarvitsee noston vauhti, lampaat lähtee niin liukkaasti mua kohti, että sitten siinä imussa tulisi vähän kiire. Olen siis kiinnittänyt huomiota tähän, jotta Jeriko oppisi myös nostoissa rauhallisen liikkeen eikä nostossa lähtisi vauhti jo lapasesta, kun lampaat juoksee ja koira antaa vielä lisävauhtia.

Ukon kanssa keskitytty aikalailla samoihin asioihin, mutta Ukon ongelma on erityisesti sen kiihdyttäminen ajossa, kun se yrittää päästä lähemmäksi lampaiden jalkoja. Siellä se haluaisi kovasti olla. Jalkoihin päästyäänhän Ukko sitten heittää itse maahan, mutta tällainen jojoilu ei tietenkään ole toivottavaa. Lisäksi liikkeellelähdöissä Ukko usein hyppäyttää takajalat alleen ja olen yrittänyt tätä liikettä saada siltä pois, jotta ajoon lähtö olisi ihan alusta saakka tasaista ja rauhallista. Jarruttelen Ukkoa siis äänellä, liian nopeista liikkeellelähdöistä tai kiihdytyksistä kohti lampaiden jalkoja murahdan ja kehun sitten tasaisesta hyvästä tahdista tai rauhallisesta pystyyn nousemisesta. Noston jälkeen Ukko ei lähde niin herkästi juoksemaan lampaiden perään, ei siis laukkaa, mutta se johtuu ehkä ainakin osittain siitä, että Ukko osaa hiipiäkin niin nopeasti. ;)

Täytyy nyt muistaa kirjoitellakin ylös tarkemmin paimennustreeneistä, että saan pidettyä treeneissä järjestelmällisyyden ja seurattua edistymistä. :)

Tänään aamupäivällä käytiin hakutreeneissä. Tai voiko sitä sanoa hakutreeniksi jos tehdään risteilyä kentällä..? Joka tapauksessa kentällä vähän risteilemässä maalimieheltä toiselle, piilojakin oli mutta jos maalimiehet oli niiden takana, niin tämä aiheutti aika suuria ongelmia. Jerikolle näytettiin maalimiesten lähdöt ja se nostatti siitä itseään ihan kunnolla, haukkui kovasti perään. Ehkä siinä jäi vähän aivot narikkaankin ja kun lähdön aika tuli, niin noin puolessa matkassa maalimiehelle (20 m ehkä) iski epävarmuus ja samalla iskeytyi nenä maahan ja loppumatka mentiin jäljestäen. Maalimiehelle päästessään Jeriko oli selvästi iloinen löydöstään ja alkoi heti leikkiä innokkaasti patukalla vetoleikkiä. Sama toistui monta kertaa. Kerran Jeriko jopa pyörähti lumessa kesken matkan. Ei selvästikään mitään hajua mitä pitäis tehdä. :D

Sitten otettiin maalimiehet ihan avoimelle mutta valkoisten lakanoiden alle. Itse myös vähän rauhoitin sitä lähdöissä, kielsin haukkumasta ja muistutin keskittymisestä. Nyt Jeriko lähti maalimiehille paremmin ja juoksi koko matkan pää pystyssä. Oliko sitten se ettei maalimiehet enää olleet piiloissa vai tuo lähetyksen rauhoittaminen..? Selvää on kuitenkin, että Jeriko ei vielä ole sisäistänyt mitä pitäisi tehdä ja treeni jatkuu ihan helpoilla alkeisharjoituksilla.

Luulen, että sitten kun Jeriko hiffaa mitä pitäisi tehdä, niin treeni lähtee edistymään nopeammin, koska sillä on kuitenkin itsevarmuutta ja ainakin esineruudussa ihan hyvää kykyä toimia ilmavainulla. Ja se on ainakin selvä, että haukkuilmaisu tulee varmasti todella helposti. ;)

Kun olin aamulla jo palelluttanut varpaitani, niin jotenkin ei enää viitsinyt illalla lähteä agilityä treenaamaan pakkaseen. Muutenkin jotenkin vetämätön olo. Ukolle tein sisällä vähän kaukkareita jotka meni ihan kivasti noin 10 m matkalla vaikka Jeriko seisoi häiriönä välillä aivan näkökentän edessä. :D Istumaannousut kaikki oli napakoita ja hyviä, mutta pari kertaa jumitti maahanmenoon..

Jerikon kanssa tein pikku esineiden nostoja matolta. Kuulakärkikynän sisältä otettu jousi oli ainut heiman kummastusta aiheuttanut esine, kaikki muut nousi ihan heti ja kyllä se jousikin nousi alun ihmetyksen jälkeen. :) Jeriko käyttää kyllä kivasti nenää etsiessään, mutta käskysana "pikku" ei ole sille vielä ihan selvä, että sillä saa lähteä etsimään jos olen istuttanut sivuun.