Jeriko palasi kotiin ja tavoitteita

Keskiviikon astumisen jälkeen Hirmu ja Jeriko sanattomassa yhteisymmärryksessä tuli siihen tulokseen, että tärpit on mennyt eikä enää yrityksiä astumiselle torstaina tullut. Jeriko sai sitten eilen kyydin Oulusta Tampereelle ja hain Jerikon keskustasta. Hyvin Jeriko oli viihtynyt Miialla ja on sillä vaan hyvä pääkoppa, kun ei yhtään stressaa maailman menoa tai sitä kuinka siirtyi vieraista käsistä toisiin vieraisiin käsiin. Myös kyydittäjiltä Jeriko sai kehuja, kuinka hienosti matkustaa.

Ja kun Jerikon sitten otin sieltä takakontista, niin se oli niin kuin ei olisi missään poissa ollutkaan. Ei mitään normaalista poikkeavaa, iloinen tietenkin oli mun  näkemisestä, mutta samalla tavalla kuin esim. työpäivän jälkeen. Omalla autolla heilutteli häntää peräkontin edessä ja oli iloinen Ukon näkemisestä. Naamapesu ei kyllä edelleenkään ollut Jerikon lempijuttu ja aivan tavalliseen tapaan siitä murisi Ukolle, mutta ei mitään rähähtelyä tai muutakaan normaalista poikkeavaa. Lenkillä juoksi yhdessä Ukon, Ronjan ja Meean kanssa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mua vähän varoiteltiin, että astumisen jälkeen voisi alkaa nartut vähän enemmän kiinnostaa (lue: mennä överiksi narttujen vonkaaminen), mutta sama luotettava ihana Jeriko se oli kuin aina ennenkin. :)

Elämä on siis palannut välittömästi täysin takaisin normaaliin uomiinsa. Nyt voisi sitten olla hyvä käydä läpi edelliselle vuodelle asettamiani tavoitteita ja pohtia uusia. Alla kopioituna viime vuoden tavoitteet:

Tavoitteet vuodelle 2014:

Paimennus:
Ukon kanssa 1-luokan kisoja ja PPR1 sekä PAIM1. Ehkä nyt vähän ahnehdin, mutta nämä on tavoitteet. Jos ei niihin ylletä, niin ei maailma siihen kaadu. ;)
Jerikolle 2-luokan kisoja ja toivon mukaan myös PAIM2. Ihan saavutettavissa kunhan saadaan kaikki palaset, erityisesti ne linjat kohdilleen.
Molemmille siis paljon treeniä, Jerikolle erityisesti stoppeihin ja sisäflänkkeihin, joita ei edelleenkään olla treenattu kunnolla auki, Ukolle ylipäätään kaarien aukaisua ja tarkemmat stopit.

Jerikon tavoite täyttyi, Ukon kanssa saatiin PPR1, mutta ei paim1:stä. Ukko suoritti kuitenkin myös SPKY:n perusradan. Nyt nämä tavoitteet tuntuu kyllä vähän hölmöiltäkin. Tai tuntuu, että opin ymmärtämään kesän aikana niin paljon enemmän, että tällaiset tulostavoitteet on aika pintaraapaisu ja sivuseikka. Ukolle ollaan saatu flänkkejä jo aika hyvin auki, stopit toimii välillä ja välillä taas ei. Ollaan kuitenkin löydetty parempi yhteistyö ja paljon asioita, millä päästään eteenpäin. Olen oppinut pilkkomaan suoritusta pienempiin osiin ja kehittämään osa-aluetta kerrallaan ja sillä tavalla myös kehitystä on tullut huomattavasti paremmin. Nyt omien lampaiden myötä on harjoiteltu arkisia asioita kuten lampaiden pitämistä poissa jaloista lisäruuan jaon aikana ja tässä pojat ovat saaneet hyvää itsenäisen työn harjoitusta. Ukko on oppinut jakoa ja saanut lisää eläinfiilistä, Jeriko on oppinut käyttämään jonkin verran silmää ja ajamaan rauhallisemmalla tahdilla. Taidollisesti ollaan menty eteenpäin enemmän kuin mitä ymmärsinkään vuosi sitten asettaa tavoitteita.

Agility:
Jerikolle SM-nollat ja sitä valiokelloa..? Ukko 2-luokkaan ja mahdollisesti vielä 3-luokkaan loppuvuodesta. Ukolle päätavoite ehdottomasti fiiliksen ja vauhdin metsästys. Kisatavoitteet on ihan toissijaisia siihen verrattuna.

Jeriko keräsi SM-nollat kasaan ja kisoissa käytiin ihan kelpo tuloksella 2 x 5. Valiokello ei käynnistynyt monesta läheltä piti tilanteesta huolimatta, parempi onni tänä vuonna? Ukko nousi 3-luokkaankin melko helposti, mutta sitten syvennyin ihan tosissani tuohon fiilikseen. Fiilistä on löytynyt ja yhteispeli myös agilityradalla parantunut huomattavasti. Olen tosi innoissani Ukon edistymisestä ja nyt harjoitellaan sitten kisaamista Ukon kanssa.

PK-jälki:
Jerikolle JK2 ja starttaaminen 3-luokassa. Ukolle BH koe ja starttaaminen 1-luokassa mikä laukauskestävyys riittää.

 Jeriko sai sekä JK2 että JK3 koularit ja jotain mitä en olisi osannut kuvitellakaan: piirinmestaruuden! Sanoin sen jo silloinkin, mutta toistan: maaston jälkeen mulla ei ollut todellakaan kuvitelmia mistään voitosta, mutta jo sen maaston selvittäminen ja Jerikon upean työskentelyn katsominen oli todellinen voitto ja sai mut melkein itkemään ylpeydestä. Jeriko teki ison työn ja olen aivan äärettömän ylpeä siitä, piirinmestaruus oli sitten vaan sivuseikka siinä.
Ukko suoritti BH-kokeen keväällä, mutta valitettavasti laukauskestävyys meni koko ajan huonompaan suuntaan ja lopulta päätin lopettaa laukausten harjoittelemisen, etten tekisi sillä hallaa mun ja Ukon suhteelle tai Ukon äänikestävyydelle arjessa. Pk-urasta luopuminen Ukon kanssa ei sinänsä harmita, vaikka maasto saatiin ihan kisakuntoon, tärkeintä on säilyttää luottamus meidän välillä.

Toko:
Tätä me ei enää treenata eikä yhtään mitään tavoitteita. ;)

Ihan loppuvuodesta alettiin sitten kuitenkin Ukon kanssa vähän treenaamaan, kun pk-ura laitettiin jäihin. Jerikonkin kanssa tehtiin pari tokotreeniä ja ajattelin jo, että voisi ulkomaan valiotitteleitä lähteä hakemaan, mutta sitten päätin etten halua riskeerata, että tottikseen rakennettu voima ja fiilis latistuu tokon vuoksi. Niinpä Ukko siis on hiljakseen vähän harjoitellut tokoa, mutta Jeriko lähinnä vähän tottista. Ollaan saavutettu Ukon kanssa "kuplaa" ja sen seuraaminen on nykyään aivan huikeen hienoa. :)

Valjakkohiihto:
Toivon mukaan saadaan lainahiihtäjä puikkoihin niin, että molemmille saadaan kisastartteja. Tavoitteena opetella itse hiihtämään paremmin, erityisesti ylämäkitekniikka pitäisi jo vihdoinkin oppia. :D Lumettoman alkutalven vuoksi ainakin ensimmäiset kisat on siirretty ajankohtaan X, katsotaan koska päästäisiin edes laduille. Siihen asti pyritään tekemään vetoja polkupyörän kanssa. Tänään tehtiinkin ensimmäinen polkupyöräveto, joka ei ollutkaan yhtään niin varallista kuin mitä ajattelin. Tehtiin vedot kolmessa pätkässä, eka pätkä noin 4 km, sitten noin 1 km kaksi pätkää ja jäähdyttelyt väleihin ja loppuun. Vähän oli pojat kesäterässä, mutta kyllä se siitä. Nyt kun ahkerasti kävis pyörällä vedättämässä, niin olis ainakin hyvässä terässä sitten joskus, kun ne lumet tulee. ;)

Lumia ei sitten viime talvena tullut juuri ollenkaan, olinkohan hiihtämässä koirien kanssa kertaakaan.? Yksin kävin pari kertaa. Koirien kanssa kicksparkilla käytiin, mutta tosiaan kunnon treenaaminen ja kisaaminen jäi kokonaan.

Toivotaan, että ensi vuodelle ei tule mitään näin säikäyttäviä sairastumisia ja vammoilta vältytään. Toivon mukaan ensi vuonna asuttais siellä jossain, missä voisi pitää lampaitakin. ;)

Kulunut vuosi oltiin tosi terveinä, olikohan meillä mitään ylimääräistä eläinlääkärikeikkaa..? Ostettiin myös talo ja asutaan nyt siellä missä voi pitää lampaitakin. Lampailla kävi kyllä eläinlääkäri...

Viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, mitä itse olen vuoden aikana oppinut tai miten kehittynyt? Miksi tällaista tavoitetta ei ole edes osannut asettaakaan??
Olen oppinut ohjaajan ja koiran välisen suhteen todellisen merkityksen. Ensimmäisen koiran kanssa se ehkä tulee "ilmaiseksi", mutta ainakaan mulle ei ole toisen koiran kanssa tullut. Olen oppinut tekemään töitä koiran luottamuksen ja arvostuksen eteen. Olen sisäistänyt sosiaalisen palkkaamisen tärkeyden sekä saalisrauhan ja ottanut näitä käyttöön kanssakäymisessäni koirieni kanssa ja tämä on vahvistanut suuresti varsinkin mun ja Ukon välistä suhdetta.

Tavoitteita vuodelle 2015:

Paimennus:

Ukon silmänkäyttöä vielä paremmin haltuun. Harjoitellaan jakoa ja singleä edelleen sujuvammaksi ja näissä Ukko saa harjoitellakin sitä kuinka silmällä hallitaan lampaita. Yritetään harjoitella haastavampia tilanteita ja niissä Ukko saa myös käyttää silmää voimavaranaan, mutta ei jumittaa. Flänkkien ja kaarien avaamista ja ohjaajalle kuljetuksessa etäisyyden pitämistä lampaisiin, ettei Ukko pyrkisi enää niin tiiviisti lampaiden kintereille. Ylipäätään ajoon rauhallisuutta ja tasaisuutta, liikkeelle lähdöt pehmeiksi ilman mitään pomppuja. Stoppeja paremmiksi ja yhteistyötä vieläkin paremmaksi. Pillikäskyjen opettelu. Ja jos nämä kaikki tavoitteet saadaan täytettyä ja paremmalle tolalle, niin sivutuotteena varmastikin tulee PAIM1 ja miksei PAIM2. Painoarvo kuitenkin näillä tarkoilla yksittäisillä tavoitteilla.

Jerikolle silmänkäytön vahvistamista edelleen, itsenäisen työskentelyn ja lampaiden lukemisen vahvistamista. Mahdollisimman paljon mukaan vaan katsomaan lampaiden ruokintaa ja tarvittaessa avuksi, että oppii paremmin ymmärtämään lampaiden käyttäytymistä. Ajoon tasaisuutta ja rauhallista tahtia, pompsahdukset pois. Stopit paremmin kuntoon. Pillikäskyjen opettelu ja tolpalta ajon harjoittelu. Jaon ja singlen harjoittelua, erityisesti yksittäisen eläimen ajamisen harjoittelua haasteena ja itsenäisyyttä tukevana harjoituksena. Kun nämä alkaa olla kuosissa niin ensi kesänä toivon mukaan 2-luokan radan ajoa tolpalta.

Itselle tyyneyttä ohjaukseen, eri äänensävyjen käytön vahvistamista. Hankalissa tilanteissa maltin pitämistä tai ainakin tyyneyden palauttamista, kun tilanne on ohi. Reiluutta koiria kohtaan, jotta muistan mennä avuksi vaikeissa tilanteissa sen sijaan, että hermostun. Tavoitteena saada molempien koirien kanssa tunne, että me tehdään yhdessä ja voidaan luottaa toisiimme.

PK-jälki ja EK

Jerikolle jäljeltä 3-luokasta toivon mukaan 1-tulos ja sen myötä osallistumisoikeus SM-kisoihin ja valiokellot käyntiin. Hyppytekniikan parantamista ja tottiksen hiominen edelleen kohti mun ihannetta, noutoihin ja luoksetuloon lisää vauhtia ja voimaa.
Hauen treenaamista aktiivisesti ja mahdollisesti ilmaisun harjoittelua. Tietenkin myös jäljen ja esineruudun aktiivista treenaamista heti kun lumitilanne sallii.

Toko

Ukon kanssa fiiliksen vahvistamista, yhteisen kuplan vahvistamista, varmuutta liikkeisiin ja kokeenomaista treeniä Mahdollisesti avoimen luokan ja ehkä voittaja-luokan korkkaus, mutta vain jos tunnetila on oikea.

Agility

Jerikolle viimeinen SM-nolla. Pientä ripausta onnea toivoisin matkaan, että saatais ne valiokellotkin käyntiin.
Ukolle yhteistyön kehittämistä ja fiiliksen hiomista, sujuvuutta ratoihin ja täysillä, mutta siististi tekemistä. Käännösten työstämisen vahvistamista, että osaa mennä lujaa suorat pätkät ja siltä kokoaa hypylle hyvin. Toivon mukaan myös nollaratoja alkaa sitten tulla.
Mulle itselleni kehityksen paikka on siinä kuinka saan molempia ohjattua niille luontevalla tavalla ja vaihtaa luontevasti ohjaustyylistä toiseen kun koira vaihtuu. Harjoitellaan varmaan kisaamista välillä niin, että vain toinen on kisoissa ja sitten välillä niin, että molemmat on samoissa kisoissa.

Valjakkohiihto

Näillä näkymin lainahiihtäjää ei ole, joten treenaan itse molempien kanssa ja jos kisoihin päästään, niin menen todennäköisesti Ukon kanssa. Tämä on kuitenkin ihan hupilaji kyllä enkä tähän nyt yhtään mitään tavoitteita aseta.



Lisäksi alkaneelle vuodelle toivon terveyttä ja paljon mukavia treenejä ja kisoja. Toivon, että Hirmun ja Jerikon tapaaminen tuottaa tulosta ja maailmaan tulee terveitä ja suloisia Jermuja, jotka voivat vuorostaan ilahduttaa omien omistajiensa elämää. :) Itselleni tavoitteena myös kouluttaa agilityryhmääni hyvin eteenpäin ja antaa heille hyvät eväät kisaurankin alkuun. :) Runsaasti tavoitteita liittyy myös omiin tiluksiin ja niiden muokkaamiseen, mutta niitä en jaksa alkaa tässä enää erittelemään, eiköhän tässä riitä jo tavoitteita luettaviksi. :D