Sielunveljekset - Ypyt

Musti on ollut meillä hoidossa nyt yhteensä kolme päivää ja on kyllä ollut mielenkiintoista. Sanoinko viimeksi, että Musti sai jo ensimmäisenä päivänä uuden lempinimen: U-mies? Nimi viittaa Mustin tapaan liikkua, kun se mielistelee Jerikoa, Ukkoa tai mua/Mattia. Musti sai nyt toisenkin lempinimen: Ypy. Mustissa on jotenkin niin paljon samoja juttuja kuin Ukossa, mutta niitä ei voi selittää jos ei oikein syvästi tunne jompaa kumpaa. Mustin ilmeet, olemus, hännän heilutus ja sillä seinien paukutus, ihan niin kuin Ypy. :D

Ukon nylkytykset loppui ensmmäisen illan jälkeen aika nopsaan ja sen jälkeen Ukko ja Musti on ollut niin kuin paita ja peppu, oikein todelliset sielunviljet. Eilen illalla molemmat tuli sohvalle mun viereen ja siinä sitten oltiin kaikki kasassa milloin mitenkin päin. :D

Perjantaina pääsin töistä silleen valoisaan aikaan ja Musti pääsi ensimmäistä kertaa lampaita katsomaan. Tämä oli siis käsittääkseni Mustin ihan ensimmäinen kerta lampailla. :) Otin Mustin ensin liinaan aitauksen ulkopuolelle ja annoin Ukon siirrellä lampaita, jotta Musti vähän saisi esimakua asiasta. Sitten mentiin aitaukseen ja lähdettiin lähestymään lampaita liinassa. Jarrutin Mustia, kun lampaat lähti liikkeelle ja aika hyvin se itsekin pysähtyi sitten katsomaan niiden perään, mistä kehuin. Välillä lampaat lähti vähän vauhdikkaammin ja silloin Musti olis halunnut selvästi lähteä kaartamaan niiden eteen ja vähän meinasi turhautua, kun en päästänyt liinassa. :D

Onneksi meillä oli luotettava apukoira Jeriko, joka itsenäisesti tasapainotti lampaita mun suuntaan ja esti niiden livahtamisen ladolle. Intoa Mustilla oli kyllä sen verran, että ilman liinaa ei olis varmaan pysäyttämiseen jäänyt, vaan olis saattanut ehkä ihan vähän kokeilla kuinka lujaa lampaat osaa juosta. ;) Mutta mielestäni aika hieno poika ekaksi treeniksi: oli selvästi kiinnostunut lampaista ja halusi tasapainottaa luonnostaan. :)

Tänään aamulla tehtiin Mustille toinen treeni, edelleen samalla ajatuksella. Musti alkoi ottamaan jo rauhallisempia askelia (siis ihan 2-3 askelta ;) ) lampaita kohti, kehuin siitä ja pysähdyin kun lampaat lähti liikkeelle. Kehuin Mustia lampaiden tuijottamisesta ja kun lampaat lähti väistämään, yritin tässä vahvistaa Mustille ajatusta, että lampaat voi saada liikkeelle ilman, että itse liikkuu = rauhallinen nosto. Kerran sitten kun lampaat lähti juoksemaan juoksin ihan kokeilumielessä Mustin perässä liinan kanssa ja sinnehän se juoksi niiden eteen pysäyttämään. :)

Aluksi mulla oli Ukko aitauksessa apupoikana, mutta sillä ei valitettavasti auktoriteetti meidän lampaisiin joka tilanteessa riitä ja lauman johtaja päätti ottaa ritolat ja juoksi yksikseen muusta porukasta piittaamatta latoon. Huoh. :D Harkitsin ensin suoraan Ukon vaihtamista Jerikoon, mutta käskytin Ukon sitten latoon jos se saisikin pässin (siis uuhen) sieltä tulemaan. Itse jouduin jäämään hyvän matkan päähän ulkopuolelle, koska mulla oli Musti edelleen liinassa enkä halunnut viedä sitä latoon missä olis voinut tulla vastaan yllättäviä tilanteita.

Ukon mentyä latoon laskeutui hiljaisuus, heinäsirkan sirityskin olisi kuulunut jos ei olisi talvi, nyt kaikui vaan mun kannustus käskytykset. Ei onnistunut. Varmaan Ukko jähmettyi silmään eikä sitten liikkunut mihinkään. Otin sitten Jerikon aitaukseen, käskytin sen latoon ja sieltähän se uuhi tuli välittömästi, Ukko ensimmäisenä perässään ja ihan nätissä järjestyksessä. Pelkkä Jerikon naaman vilauttaminen tuntuu riittävän ja jo loppuu temppuilu. ;) Tämä oli kyllä siitä hyvä, että nyt Ukko sai pienen (tai ei niin pienenkään) henkisen tuen ja sai silti ikään kuin itse ajaa vastarannan kiisken pihalle. Ja kun Jeriko jäi aitaukseen niin mitään uusia ajatuksia ei juolahtanut enää mieleen. ;) Lisäksi Jeriko taas hienosti itsenäisesti luki tilanteita ja tasapainotteli kauempaa lampaita niin, että Mustin kanssa saatiin ajaa niitä aitaa pitkin hyvällä tahdilla. Aina kun lampaat meinas lähteä vauhdikkaammin ja hakea tietä "pakoon", niin ennen kuin ehdin kissaa sanoa oli Jeriko jo taustalla tekemässä kaarta ja lampaat muutti mieltään. On toi kyllä aika ihme otus näyttelylinjaiseksi. :)))

Musti siis otti jo vähän ajon askeleita ja pariin kertaan pelkällä katseella löysällä liinalla sai lampaat liikkeelle eli kaiken kaikkiaan tosi kivasti meni. :)

Sitten lähdettiin Pirkkalaan tekemään IPO-klubin kentälle risteilyharjoitusta. Viimeksi ei oikein tuullut, mutta nyt tuuli senkin edestä ja Jeriko oli selvästikin saanut jutun juonesta kiinni. Nyt se lähti vauhdikkaasti ja määrätietoisesti maalinaisille ja otti jo kauempaa ilmasta vainun. Maalimiehet siis piiloitui valkoisten lakanoiden alle ja kun tehtiin siirtymiset lennosta, niin Jeriko ei nähnyt toisen siirtymistä eikä selvästikään lähdössä tiennyt missä maalimies oli vaan ihan hajulla etsi. :) Lisäksi Sari otti Jerikolle vähän ilmaisun alkeita ja hyvinhän se haukku lähti tulemaan. Kyllä siitä vielä ek/hakukoira saadaan. :)

Hakutreenin aikana Musti ei oikein ottanut pysyäkseen takakontissa. Minua kyllä varoitettiin tästä, mutta päätin silti ottaa kaikki koirat mukaan... ;)

Kävin kotona syömässä ja sitten vielä Ukon alueellisen valkun agilitytreeneihin. Tero oli tehnyt tosi kivan oloisen radan ja treeni menikin kivasti vaikka Ukko kieltämättä oli vähän väsähtäneen oloinen. Kai se Mustin kanssa painiminen ja muu kaikki uuden viehätys tässä oli vähän imenyt mehuja Ukosta. :D Ihan kivaa settiä kuitenkin, ei valittamista. :)