Sitten koirat hommiin. Jos jaettaisiin jotain hulluin vetokoira -palkintoja, niin ainakin tässä porukassa Ukko olisi voittanut ylivoimaisesti. Sitä ulvomisen ja kiljumisen määrää on vaikea uskoa, kun katsoo esimerkiksi Ukon agilityvideoita. Ja meinas taas katkaista mun selän, kun äkkiarvaamatta kaikista kiellosta huolimatta syöksyi eteenpäin. Mutta sitten kun päästiin vauhtiin niin itse veto meni aivan loistavasti, pojat veti hirveellä draivilla ja koko alkusuoran 100-150 metriä seisoin vaan suksilla ja keskityin pystyssä pysymiseen. Ja mähän pysyin pystyssä! Koko kierros tosi hyvällä sykkeellä ja vedolla, jätin yhteen kierrokseen ettei heti äkkiseltään tee liian kovaa treeniä. Kivaa oli! :)
Eilisistä Ukon agsatreeneistä ei paljoa erityistä kerrottavaa, ihan kivasti meni, mutta kontakteissa on nyt paljon korjailtavaa. A:n juoksari ei meinaa onnistua ja puomi on turhan hidas. Mutta treeni jatkuu.
Hannan Musti tuli meille viikoksi hoitoon, kun Hanna ja muu perhe lähtee reissuun. Ihan kiva nyt tutustua vähän paremmin Ukon siskon poikaan. Alkuun Ukolla oli vain yksi asia mielessää: nylkyttäminen. Se asia on Ukolla kyllä aika usein muutenkin mielessä, että ei nyt kauhea yllätys. Se vaan on ärsyttävää, kun Ukko saa sen päähänsä, niin ei kyllä hevillä sitä unohda ja saa koko ajan olla kieltämässä. Mutta tuskin se koko viikkoa jaksaa ja tänäänkin jo leikitti Mustia pitkään ihan ilman nylkytys-yrityksiäkin. :D
Musti on kivan oloinen kaveri, oikea kainalokoira ja iloinen leppoisa veijari. Ihan tyynesti ottanut tämän hoitoon tulon. :) Ainakin ulkoisesti siinä on aika paljon samaa kuin Ukossa, mutta korvat on ehkä vielä näyttävämmät ja siinä missä Ukko tuossa iässä oli karmean ruma luirupää (kaikella rakkaudella), niin Musti on tosi kivan näköinen nuori poika. :D Naaman nuoleminen tuntuu olevan myös Mustin juttu, tosin se nuolee enemmän mun naamaa kuin poikien.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti