Pentuja ja treenailua

Viikonloppu on mennyt mukavasti. Pikku-pantteri Pirskatti on kotiutunut aivan loistavasti ja on todella reipas pikku viipeltäjä. Se itse on rento niin koirien kuin Lulun ja Lallinkin kanssa, ja vanhempien kissojenkin vastarinta on alkanut rakoilla. ;) Koirien kanssa Pirskatti on jo vähän yrittänyt leikkiäkin, mutta vielä ei ole ihan yhteinen kieli löytynyt. Nyt illalla yritti muina miehinä juosta Jerikon kanssa samalle ruokakipolle mikä piti tietty estää, ja sitten jäi rennosti 30 sentin päähän makoilemaan ja odottamaan, että saa vähän putsata kuppia. :D Luulen kuitenkin, että Ukko ja Pirskatti nähdään aika piankin nukkumassa vierekkäin...

Koirien kanssa oltiin lauantaina Salossa Katjan Qma-pennuille järjestämässä pentupäivässä kuokkimassa. Ukko pääsi tekemään agilityä pitkästä aikaa Aneten valvovan silmän alla ja Anette teki heti merkittävän havainnon, kun tehtiin pientä radan pätkää. Anette kiinnitti siinä huomiota kuinka Ukko haki ponnistuspaikkaa hypyille eikä tullut kuulemma luontevasti. Itse en tässä vaiheessa huomannut vielä mitään, kun itse hypyt teki normaaliin tapaansa kauniisti jalkoja ojentaen. Lähdettiin kuitenkin tekemään sille hyppytekniikkatreeniä puoliympyrällä ja tässä tuli tosi selväksi, että vasemmalle kaartaessa Ukolle oli tosi vaikea asetella jalkojaan. Jo esteitä lähestyessä oli sen oloinen, että "hankalaa, hankalaa" ja sitten esteillä laski raville ja hyvä ettei kompastunut jalkoihinsa. Oikealle ei myötäpäivään kiertäessä oli tosi paljon luontevampaa meno.

Tämä oli kyllä tosi merkittävä havainto ja hitsi on Anetella kyllä hyvää silmää asialle, kun radalla sen huomas. Tässä voi olla yksi syy Ukon jähmeyteen välillä, kun jos se vaikeilee niitä ponnistuspaikkoja enkä vaan ole aiemmin ymmärtänyt. Nyt ainakin tiedän mitä otetaan tehotreeniin jatkossa!

Agilitytreenien jälkeen ajettiin Katjalle paimentelemaan. Pyysin päästä mukaan erityisesti sillä ajatuksella, että sais vähän treeniä erilaisilla ja nimenomaan hieman liukkaammilla lampailla kuin omat. Jerikon treeni oli lähinnä lampaiden pitoa tai liikuttelua pennuille avuksi, kun niitä sytyteltiin tai tehtiin pienen pientä treeniä niille, jotka oli jo aiemmin käyneet lampailla. Oli kyllä pätevää pentu-porukkaa, ei voi muuta sanoa! Ja Musti oli nyt taas jo heti vielä huomattavasti parempi kuin meillä, tosi hyvin syttynyt ja pätevä poika. :)

Jeriko tosiaan piti lampaita ja varmisteli, kun niillä oli niin hirmuinen veto aidan yli lampolaan, että kerran seuraavaa pentua odotellessa ja kun oletin, että ne pysyis ilman Jerikon pitämistäkin, niin ne lähti aidan yli omia aikojaan! Hienosti Jeriko kyllä hoiti hommaansa, sillä on niin asenne kohdillaan. :) Ei välittänyt pennuista vaikka ne pyöri ohitse, seisoi pitkiä aikoja rauhassa odottamassa ja varmaan rauhoitti lampaiden karkaushaluja jo pelkällä läsnäolollaan, ja lampaiden syöksyt kohti lampolaa pysäytti kyllä hyvällä menestyksellä. Ilmeestä näki, kun tuli tasapainoon, että yhtään ei oteta ryppyilyä vastaan. ;) Varsinkin alkuun teki vielä tosi hienoa kaartakin, mutta sitten meinas alkaa niissä vähän löysäilemään ja piti muistuttaa, kun olis vaan ajanut, mutta hyvin se sitten meni. Ja tässäkin alkoi jo itse hoksaamaan mistä niitä pitäisi pitää poissa. :) Fiksu poika. Pari pidempää hakua otettiin lopuksi, että sai tehdä kunnon kaaren ja hienostihan se meni ja kuunteli muutenkin oikein hyvin. :)

Ukko yritti kerran olla apupoikana, mutta Ukko on vaan liian kohtelias ja kiltti, että lampaat alkoi heti hankaliksi ja Ukko jumitti vaan tiettyihin yksilöihin ja porukka hajos. Kun sain ne aidalta Ukon kanssa otettua pois ja Ukko pääsi "voittamaan" tilanteen, niin vaihdoin Jerikon tilalle. Varmasti tollanen homma myös Jerikon mielenlaadulla vähemmän stressaavaa kuin mitä se olis Ukolle. Ukolle pikkasen lopuksi ajotreeniä, mutta ei se kyllä näilläkään lampailla helppoa ollut, kun Ukko halus lähelle ja ne päästikin sen tosi liki. Koko ajan täytyi olla murahtelemassa ja jarruttamassa. Taidan kyllä jatkossa kokeilla olisko apua jos liinalla ajais eikä käskyttäis vaan liinasta tulis se palaute... Ukolle myös pari hakukaarta, herkästi meinas metsän vuoksi supistaa kaarta, mutta olin tästä tiukkana ja sitten se menikin ihan kivasti. Pysähdys olis saanut olla napakampi ja lähtee liian lujaa nostoon. Melko lähietäisyydeltä näitä pitäis vaan tehdä, mutta sekin on hankalaa, kun tuntuu ettei edisty kuitenkaan sen etäisyyden suhteen.. Päässyt ehkä vähän liikaa toteuttamaan itseään tässä lampaiden lähelle pyrkimisessään...

Tänään käytiin Peltolammilla tekemässä vetotreeni. Ajattelin ensin, että teen kaksi kierrosta ensin Ukolla yksin ja otan sitten Jerikon kaveriksi, mutta latua ei oltukaan ajettu lumisateiden jälkeen ja päällä oli niin paljon raskasta lunta ja meno siis niin raskasta, että tein vaan yhden kierroksen Ukolle ja toisen molemmille yhdessä. Ja nyt täytyy sanoa, että viimeksi ehkä Jerikoa vähän aliarvioin, että Ukko vetäisi yksin paremmin.. ;) Tsekkailin vanhoja päivityksiä, niin paras yhteisveto toissatalvena pojilla oli keskivauhtia 2:35 min/km ja näistä on kyllä vielä jääty.. Tänään Ukko veti keskinvauhtia 3:04 min/km, selvästi raskas keli vaikutti. Lisäksi meinas saada hepulit sillalla narun kanssa, mutta jatkoi melko nopeasti sitten. Jerikon kanssa yhteisvedossa keskivauhti oli 2:50 eli parannusta kuitenkin aikaisempaan selvästi. Ollaanhan me kaikki vielä vähän ruosteessa pitkän hiihtotauon jäljiltä. ;)