Tänään käytiin vetohiihtovuorolla Peltsulla. Päätin ottaa nyt vähän erilaisen treenin kisojen jälkeen ja testata samalla Ukon ja Jerikon yhteistyötä, molemmat koirat siis vetämään! :D Onneksi Johanna tuli pitämään niitä, kun muuten ei olisi tullut lähdöstä mitään. Johannankin avustuksesta huolimatta koirat ehti solmia itsensä naruihin ennen kuin päästiin liikkeelle.
Ennen treeniä olin poikennut Biltemassa tarkoituksena hakea pari pikalukkoa ja niiden avulla kiinnittää naru koirien pantoihin ettei erkane liikaa. Biltemasta sitten löytyikin sopivasti hihnanjakaja, mutta kun päästiin liikkeelle niin kävi selväksi, että se oli kyllä liian pitkä. Alkusuoralla Ukolla meinas mennä kuppi vähän nurinkin ja meinas Jerikoa vauhdissa näykätä. Jeriko kuitenkin jatkoi matkaa niin kuin ei mitään (varmaan murahti, mutta en mitään kuullut) ja pienellä omalla ärähdyksellä matka jatkui. Siinä kuitenkin Ukko ehti jo saada välinarun kiepsahtamaan jotenkin molempien jalkojen taakse ja juoksi välinaru mahan alla. Ennen ratasuoraa ojentelin sen, mutta oli kyllä tuskaa saada koirat pysymään paikallaan ja pientä perkelettä joutui niille vähän karjumaan, että malttoi pysyä paikoillaan. Sitten jatkettiin iso mäki ylös, mutta taas välinaru sotkussa. Säätelin sitä vähän lyhyemmäksi siinä sitten ja matka jatkui taas hyvällä sykkeellä melkein kokonaan toinenkin kierros ympäri, mutta uudelleen mäkeen tullessa Ukko päätti ettei enää ala, vaan heittäytyi vaan lunta syömään eikä Jerikokaan tietenkään sitten pystynyt enää vetämään. Toinen koira tuli siinä sitten ohi ja hetken päästä saatiin taas matkaa jatkettua. Alamäet oli hieman hurjia kyllä tuolla vedolla, mutta pieniä narunselvittelyjä ja karjumisia lukuunottamatta oikein hauskaa. ;)
Mietin itse asiassa, että tollanen treeni vois aina vaihteeksi olla ihan hyvää, vauhtitreeniä ettei ole niin raskasta vetää kun kaksi vetämässä, mutta sitten mennäänkin niin lujaa koko ajan, että se koettelee kuntoa. Auttaisi sitten taas siihen, kuinka koira jaksaa juosta esim. alamäkeen vaikka olisi jo väsynyt.
Itse kävin sitten hiihtämässä vielä ilman koiraa ja alkoihan sitä tekniikkaa taas vähän löytyä, tuntui jopa siltä, että jos ihan useammin kävisi yksinkin hiihtämässä, niin saattaisin jopa oppia hiihtämään... ;) Katos, nyt mä alan oikein ottamaan vakavasti tän treenaamisen, oman ja koirien. ;)
1 kommentti:
Meillä on 2 eri mittaista narua ja Sisu on johtavassa roolissa. Pitäis hankkia vielä yks naru, joka ois saman mittainen kuin toinen noista meidän naruista. Saattais se veto jakaantua vähän tasaisemmin. En sitten tiedä onko niin väliä noissa juoksuhommissa. Mut Rudi on välillä meinannu kuumua Sisusta, niin että on meinannu antaa hammasta. Siksi on annettu Sisulle "juoksurauha", kun se niin hyvin vetää ja juoksee. :)
Lähetä kommentti