Kevättä kohti

Alkaa olla kevään viimeiset koirahiihdot ehkä pulkassa. Sunnuntaina haavistolla oli jo aikas liukasta ja kaaduin itse asiassa kaksi kertaa. Toisella kerralla koirat veti mut mutkassa liian pitkälle, kun arpoi niin pitkään että kääntyäkö oikealle vai vasemmalle, ja sitten kun ne lopulta lähti oikealle olin jo puolivälissä käännöstä ja kun ne spurttas oikealle niin ei ollut mitään enää tehtävissä ja syöksyin penkkaan. :D Se ei niinkään harmittanut, mutta kun lopulta sain itseni kammettua hangesta ylös, niin koirat (ja varsinkaan Ukko) ei olis millään malttanut odottaa narujen selvittelyä ja itse asiassa pääsi kaksi kertaa lähtemään juoksemaan niin, että naru irtos vyöltä. Siinä sitten huutamaan vaan perään, että eikö jotain unohtunut? ;)

Tänään käytiin Peltsulla hiihtämässä ja siellä vasta jäïstä olikin! Paikoin sai ihan oikeasti hiihtää kieli keskellä suuta, tai tarkemmin ottaen seisoin vaan suksilla ja keskityin pystyssä pysymiseen ja annoin poikien vetää! Eikä sekään auttanut, koska siitä huolimatta toisella kierroksella ison mäen jälkeen kaaduin. En oikein tiedä mitä tapahtui, kai siinä koirat taas mäen jälkeen nosti vauhtiaan ja sitten oli joku erityisen jäinen kohta ja suksi lipes totaalisesti. Huomas kyllä, että mentiin aika lujaa vauhtia vaikka tosiaan osan matkasta vaan seisoin perässä. Iso mäkikin mentiin molemmilla kierroksilla vauhdikkaasti ylös. Maalissa sitten ehdin katsoa sports trackerista, että keskinopeus oli ollut jotain reilu 25 km/h ennen kuin vahingossa deletoin tallennuksen, vielä puhelin kysyi, että "oletko varma?" ja vapisevin sormin näppäsin "ok".. :D Voi kyllä olla, että tossa oli viimeiset hiihdot, tai ainakin viimeiset hiihdot koirien kanssa. Sunnuntaina koirat on levossa, kun Katriina tulee hieromaan ja vähän pelkään, että ensi tiistaina ei enää ole ladut minkäänlaisessa kunnossa...

Ukko on tehnyt nyt kuutta keppiä, mutta viime päivinä on parkkis käynyt niin liukkaaksi, että täytyy luovuttaa kotona/ulkona treenaamisen kanssa. Katsotaan sitten torstaina treeneissä miten onnistuu ja päästäiskö kuudesta jo eteenpäin. ;)

Kävin maanantaina ensimmäisen kerran Vappu Alatalon henkisessä valmennuksessa. Tuli jo monta asiaa esiin, mitä pitää työstää omassa ajattelumallissa ja olin tosi tyytyväinen siihen, millaiselle alulle yhteistyö laitettiin. Uskon, että tästä tulee olemaan minulle paljon hyötyä. :)

Tänään tehtiin pienet tokot Nassun ja Milon kanssa ennen lenkkiä. Ukko teki seuraamista ja hyppyä. Hyppy sujui nyt oikein hyvin, kun oli taas tuoreessa muistissa. Hypyn takana seisomista otettiin erikseen ja siinä välillä tuotti vähän vaikeuksia Ukolle pysyä aloillaan, kun tuli viereen. Välillä aavistuksen pyrki väistämään, välillä istumaan perusasentoon. Mutta onnistuneitakin tuli! :) Seuraamisessa oli iso häiriö, kun Milo vieressä, mutta vähän namilla imuuttaen sai oikein hyvän keskittymisen.

Jeriko teki pelkkää ruutua. Tämä sen vuoksi, ettei se meinannut onnistua sitten millään. Paikka oli vähän kehno, luulin ettei pieni määrä lunta haittaisi menoa, mutta lumi olikin yllättävän raskasta eikä meinannut millään onnistua. Vaihdoin sitten ruudun paikkaa ja onnistui jo paremmin, mutta sitten Jeriko meinas mennä maahan sekä merkille, että ruutuun ilman käskyä. Oivoi, oli kyllä rankkaa saada täysi onnistuminen, mutta tulihan se lopulta eikä sitten enää ollut energiaa tehdä mitään! :D
Milo tosin nappas mun hanskan ja hautas sen lumeen, ja tästä sain hyvän tilanteen pyytää Jerikoa tekemään jotain mistä se todella tykkää: etsimään kadonneen hanskan. Ja hienostihan Jeriko hanskan etsi, haki hetken paikkaa, tarkensi ja sitten kaivoi hanskan esiin. Ja kyllä Jeriko oli tyytyväinen! :)) Päästiin sitten hyvällä mielin lenkille ja oli kyllä mukava hyvässä seurassa lenkkeilläkin. Tässä hieman kuvasaastetta reissulta. ;)