Olen tosiaan ilmoittanut meidät Jerikon kanssa tän viikon sunnuntain valjakkohiihdon kisoihin Äänekoskelle, ts. rotumestiksiin. Ukollekin olisin hiihtäjän järjestänyt, mutta ikä ei riitä. :D
Tänään aamulla koin sitten vähemmän mukavan yllätyksen, kun tuli kisakirje: KOPAssa ilmoitettu 5 km kisamatka olikin 7,5 km! Kerta kiellon päälle ja puolet lisää... Järkyttyneenä tästä laitoin sähköpostia järjestäjälle, että aivanko todella on 7,5 km, ja vastaus oli, että on. Ihan järjetöntä, että KOPAssa on tollanen virhe! Ei olla tosiaan kertaakaan hiihdetty yli 5 km, itse asiassa noille lenkeillä mitä tehdään matkat on jääneet himpun alle vitosen ja nyt pitäis vielä vetästä puolet lisää!
Ei sitten auttanut muu kuin tänään Peltsulla viimeisissä mahdollisissa treeneissä heittää lenkki kolmeen kertaan. Lunta satoi ja oli satanut jo jonkin verran, latu oli aika huonossa kunnossa tai paikoin suoraan sanottuna surkeassa. Radan varren pätkällä (aukealla kun oltiin) irtolunta oli ladun päällä ihan kiitettävästi ja mun suksi ei tällaisessa luistanut sitten yhtään! Sama ongelma kuin Jämillä, ei sovi Pelottoman voitelu tällaiseen ollenkaan ja Markon Jämillä laittamat laittamat voiteet on jo pois kuluneet. Lisäksi siihen pahimpaan nousuun on muodostunut aivan älytön kumpare luisteluradalle, siinä sitten sen kumpareen päällä keikkuen piti ylös pyrkiä, haittasi vähän suksen luistatusta, kun välillä mennään kumpareessa ja välillä notkelmassa... Olosuhteet oli siis kaikkea muuta kuin ihanteelliset!
Jerikon ja Ukon mesoaminen ennen lähtöä käy kyllä ehkä jo vähän liialliseksi. Jo autolla varusteita laittaessa molemmat pitää sellaista huutoa ettei ajatuksiaan kuule, saati sitten pysty vaihtamaan ajatuksia jonkun muun kanssa. Kerta kerralta vaan raivo ja into yltyy, tällä kertaa Jeriko päätti alkaa vielä ulvomaan haukkumisen lomassa ja Ukko tietenkin yhtyi siihen kiljumistensa välissä. Tolkutonta. Sara oli ihana, kun tuli lähtöön pitämään Jerikoa, kun se tempoi jo menemään vaikkei mulla ollut suksetkaan jalassa. :D
Vellu oli tosi reilu ja hiihteli (lue: hdasteli) koko ajan meidän edellä ja kannusti. Ilman tätä apua olis varmaan mun uskoni loppunut ihan totaalisesti. Kaksi kierrosta vedettiin putkeen, mutta sitten kaaduin vielä alamäessä, kun yritin jarrutella etten tule Jerikon päälle ja mäessä oli kauheat kasat irtolunta jonka alla suksi tökkäs johonkin ja lensin suoraan naamalleni ja ympäri. Pakko oli pitää pieni tauko ennen viimeiselle kierrokselle lähtöä, piiputti niin huolella. Jeriko oli kyllä urhea, toisellekin kierrokselle kiihdytti, kun ohitettiin lähtöpaikka ja kun jaksoin taas lähteä uudelleen matkaan puolen minsan tauon jälkeen niin lähti taas vauhdilla vetämään. Edessä meni weimarin seisoja josta oltiin ohi menossa, mutta se ampaisikin suoraan Vellun ohi toiselle puolelle latua ja tulikin äkkijarrutus ettei molemmat kaaduta. Hetken selvittelyn jälkeen päästiin sitten ohi. Viimeinen ratapätkä oli kyllä aivan tuskaa. Sen jälkeen ennen nousuja piiputin jo ihan totaalisesti, hengitys vinkui oikein kunnolla ja kun takaa oli tulossa pari hiihtäjää niin pysähdyin ennen isoa mäkeä keräämään voimia ja päästin takanatulijat ohi. Päästiinkin mäki sitten taas ihan kivasti ja alamäenkin pääsin alas kaatumatta. Loppusuoralle Vellu vielä päästi sovitusti meidät ohi ja saatiin Jerikolle loppuun vielä vähän niin kuin voiton fiilis. ;) Sara kannusti vielä maalissa, mutta sen olen huomannut, että Jeriko itse asiassa hidastaa kun maalista kannustetaan. Kai se yrittäminen loppuu sitten siihen, kun aattelee että nyt on maali siinä. Jos ihan hiljaa vaan mennään, niin tosiaan päin vastoin kiihdytti! Kisoissa ei siis parane kannustaa. :D
Vielä kyllä vähän mietityttää koko kisat. Hiukan pyllystä, että KOPAssa on 5 km ja sitten muutama päivä ennen kisoja ilmoitetaankin että matka 7,5 km, kun ei sitten sellaisia matkoja olla treenattu! Lisäksi mietityttää, että onko tuo 7,5 km sitten se reitti, mitä Miko on "kehunut", kun on niin kiva pitkä tapponousu heti alkuun... Joka tapauksessa Miko oli kiva, kun vielä lähtiessä toivotti onnea ja tsemppas, että älä luovuta! :) Vellulta sain myös lainaan voiteluraudan, täytyy sitten voidella sukset oikein huolella sään mukaisesti, ettei ainakaan tollasta ongelmaa tule ja toivoa, ettei pyryä taas uutta lunta! Ei kyllä todellakaan ollut kiva yllätys ja kyllä ton myötä suurin piirtein kaikki tulostavoitteet ropisi kankkulan kaivoon, riittää jos selvitään siitä matkasta. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti