sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Sunnuntai on lepopäivä eiku treenipäivä

Tänään oli taas tehokas päivä suunniteltu. Ensin puolenpäivän aikaan Somerolla paimennustreenit. Ukko oli kyllä todella pätevä pieni paimenpoika! :) Selvästi on taas haudutellut asioita päässään joululoman jälkeen ja ote oli nyt huomattavasti rauhallisempi, otin jopa muutamia askeleita poispäinajoa ilman liinaa ja Ukko totteli "lie down" -käskyt hyvin vaikka olin sen takana. Otettiin myös pieni hakukaaria ja ne meni aika kivasti, vasen kaari vaan on selvästi helpompi Ukolle ja oikealle on vähän vaikeampi saada lähtemään. Peruskuljetuksessa on vielä melko paljon seilaamista, mutta kyllä se siitä pois jää. Poispäinajon pätkä minkä tein heti, kun tultiin aitaukseen ja lampaat toisella seinustalla, oli taas aivan tikku suora. Mutta tosiaan hienosti meni. :)

Jerikon kanssa harjoiteltiin vaan pillikäskyjä aja ja maahan. Ajamiskäskyn Jeriko on selvästi sisäistänyt, mutta maahanmeno on hankala, liittyisköhän siihen, että suullisellakin käskyllä on vähän haastavaa saada Jeriko rehellisesti maahan, kun jäisi mieluummin hiippailemaan. Vähän kokeilin ottaa aurausviittaa avuksi, että jos pillikäskyn jälkeen koputan maata, niin tajuaisko mennä. Tavallaan tajusi, mutta selvästi pelkkä pieni koputus mun oman jalan viereen sai Jerikon huomion liiaksi pois lampaista. Kokeilin myös käsimerkeillä maahanmeno (nostin kädet ilmaan pillikäskyn jälkeen) ja sekin tavallaan toimi, mutta ei kuitenkaan ihan täydellisesti. Marika sitten neuvoi, että opeteltais sitä pillillä maahanmenoa ihan kotona, kun ei meinaa nyt lampailla tulla vaikka on jo jonkin aikaa harjoiteltu. Tosin en kyllä tiedä tuleeko koskaan olemaan hyvä, kun kyllähän Jeriko nyt suullisen maahanmenokäskynkin toteuttaa tosi luotettavasti muualla kuin lampailla, mutta lampailla huonommin. Että olisiko tää pilli nyt niin eri asia.. :D
Ajo sen sijaan oli Jerikolla nyt kehittynyt paljon, tahti on hyvä ja Jeriko selvästi koko ajan lukee lampaita, että miten niitä tasapainottaisi poispäinajossakin, jos meinas taittaa johonkin suuntaan. Ja kun se ajo meni niin hyvin, niin en kovin tiukasti viitsinyt alkaa Jerikoa siitä maahanmenosta komentamaan, kun olisi latistanut muuten hyvää fiilistä ja kun Jeriko nyt nykyään on niin herkkä mun mielialoille. Marikankin kanssa puhuttiin, että joskus pitää vaan miettiä missä menee se keskilinja jota haluaa kulkea, että minkä on valmis hyväksymään ja hyväksyä sitten se. Että jos esim. Jerikon nyt saisi kuitenkin menemään maahan edes sitten toisella pillikäskyllä jos ei ensimmäisellä, niin olisi sekin riittävä saavutus jos ei tarvi aina alkaa huutamaan sitä käskyä...

Paimennusten jälkeen oli tokoilun vuoro Salon koirahallilla Niina Virtasen opastuksessa. Ensin oli Ukon vuoro ja aloitettiin seuraamisella. Ukko on kyllä nyt kehittynyt tosi paljon, uusi paikka ja vieraat koirat ja ennen kaikkea leikkivät pennutkaan ei Ukkoa häirinneet vaan keskittyi tekemiseen tosi hyvin. :) Seuraaminen sai Niinalta kehuja, että on tosi hyvää ja siistiä. Palkkaamisen jälkeen, kun lähden uudelleen perusasennosta liikkeelle välillä hätäilen ja hyväksyn Ukolta kuitenkin turhan etupainotteisia asentoja, siihen olisi syytä kiinnittää huomiota. Ja täyskäännös pitäisi opetella tekemään oikealle ja Ukolle muutenkin antaa enemmän haasteita seuraamiseen ettei käy tylsäksi, kun suora menee noin hyvin. :)

Noudossa meillä on tilanne, että vauhtinouto onnistuu hienosti ja kapulan pito kun annan kapulan kädestä onnistuu myös, mutta jotenkin se "kuolleen kapulan" nosto maasta ei oikein tule. Ukko vaan kävelee kapulan yli. :D Vaikka siis alun perinhän aloin opettamaan koko noutoa siitä, että sheippasin nostamaan. Vai olisko juurikin sen vuoksi, koska sillähän tavalla jäätiin jumiin myös ja nouto oli vähän ikävä... No, tähän saatiin kuitenkin neuvoja, tehtiin siinä vähän sellaista leikittelyä, että kapula oli maassa ja sitä näytin Ukolle ja kun Ukko nosti niin heti kehu ja palkka. Enemmän saisin muutenkin käyttää kehuja (ei ole  eka kerta kun kuulen tämän) eikä pelkkää naksua, jotenkin olen välillä hirvee robotti! :D

Liikkeestä seisomista otettiin myös ja halusin siihen neuvoja, että miten saan Ukon pysähtymään oikein jämäkästi. Tähän neuvoksi palloleikkiä,  että aina heti käskyn jälkeen pallo lentää. Jotenkin alkuun vaikka kuinka oli olevinaan nopea, niin oli kuitenkin liian hidas. :D Mutta kyllä se alkoi sitten sujumaankin, näitä sitten jatkossa runsaasti. :)

Jerikon kanssa pureuduttiin merkki-ongelmaan. Siis aivan tolkutonta toi Jerikon ennakointi. Ensin ruudulla tehtiin ja ensimmäinen oli vino ja Jeriko alkoi jo vilkuilemaan sivulleen ruutua. Toinen oli vähän parempi ja siitä palkka, mutta otettiin sitten kosketusalusta taas merkin taakse että saatiin kunnolla suoraa merkkiä. Ja sitten yksi ruutuunlähetys niin, että olin vaan auttanut Jerikon nakilla merkin taakse. Ruudussa meinas käydä maahan, mutta nostin seisomaan kaukokäskyllä ja ruutuun sitten matala-arvoisempi palkka eli nakkia. Merkin arvoa pitää nyt siis korostaa sitten tälläkin, että merkiltä saa sen hyvän palkan (narupallo tms. lelu) ja ruudusta tai sitten ohjatun noudostakin nakin. Ja kun ohjattu nouto nyt mainittiin, niin siinäkin otettiin merkkiä, alusta oli jo valmiina ja siitä huolimatta Jeriko meinas ampasta vaan suoraan ekana laitetulle kapulalle! Hitto mikä ryökäle ennakoija! :D Ja selvästi on oppinut sen, että ensimmäisenä viety on se oikea, mikä on hyvä asia sinänsä, mutta se merkki ensin! :D
Niin ja otettiin myös luoksetuloa. Arvata voi oliko siinä jonkinlaista ennakointia mukana! Niina sanoikin, että on mulla työtä ton kanssa, kun on niin kova ennakoimaan. Pitää tehdä tosi vaihtelevia treenejä ettei Jeriko koskaan tietäis mitä tulee seuraavaksi, kun niin herkästi oppii ja alkaa tuo ennakointi. Hohhoijaati hoijaa.

Ei kommentteja: