lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kisoissa

Tänään oltiin Jerikon kanssa Takkujen agilitykisoissa. Pitkästä aikaa kolme rataa. Pakkanen sitten iski päälle tietenkin, eikä SDP ole koskaan erityisen lämmin, mutta kyllä siellä tarkeni. Illemmalla alkoi vielä pyryttämäänkin ihan hulluna ja sai sitten ajaa motarilla kotiin kieli keskellä suuta, kun näkyvyys oli välillä ihan olematon!

Ensimmäisenä kaksi Jalosen agilityrataa. Eka rata ei tullut videolle, kun kännykän muisti olikin täys. Ei siitä paljoa jälkipolville kerrottavaa ollutkaan, aloin jotenkin lähtövuoroa odotellessa epäilemään ohjausvalintojani ja jo hätäilemään, että vaihdanko. Pitäydyin kuitenkin alkuperäisessä, mutta silti jotenkin turhan hätäinen tunnelma ja rata olikin sitten aika moista hutilointia, pari rimaa lensi (hyvä ettei siivekkeet mukana), mutta oli siinä paljon hyvääkin. Puomin alla olevan putkiansan Jeriko ohitti ilman ongelmia ja kepeille lähti tosi itsenäisesti, kun hyppäsi muurin takaa seinää kohti ja siitä viistosti vasemmalle lähti kepit. Olin tyytyväinen kuitenkin Jerikoon. :)

Toisella radalla hieman rauhallisempi fiilis. Ohjaukset meni pääasiassa hyvin, mutta pussin jälkeen kuvittelin ehtiväni persjättöön, mutta ei ollut toivoakaan. Jeriko meni oikealta ohi ja tästä tuli ylimääräistä korjausta ja kaarretta. Ainakin vielä radan lopussa tuli vähän huonosti ohjattua Jerikoa ja liian löysät kaarteet. Tulokseni yliaikanolla, hitto kun harmittaa ja vaikea hyväksyä, että meni yliajaksi, mutta kai se sitten niin oli... :/



Viimeisena Anne Viitasen hyppäri. Oli kyllä aika paha, paljon pienistä väleistä koiran vientiä esteiden ohi, ei meidän vahvoja puolia. Jo kolmannella esteellä meni hylyksi, näytin Jerikolle huolimattomasti, että pitäisi tulla esteen ohi ja kiirehdin liikkeelle, joten Jeriko sitten luki hypyn. Jatkoin siitä sitten nasta lautaan -meiningillä ja vähän kyllä lentelikin rimaa jne. :D


Takkujen kisat oli kyllä hyvin järjestetty, radat ajallaan tai jopa vähän ajoissa ja vaikka maksi3:set olikin viimeisinä, niin ihan ajallaan pääsi kotiin lähtemään. :) Kiitos Iinalle ja Hennalle ratojen kuvaamisesta! :)

2 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Ai että on tuo agility kyllä rankka (mutta paras) laji! Niin lähellä aina ja niin kaukana... :)

Ja joo oli se yliaikaa, just satuin olemaan siinä sihteerin vieressä ja näin kellot näytti :/

Sabina kirjoitti...

Kyllähän se toki aikaa vie ihan hirveesti jos tulee parikin tollasta lähestulkoon pysähdystä epäonnistuneen ohjauksen vuoksi vaikka muuten menisikin sitten tosi hyvin. Eihän toi ohjaus suoralta putkelta hypylle ja muurillekaan mennyt ihan putkeen, kun siinä taas en uskaltanut persjättää vaikka olis pitänyt! :D