Olen sanonut, että yksi syy, miksi Jeriko pentuna herätti huomioni, oli se kuinka se muistutti meidän perheessä ollut koiraa, kun olin pieni. Itse asiassa veljet joskus Jerikoa Vanjan reinkarnaatioksi kutsuivatkin, eihän ne nyt niin kaksi marjaa ole, mutta olemuksessakin on kyllä paljon samaa. Pitäis äidiltä etsiä jotain pentukuvaa tai muutenkin lisää hyviä kuvia. Olen joskus aikaisemminkin ajatellut Vanjan kuvien skannaamista, mutta en ole tullut tehneeksi sitä. Nyt se tuli uudelleen mieleen ja kun skannasin kuvia kyynelet valui vuolaina. Vain yksi voi olla ensimmäinen ja Vanja oli minulle todella rakas. Vanja sai minut kiinnostumaan koiran kouluttamisesta ja agilitystä, teimme pikkuveljen kanssa Vanjalle esteitä joita se sai hyppiä sisällä, äidin suureksi iloksi. ;) 80 cm sängyn patja oli vakioeste jonka laitoimme eteisen käytävään, lisäksi kasasimme lehtikoreista jotain hökötystä jota en edes tarkasti muista millainen se oli. Kärkyin aina äidiltä saanko ostaa Vanjalle Pedigreen koulutusherkkuja kaupasta ja sitten harjoittelimme luoksetuloa tms. En tajunnut silloin, että tavallinen makkarakin olisi käynyt enkä myöskään tiennyt tuolloin Ylökkistä. Vanja oli älykäs, rakastava, rakastettava ja hellä, täydellinen koira. Olisinpa voinut silloin tarjota sille enemmän. Mun sydän murtui ihan täysin, kun Vanjasta jouduimme luopumaan ja edelleen tätä kirjoittaessa itku tulee. Nyt todella kaipaisin niitä sydänmerkkejä, joita blogger ei anna laittaa.
Vanja ja pikkuveli
Rakastettu Vanja
Serkku, heidän koiransa ja meidän Vanja
Kyllä sai Vanjakin kehuja siitä, kuinka kaunis koira se oli. :)
Minä Vanjan kanssa kesämökillä, olisiko ollut kesä -94..?
Serkkuni ja Vanja, samanlainen naurunaama kuin Jeriko.. :)
Siemen on kylvetty, kiinnostus agilityyn oli jo olemassa... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti