Tehosunnuntai

Tänään sain nukkua pitkästä aikaa pitkään, niin pitkään ettei herätyskello ehtinyt herättää. Ukko herätti. Mutta joka tapauksessa. :D Kisoihin lähdettiin tänään, mutta maxi3:set aloitti niin myöhään, että ehti hyvin nukkua pois univelkaa. Molemmat radat oli tänään kivoja hyppis Esa Muotkan ja agilityrata Anne Huittisen. Molemmilla oli nolla taas tosi lähellä, mutta niin kaukana. Fiilis oli sika hyvä molemmilla, oikein keskityin ennalta siihen, että nostatan Jerikoa ja annoin sen haukkua ennen lähtöäkin jotta vähän nousisi siitä. Hyvin kuitenkin sitten Jeriko hiljenee lähtöön odottamaan. On se niin kiltti. :)

Ekana oli hyppis. Lähdössä tuli pieni odottelu, kun olin jo asettunut valmiiksi Jerikon kanssa ja tuomari meni jotain selvittämään. Se ei kuitenkaan haitannut, koska siinä vielä nostattelin Jerikoa lisää ennen lähtöä. ;) Aivan sika hyvin lähti liikkeelle, kaikki onnistui just eikä melkein, tosi hyvä flow. Sitten pituuden jälkeen suoraan putkeen josta piti kääntyä takaisin ja menin vielä puoleen väliin putkea ottamaan vastaan. Mutta sitten unohtui näyttää ajoissa kunnolla seuraava hyppy, videolta näkee kuinka kädet on lähellä vartaloa ja niinpä Jeriko sitten sujahtikin putkeen uudelleen. Näytän siis kunnon ohjauksen hypylle vasta, kun Jeriko oli jo käytännössä putkessa. Eipä siinä sitten mitään, loppurata edelleen hyvällä fiiliksellä. Jeriko kääntyi pussin jälkeisen hypyn tosi hyvin ja nyt jätin turhat suhinat ja käskytykset kokonaan pois, kunhan ohjasin hiljaa ja hyvin meni. :) Oli kyllä tosi harmillinen hylky, Jeriko oli hieno ja meno oli hyvää! :)

Sitten agilityrata. Tämäkin oli tosi kiva rata, kivan vauhdikas ja hyvän flow'n sai tähänkin. Kaikki meni hyvin tässä putken jälkeisten hyppyjen valssitukseen asti. Alun perin ennen rataan tutustumista mediratoja katsellessa itse asiassa ihmettelin, miksi kaikki valssasivat siihen väliin. Mietin itse, että miksei vaan lähetä koiraa ensimmäiselle hypylle ja etene itse puomin ja toisen välistä ja ota koiraa päälle juoksuna oli ja siitä A:lle.. No, jotenkin päädyin kuitenkin itsekin valssaamaan ja olin siinä myöhässä, kun jäin liikaa putkelta ottamaan Jerikoa, ja rima sitten tippui. Hitsin harmillinen tämäkin. Nollalla Jeriko oli tosin kuitenkin ollut vasta viides, ylimääräisiä kaarroksia tuli kuitenkin pussilla ja varsinkin renkaalla.

Kisat sitten vähän taas venähti, mutta siitä kiitos Tamskille tällä kertaa, että kisakirjat tuli aika nopeasti ja hylättyjen ratojen kisakirjoja tuotiin ilmoittautumiseen vielä kun rata oli kesken.
Illalla sitten tietty vielä hiihtovuorolle, kuinka sitä nyt voisi väliin jättää vaikka olisikin pitkä päivä takana? ;) Mietin aluksi, että jaksaisiko sitä vetää Haaviston lenkin kahteen kertaan Jerikon kanssa, mutta toisaalta kun tavoitteena on nyt hiihtää sitä maksimivauhtia ja katsoa mitä meistä nyt saa irti, niin päätinkin jättää yhteen kierrokseen jota pidensin hieman luistelukentän parkkikselle. Sopivasti tuli varmaan itseään piiskattua, kun vähän maistui veri suussa lenkin jälkeen ja oltiin kyllä molemmat aika poikki. Toisaalta se meni aika äkkiä ohi, oliko sitten kyse siitä että on niin hyvä palautuminen, vai siitä että kuitenkin tuli vähän himmailtua. Mutta kyllä jouduin matkan varrella jo vähän mentaalikarjumaan itseäni eteenpäin. :D Ukon kanssa otettiin sitten lenkki siihen perään ja se meni kans mukavasti, sain itse asiassa jotenkin paremmin tekniikasta taas kiinni. Tarvitsenkohan mä jotenkin aina kuitenkin yhden lämmittelykierroksen, ennen kuin alkaa sujumaan..? Mäet kyllä menee paremmin Jerikon kanssa, kun veto säilyy. Mutta Ukko meni koko matkan nyt ilman hepuleita, kaksi kertaa jouduin kieltämään kun Ukko alkoi katselemaan taakseen sen näköisenä, että tekis mieli keksiä jotain muuta tekemistä, mutta Ukko jatkoi hienosti kun vaan vähän ärähdin. Itse asiassa näytti olevan parempi, kun hiihtelen Ukon perässä mahdollisimman hiljaa ja turhaa kannustamatta, Ukko pystyi paljon paremmin keskittymään hommaansa. :D