lauantai 9. helmikuuta 2013

Vetohiihdon tehoviikonloppu, part 1

Tänään lähdettiin siis Jämille Tavesin järjestämälle vetohiihtoleirille, jonka kouluttajina toimivat menestystä niittäneet Maria ja Marko Viitahalme. Ei ollut leiri hinnallakaan pilattu, kun 20 euroa maksoi kahden päivän koulutukset, majoitus omakustanteinen. Mutta sillä kahdellakympillä sopii treenata molemmat koirat, ei ole niin tarkkaa, oli vastaus. ;) Ja aivan älyttömän hyvä henki kyllä, samanlaista kuin missaisen vastaanoton tunsin ekaa kertaa Peltolammilla käydessä! :) Huippua! :))

Aamusta siis ajettiin tänne Jämille ja aloitettiin "kevyellä lämmittelyllä" ilman koiraa 5 km lenkki, samalla laiteltiin merkit ladun varteen risteyksiin, että koiria voi olla ladulla. Mulla tuntui ettei suksi luista ollenkaan ja vaikka alku meni ihan hyvin niin kyllä sitä lopussa oli jo aivan piiputtanut ja hapoilla. Ylämäkihiihto varsinkaan ei suju sitten ollenkaan! Latuprofiili oli kyllä kiva, piekkuisia nyppylöitä ja käännöksiä paljon, mutta oikeastaan vain yksi kunnon mäki ja sekin aika pieni verrattuna Peltsuun. Mutta kyllähän se sitten niin olikin, että mun suksissa ei vaan luisto riittänyt, Maria vielä tosi ystävällisesti antoi mun ensin koittaa omia suksiaan (luisti huomattavasti paremmin) ja sitten antoi kierrokselle Jerikon kanssa lainaan. Kuinka usein ollaan näin ystävällisiä? :)

Jerikon kanssa sitten mentiin sama lenkki uusiksi, tuntui paljon kivemmalta kun oli luistavat sukset ja koira edessä vetämässä. Silti piiputti ja otin muutaman lepotauon etten sitten Jerikon vetointoja tapa sillä, että roikun kuolleena painona perässä. Ja kyllä jokaisen pysähdyksen jälkeen Jeriko lähtikin sellaisella räkytyksellä ja vauhdilla, että ihan hyvin osasin varmasti arvioida taukojen ajat ja kestot. Hyvä meininki. :)

Sittenhän täällä oli kuvausryhmä kuvaamassa ShowHaulle ohjelmaa koira-ajokorttikurssista ja olivat jo etukäteen sopineet Mikon kanssa, että kuvaavat myös vetotreenejä. Vähän kyllä hirvitti ajatus, heti alkuun tein linjauksen, että Ukon kanssa en kameran eteen mene, koska se saattaa koska tahansa hepuloida narun kanssa. ;) Jerikon kanssa siis mentiin ja alkuun tehtiin yhteislähtö, jossa koirakot nopealla temmolla lähti peräkkäin. Jerikohan oli niin kierroksilla tästä, että meinas vetästä mut kumoon lähdössä, lantio vaan notkahti eteen kun en ollut varautunut ja hädin tuskin sain vatsalihaksin itseni kammettua pystyyn. :D Toivon mukaan tämä ei päätynyt filmille, vaan kuvausryhmä olisi keskittynyt edelliseen koirakkoon vielä tässä vaiheessa. Oivoi. Oltiin puhuttu Sarin ja Jukan kanssa, että pysähdellään matkalla ja vaihdellaan vetovuoroa, kun koirat menee jo toista kertaa vitosta ja kaikilla nuoret/kokemattomat koirat. Näin siis mentiin, mutta kyllä se lenkki olikin pitkä. Itse asiassa Jeriko kyllä veti aika hyvin ja varsinkin loppumatkasta, kun Marjo ja Maria tuli ohitse koirineen, niin saatiin hyvät loppukirit Jerikon kanssa. Melkein kaaduin loppusuoralle, toivottavasti tämäkään ei päädy telkkaan.

Ukon kanssa piti ottaa sitten lyhyttä ohitusharjoitusta, mutta meni sitten kyllä ihan riekkumiseksi. Ensimmäisen pätkän Ukko veti todella hyvin ja lujaa Mikon ja Jonnan perässä, mutta sitten kun käännyttiin takaisin niin kuppi meni ihan nurin eikä meinattu päästä liikkeelle ollenkaan, kun Ukko vaan häröili. Niin joo, täällä leirillä on myös meidän opetuskoordinaattori, joka sitten oli Ukkoa maalissa houkuttelemassa ja palkkaamassa. Tehtiin vielä toinen lyhyt spurtti Tarjan luo ja sitten sama pari sataa metriä Mikon perässä ja nyt Ukko meni tosi hyvin, käännöksenkin jälkeen päästiin heti hyvin liikkeelle ja hienosti meni. Ukko vetää aivan törkeen hyvin silloin kun vetää, on vaan noita riekkumisia välissä... Pitää nyt vaan olla niistä tiukkana Ukolle, koska tossa viettitilassa varsinkin Ukko kyllä kestää sen ihan hyvin.

Vielä tämän kaiken hiihdon päälle oli tekniikkaharjoituksia, jotka kyllä tulikin suureen tarpeeseen! Olen koko ajan tiedostanut, että mun tekniikka mättää ja pahasti, vauhti tyssää aivan totaalisesti vähänkään isompiin ylämäkiin. Pääsin ihan tukiopetukseen, kun niin omituista oli mun tyylini ettei siitä tiennyt mitä sanoa... :D Opin tänään mitä on Wassberg (eli Vassu),  Moberg ja Kuokka, ja etten osaa oikeastaan mitään niistä. Ylämäkiin yritän jollain Mobergin tyyppisellä vaikka todellisuudessa pitäis mennä Kuokalla. Ei kuulemma ihmekään jos hapottaa. Kuokka ei meinannut multa onnistua mitenkään, mutta kyllä se siitä. Moberg alkoi sujumaan ja myös vassun sain sujumaan. Lisäksi Marko vielä oikein kunnolla mietti mun tekniikkaani ja käytiin läpi "ankka-tyyli", jotta mulla olis jotain mistä voisin lähteä liikkeelle ylämäkiin ja sitten pikku hiljaa jalkatekniikan kasvaessa löytää myös sen Kuokan. :D

Voin sanoa, että hapottaa ja väsyttää. Kaiken hiihtämisen jälkeen sauna kyllä kelpas ja vielä olis iltapalaa luvassa. Sitten voisi varmaan vaan kaatua sänkyyn... paitsi, että pitää lukea tenttiin... Toivon mukaan huomenna ei ole paikat ihan hirveen kipeenä! :D

Ei kommentteja: