Tekniikan hiontaa

Joulunpyhät takanapäin ja päästiin taas treenailemaan. Sarin treeneissä torstaina tehtiin hyppytekniikkaa ja keppejä, jaettiin kenttä kahtia ja tehtiin molempia rinnan. Hyppytekniikassa ensin perushyppysarjaa mikä meni Jerikolta vailla mitään ongelmaa, samoin Ukko meni nyt jo tosi varmasti hyppysarjan niin kuin olisi tekniikkaa pidempäänkin tehnyt (tämä oli toinen kerta)! Toinen sarja kasvavilla etäisyyksillä ja Jerikokin joutui vähän vaivaamaan päätään. Alkuun pari rimaa tippui, mutta ei se mitään kun koko ajan päässä raskutti ja muokkasi hyppyjään ja lopulta pari kertaa puhtaasti koko sarja, viimeinenkin 10 jalan väli yhdellä askeleella. :) Samoin Ukko joutui vähän miettimään, mutta ei kyllä Jerikolle jäänyt tässä yhtään kakkoseksi, tosi hyvä tekniikka Ukolla kyllä on ja hyvin ymmärtää muokata tekemistään tilanteen mukaan. :)
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä oli optisen harhan sarja, rimoja siis niin maan pirusti, että itselläkin meinasi huimata, oli ristikkoa, oli kahta rimaa samassa siivekkeessä, okseria ja siivekkeitä aivan vinosti ja lopussa vielä ylimääräinen rima pitkittäin viimeisen hypyn riman päällä. Varsinkin toi viimeinen okseri jonka jälkeen oli tää pitkittäinen rima tuotti molemmille pojille vaikeuksia, ei hahmottanut ollenkaan okserin ylempää rimaa vaan hyppäs ihan täysin sitä päin. Lopulta kuitenkin sekin onnistui tosi hienosti ja olin kyllä ylpeä pojista, hienoa menoa! :)

Jeriko teki sitten keppiharjoitusta, lähettelin avokulmista lopulta ihan keppien päästä asti hakemaan ja erehtymättä joka kerta oikeaan väliin. Samoin sulkukulmista puolesta väliä keppejä lähettelin eikä mitään ongelmaa. :) Ja kun kerrankin palkkailtiin kepeistä suoraan tai mutkaputken jälkeen heti, niin kyllä alkoi keppityöskentelykin nopeutua. Tätä just tarvittiin!

Ukko teki vain putkea ja hyppyä, tehtiin takaakiertoja ja sitten tiukkoja vastakäännöksiä. Ukko meinaa jarruttaa vastakäännökseen vähän liikaakin ja meinaa hyppy jäädä suorittamatta, mutta sitten kun tekee niin tekee kyllä niin hienosti siivekkeen ympäri että! :)

On kyllä tosi kiva, että Sari teettää tolleen paljon hyppytekniikkaa ja muutenkin pikkujuttuihin on voinut kiinnittää erilailla huomiota. Joskus aiemmin sitä halus vaan rataa tehdä melkein koko ajan, mutta nyt sitä on tajunnut, että eniten meidän kisasuorituksiakin Jerikon kanssa auttaa se, että treeneissä hiotaan yksityiskohtia ja palkkaillaan usein, eikä aina tehdä vaan pidempää rataa. :) Puhumattakaan siitä kuinka paljon Ukolle ton tyyppisestä treenistä on hyötyä! Jerikohan teki ensimmäisen kerran hyppytekniikkaa joskus vähän ennen kisaikää, Ukko saa kyllä nyt tosi hyvät eväät alkuun Sarin hellässä huomassa. ;)

Tänään käytiin päivällä Sarin kanssa vapaaharkkavuorolla tokoilemassa ja kyllähän niitä hyviä neuvoja tuli siitäkin aiheesta! :) Ensin tehtiin Jerikon kanssa liikkuroituna metallihyppynouto, tunnari ja kaukkarit. Kaksi ensimmäistä oikein mallikkaat, tunnarissa Sari oli vielä laittanut kapulat hämyksi kahteen riviin, mutta ei Jeriko antanut sen itseään hämätä. :) Kaukkareissa s-i-s-m-i-m. Ekan seisomisen jälkeen Jeriko meni maahan, mutta nousi sitten toisella käskyllä istumaan ja ihan hyvässä vireessä teki loppusarjan, mikä oli kyllä työvoitto meille!! Liikkurointi heti selvästi sai Jerikon jähmimään kaukkareita enemmän, mutta olin tosi tyytyväinen kun virheen jälkeen edelleen jatkoi hyvällä fiiliksellä, eikä jäänyt kauhistelemaan virhettään. :D Hieman vaihdoissa Jeriko oli liikkunut, ehkä 10 cm, mutta tässä sarjassa halusinkin kiinnittää huomiota siihen, että jatketaan vaan eteenpäin. Eri kerralla sitten hiotaan taas sitä tekniikkaa, mutta koetta ajatellen meille on nyt ensiarvoisen tärkeää saada liikkuroituna paine pois ja hyvä fiilis vaikka tuliskin tuplakäskyä.

Merkin kautta ruutua tehtiin myös, merkin takana oli rengas, keinu ja taisi olla vielä joku harjoitushyppykin, paljon roinaa siis ihan 2 metrin säteellä merkin takana. Hienosti Jeriko kuitenkin hahmotti merkin, palkkasin kerran suoraan siitä ja sitten ruutuun mikä meni kyllä oikein mallikkaasti. :) Ohjattua noutoa sitten otettiin myös ja kylläpäs nyt oli taas Jerikolle tosi hankalaa vaikka käänsin nyt katsetta kapulaa kohden. Jerikolla meni pasmat sitten aika sekaisin, kun monta kertaa peräkkäin väärin, mutta Sari neuvoi, että antaisin hieman rauhallisemman käsimerkin (olen antanut aika nopeasti ja terävästi sen) ja sittenhän Jeriko taas ymmärsikin mistä on kyse. Mutta hitsi tää liike tarvii harjoitusta!

Loppuun Jeriko otti vielä jääviä ja seuraamisen käännöksiäkin alettiin hinkkaamaan, kun Sari huomasi että siinä olisi parannettavaa. Olen jotenkin tuudittautunut siihen, että seuraaminen on se meidän varma liike eikä sitä olla treenattu tai kiinnitetty huomiota. Nyt sitten käännökset ei ole ihan niin teräviä kuin pitäis, vaikka takaosan hallinnasta se ei kyllä jää kiinni, siitä vaan ettei ole vaadittu! :D No mutta hienosti alkoi sujua ja hauskaa oli, kun Sari halusi kokeilla Jerikon kanssa miten sen saa käyttämään takapäätään ja Jeriko lähti niin hienosti Sarin mukaan tekemään. Jotenkin vaan tykkään hirveesti Jerikossa tosta piirteestä, että tekeminen on niin kivaa, ettei sitten mun perään tarvi yhtään haikailla. Reipas partiolainen tekee kenen kanssa vaan. :))
Jäävissä edelleen käskyjen painostusta pitää itse harjoittaa, mutta itse asiassa ihan kohtuullisen hyvin Jeriko erotti, yksi kokonainen Z meni ihan oikein! ;)

Ukko teki seuraamista ja kontaktia perusasennossa, kun Sari häiritsi. Hitsin hienosti Ukko tsemppasi koko ajan, välillä näki kun silmät meinas pyörähtää nurin, kun teki mieli katsoa, mutta piti tiukasti kontaktia. :D Kyllähän alkuun kontakti tippuikin välillä, mutta paransi ihan huimasti koko ajan. Ja seuraaminen oli kyllä tosi näppärää muutenkin. :) Lisäksi Ukko teki jääviä ja nyt alkaa seisominen ja maahanmeno hahmottumaan oikein hyvin, seisahtaa napakasti ja maahanmenot välissä ei hämänneet yhtään. Hyppyä tehtiin myös kosketusalustalle ja takana seisahtuminen otettiin mukaan, hienosti meni. :) Ruutua Ukon kanssa ihan loppuun eikä siinäkään moitteen sijaa, hieman vauhdikkaampi ehkä voisi olla, mutta siinä vaiheessa oli häiriötäkin ihan riittämiin kun Sari teki Ruutin kanssa samaan aikaan. Koko ajan vahvistuu kuitenkin. :)

Tokoilujen jälkeen mentiin Jerikon kanssa äidin työpaikalle vanhusten palvelutalolle Keihäsniementiellä ja Jeriko sai vielä vähän esittää temppuja ja olla rapsuteltavana. Vähän oli kyllä poika ruosteessa, kun ei olla temputeltu aikoihin! :D Ennen seuraavaa käyntiä olis varmaan reilua vähän palautella kotona mieleen... ;)

Pieni lepotauko sitten äidin luona ja vielä illaksi agilityvuorolle. Nyt keskityin Jerikonkin kanssa enemmän tekniikkaan ja yksittäisiin hyppyihin tai parin esteen sarjoihin, joissa vastakäännöksellä tiukkaa käännöstä hain. Bonuksena harjoitukselle saatiin myös Jerikolle aivan erilainen eteenpäin pyrkiminen hypyltä alastulon jälkeen, just sellaista mitä haluaisinkin! :) Lisäksi vähän takaakierron vahvistamista kauempaa lähettäen, vasen puoli oli Jerikolle selvästi helpompi tai sitten hyppy jolle lähetin oikealta puolelta oli jotenkin hankalammassa paikassa, tiedä häntä...

Ukko teki pientä sarjaa ja myös vastakäännöstä ja takaakiertoa. Takaa kierto vaatii selvästi lisää harjoitusta, Ukko ei sitä kyllä ihan riittävän hyvin vielä tajua, vaan pitää olla ihan siivekkeen luona näyttämässä. Ja sitten Ukko teki kokonaista puomia, kun se kerta oli sinne kasattu ja olin ottanut kehikonkin mukaan. Ei sitten viitsinyt alkaa sitä purkamaan, kun muut sitä kuitenkin teki. Ensin pariin kertaan nostin Ukon aina puomin tasaiselle osalle aina kauemmaksi ja sitten lopulta ihan ylösmenolta suoraan. Halli on niin pieni, ettei puomin molempiin päihin jäänyt kuin n. 1,5 metriä tilaa, ei siis ollut paljoa tilaa ottaa etäisyyttä että ylösmenokontaktissa olisi edes teoriassa voinut virheitä tullakaan. Mutta siis hyvin meni eikä Ukko yhtään ihmetellyt puomia, täysillä ei mennyt mutta ei se Ukon luonteeseen kuulukaan, että heti mentäis. Vauhti kasvoi kuitenkin joka toistolla ja hienosti kyllä meni, alastulokontaktikin oli tosi hyvä! Alastulos kyllä vähän varmaan hidasti sekin, että seinä oli niin äkkiä vastassa ja mäkin jouduin siinä himmaamaan... Hienolla alulla on nyt kuitenkin sekin. :)

Tavoitteet vuodelle 2013

Olen tässä panttaillut meitin tavoitteita, kavereiden blogeista lukenut että muut alkaneet julkaisemaan, mutta jotenkin itse halusin venyttää mahdollisimman lähelle vuodenvaihdetta ettei sitten tule mitään muutoksia suunnitelmiin..? :D Lähemmäksikin toki pääsisi, mutta johonkin se munkin itsehillintä loppuu. ;) Totta puhuen kirjoitin nää tavoitteet jo joskus viikko sitten. :D

Mietin, että olinkohan tehnyt tälle kuluneelle vuodelle jotkut varsinaiset tavoitteet ja jos tein niin kuinkakohan lennokkaita ne oli... :D Tällaiset oli Jerikon tavoitteet ja miten ne toteutui:
 
Toko: EVL-luokan korkkaaminen, ykkös-tulokseen/tuloksiin toki tähdätään.. Toivon mukaan ei jumituta siis koko vuodeksi VOI-luokkaan! ;)
Melkein koko vuodeksi sinne VOIVOI-luokkaan jumitettiin sitten, kesällä vihdoin se ykköstulos eikä sekään millään huimilla pisteillä. EVL-luokan korkkaaminen olisi kuitenkin ollut aivan mahdollista vielä tämän vuoden puolella, ilman tuota ikävää jalkavammaa jonka johdosta pidettiin kaksi kuukautta totaalista treenitaukoa.

Agility: Kakkosiin tai jopa kolmosiin siirtyminen.
Kolmosiinhan sitä siirryttiin kesällä ja ehdittiin jo yksi nolla saada kolmosista. :)

Paimennus: PPR ja PAIM1, runsaasti paimennustreeniä kesän aikana ja ehkä jopa PAIM2 loppusyksystä.. ehkä...
Näiden tavoitteiden toteutuminen tuottaa mulle kyllä eniten ylpeyden aihetta, siis noiden ensimmäisten. :) Periaatteessa olisi voinut 2-luokassakin startata, kun ei se pidempi hakumatka tuntunut treeneissä Jerikolle vaikeutta tuottavan, mutta sitten mietin, että mihin tässä kiire on ja maltoin kerrankin mieleni. ;)

 Jälki: Loppukesästä ehkä kokeeseen ja JK1..
Voi kun olisi se JK1 tullutkin, mutta ensimmäistä koetta edeltävästi Jerikolla alkoi jo pahat lihasjumit selässä, jälkiosuudella kokeessa juoksi irrallaan isokoinen uros meidän jäljellä ja pilasi hyvin alkaneen jälkiosuuden. Lisäksi metrin hypyn Jeriko kaatui. Eikä siitä seuraavastakaan kokeesta sitten mitään tullut, ei ehtinyt hyppyä uudelleen vahvistaa ja jäljellä Jeriko lähti harhalle. Tulipa kuitenkin käytyä ja Jeriko kyllä hienosti yritti parhaansa ja teki molemmissa kokeissa hienot esineruudut. :)

Tarkoitus olisi myös käyttää Jeriko luonnetestissä ehkä huhtikuun tietämillä..
Yhdityksen luonnetestissä käytiinkin ja hyväksyllä "arvosanalla" kotiin lähdettiin. :)

Enpä osannut noita tavoitteita tehdessäni myöskään arvata, että vuoden sisään mulle tulisi myös toinen koira. Mutta olen kyllä todella iloinen ja kiitollinen siitä, että Marika silloin laittoi Ukosta facebookiin kuvan, (ilman sitä olisin todennäköisesti saanut välteltyä pennunottoa loppuun asti eikä meillä olisi nyt Ukkoa) ja suostui Ukon vielä mulle antamaan. On toi aika hyvä yllätys ollut vaikka välillä harmaita hiuksia on aiheuttanutkin. :)

Sitten niitä tavoitteita vuodelle 2013, vähintäänkin yhtä lennokkaita kuin viime vuodella. ;)

Jeriko
Toko: EVL:n korkkaus alkuvuodesta ja toivon mukaan niitä ykkösiäkin sitten tulisi nopeammin kuin voittajaluokasta. Mahdollisimman monta ykköstä ennen kesää, jolloin toko jää taas enempi tauolle muiden lajien tieltä. TVA-titteli olis myös tähtäimessä, jos kaikki sujuu hyvin, niin ennen kesää... ;)

Agility: SM-nollat kasaan kevään aikana. Valiokelloja olis kiva käynnistellä, mutta se edellyttäisi että saisin ohjauksen oikeasti kuntoon ja yhteysfiilikseen hiottua kohdilleen. Vielä on kisoissa kovasti sellaisia aloittelijan mokia, asioita mitä en tajua ajatella enkä huomaa tehdä ohjauksia riittävän hyvin. Ja Jeriko ei saa sitten tiputella rimoja... :D

Jälki: Jälkikokeeseen alkukesästä uudelleen yrittämään ja JK1.

Paimennus: 2-luokan korkkaus ja toivon mukaan PAIM2, ei vaan ole sen saaminen sitten mitenkään helppoa, mutta onneksi tiedossa on paljon treeniä. ;)

Ukko
Paimennus: Paljon treeniä ja mahdollisesti loppukesästä 1-luokan korkkaus ja mikäli se toteutuu, niin onhan se PAIM1 sitten myös tähtäimessä. ;)


Agility: Heinäkuun lopulla Ukko täyttää 1,5 vuotta ja sen jälkeen varmaan sitten 1-luokkaa starttailtais. Joku nollakin olis toki kiva jo saada, mutta kun vielä nyt ollaan niin alkuvaiheessa niin en tavoitteeksi iske muuta kuin 1-luokan korkkauksen, kaikki sen yli on sitten plussaa. ;)

Toko: Tokoa tehdään nyt sitten sivulajina, vailla kiirettä tai paineita. Silti uskoisin, että ALO1 tai jopa AVO1 olis ihan kohtuullisia tavoitteita.

BH-koetta en ollut miettinytkään aiemmin, muistin koko kokeen olemassaolon vasta Immin päivityksestä. :D Sen kanssa tehdään sitten miten tehdään, riippuen vähän siitäkin jaksanko Ukon kanssa jälkeä tehdä ja tähdätäänkö jälkikokeisiin joskus...

Tavoitteena voisi myös olla muuttaa ensi vuoden aikana vihdoin pois tästä persreiästä missä asutaan. ;)

Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta!

Joulunalusaksat

Eilen kotiuduttiin Somerolta. Koko viikko meni tosi kivasti, paitsi sitten viimeisenä päivänä Ukko oli tehnyt yllärin mulle löydettäväksi: availlut hieman nojatuolin kulmaa ja levitellyt vanuja... Auts. Ei sitten muuta kuin tunnustamaan onnettomuus, katsotaan tuleeko lasku perässä. :D
Jeriko tietenkin oli aivan oven takana, kun tulin, sen näköisenä, että "Nyt ei kyllä hyvä heilu, mutta mä en ole sitten ollut lähelläkään tota nojatuolia!". :D

Ehdittiin tunti just kotona olla, sen verran että sain laukut purettua, kun lähdettiin jo agilityvuorolle. Jeriko jäi vielä kotiin lepäilemään hieronnan jäljiltä. Hässäkässä sitten unohdin kontaktikehikon, ei siis harjoiteltu ylösmenokontakteja. A:n alastulokontaktia tehtiin muutamaan kertaan ja hienosti Ukko tekikin. Sitten taas huomas, että jos alkoi liikaa jankuttamaan niin suoritusten taso laski, ei siis pitäis hinkutella. Pientä radanpätkää tehtiin myös ja Ukko oli todella pätevä! :)
Vellulta katselin, kun teki Julman kanssa hypyillä kääntymisharjoituksia ja jarrutusta, ja se oli niin hyvä harjoitus, että pitihän sitä Ukonkin kanssa tehdä! Tosi hyvä tässä vaiheessa ottaa jo mukaan.

Tänään oli valmennusryhmän treenit ja Jerikokin pääsi tuuraajana treeniin mukaan. Teron tekemä rata oli tosi kiva, paljon tiukkoja käännöksiä joihin meidän nimenomaan pitäisikin kiinnittää huomiota. Itse olin taas jotenkin tosi huono ja päästin Jerikoa liian pitkälle. Toisaalta taas jos vaan ohjaan normaalisti ja teen, niin Jerikoon voi luottaa tosi paljon. Tuli kuitenkin mieleen, että pitäisi Jerikonkin kanssa harjoitella ensi kerralla omalla vuorolla noita tiukkoja käännöksiä, että saatais niiden rytmitys hiottua paremmaksi. Tero kyllä kiinnitti tosi hyvin huomiota just niihin kohtiin, mitä itsekin haluan kehittää ja oli tosi huippua saada Jerikokin mukaan treeniin! Hitsi, kun saisi oikean valkkuryhmäpaikankin Jerikolle!

Ukon kanssa samaa rataa sitten hieman pienemmissä pätkissä ja Ukko se vasta mut yllättikin. Ollaan tehty nyt välissä harjoitteita ensimmäisen esteen lukitsemiseen ja sille irtoamiseen vaikka olisin kauempana enkä kädestä pitäen viemässä, mutta kun alussa oli kaksi hyppy suoraan ja niiden jälkeen kolmas 90 asteen kulmassa ja toisesta ehkä 4 metriä sivuun ja hieman enemmän eteen, niin olin kyllä ihan varma ettei ole mitään mahdollisuutta yrittääkään Ukkoa ohjata kolmosen vierestä. Tero pisti kuitenkin yrittämään ja hitto vie Ukkohan teki sen heti oikein, ei mitään ongelmaa! Tiukkojen käännösten harjoittelusta olikin tässä myös hyötyä ja käännökset meni tosi hienosta. Samoin persjättö. Hitsi Ukko oli hyvä! :) Ihan loppuun vielä tuli persjättö pituudella mitä ollaan kerran otettu Sarin treeneissä aikaisemmin, hieman se tuotti Ukolle vaikeuksia, meinas tulla ohi, eli tässä on sitten meillä seuraava treenikohde.

Eli seuraavalla omalla vuorolla Jerikollekin ihan tekniikkatreeniä, nih. Ja Ukko saa treenata pituutta ensin lelulle eteen ja sitten pikku hiljaa pituudella kääntyminen ja kuitenkin sen kokonaan hyppääminen, että tule mitään välistä hyppyjä. Olipas kyllä kivat treenit. Nyt sitten voi hyvillä mielin jäädä joulun viettoon ja palata asiaan taas ensi torstaina treeneissä. :)

Treenilöisiä

Ollaan koirien kanssa viihdytty ihan hyvin Somerolla pienessä väliaikaiskämpässämme. Tosin suihkua asunnossa ei ole, ei sen puoleen keittiössä mikroa tai hanaakaan vaan ainut vesi tulee vessasta. Suihku ja keittiö josta myös mikro löytyy on kuitenkin viereisellä käytävällä, joten ei ole sinänsä haitannut. Se kyllä pisti vähän harmittamaan, kun totesin että asunnossa oleva uunikin on vain rekvisiittaa eikä toimi ja iltapalaksi suunniteltu pakastepizza jäi syömättä...

Mutta kun on päästy paljon treenaamaan, niin se korvaa paljon! ;) Maanantaina käytiin Minnan ja Tiian kanssa tokoilemassa. Ukko teki häiriössä kontaktia, missä taas mun yksi robottimaisuus nousi esiin: palkkaan vain naksulla, mutta kiellossa käytän ääntä. Sain palautetta, että voisin kontaktistakin suullisesti kehua ja niinhän se heti lähti paremmaksi kun kehuin, Ukko ihan innostui. :D Ukko teki myös eteenistumisia ja kapulan pitoa, aika lyhyt treenit kylmässä säässä. Jeriko teki ohjattua noutoa ja otettiin keskimmäinenkin kapula mukaan, kun kahdella kapulalla näytti niin hyvältä. Menihän se ihan kivasti, pari kertaa meinas lähteä keskimmäiselle, kun ei ollut kai oikein huomannut sitä reunimmaista mitä lähetin hakemaan... Jääviä Jeriko teki myös ja voi sitä arpomisen määrää. Hitto toi on raivostutta piirri Jerikossa ja sanon kyllä, että se on nimenomaan sen ominaispiirre ja suurin heikkous. Ärr. Luoksetuloa otin myös pari toistoa, sais olla ehkä vähän nopeampikin pysähdys, mutta oli liukasta ja edestä on vähän vaikea nähdä kuinka Jeriko teknisesti teki, siis löikö jarrut kiinni vai ei.. Ruutua merkin kautta sitten viimeisenä ja meni kyllä kivasti. Ainut, että jos yhtään vahingossakaan meinasin lähetyksessä vilkaista väärään suuntaan, niin Jeriko oli menossa sinne, vaikka oli jo tehnyt ruutua ja tiesi missä se on. Järjenkäyttö tokoillessa olis ihan suotavaa... ;)

Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina oli sitten paimennussulkeiset. Jeriko opetteli pillikäskyjä, sisäflänkkejä ja ylipäätään kauempaa ohjausta, vaikka keskiviikkona kyllä sitten pilli unohtui. Jeriko oli alkuun selvästi aiempaa epävarmempi ja hermostuneempi, alkoi selkeästi heti hirvittää jos lampaat yhtään katsoi päin. Viime perjantaina koettelemus villien lampaiden kanssa selvästi oli vienyt veronsa Jerikosta... Lisäksi Jerikoa taisi häiritä yhtäkkiä treenata sisällä hallissa, missä pohjakin on liukkaampi kuin ulkona. Kaarilla juostessa tuppas häntä vähän nousemaan, kun jalat lipsui ja selvästi hermostutti. Harjoitusten jatkuessa alkoi kuitenkin rauhoittua ja löytyä oikein meininki. Ajo oli oikein hyvää ja rauhallista. Sisäflänkeillä suunnat oli välillä Jerikolla vähän arvailua, mutta kyllä se kuitenkin ne aika hyvin osaa jos vaan malttaa kuunnella. ;)

Ukkoa alettiin hieman palautella maanpinnalle ja alettiin vaatia maahanmenoa, ja kyllä sitä saikin ihan vaatimalal vaatia! Mitä lie vaikkua korvissa... Mutta tosi kivasti lähti menemään, vähemmän mitään ryntäilyä ja enimmäkseen tekemistä tosi hyvällä fiiliksellä. Hieman on ahtaat flankit vielä, mutta kyllä nekin alkoi siitä jo aueta. Muistui kyllä kuitenkin vahvasti mieleen, kuinka rasittavaa tuo alkeisopetus onkaan: lampaat on koko ajan jaloissa ja selän takana kamppaamassa ja Ukolle sai ärjyä ihan tosissaan että mitään maahanmenoja tapahtui. Hermohan siinä meinas palaa, Ukkoon ja lampaisiin. Huh huh. Nyt on sitten tämä treenirupeama takana ja saa hengähtää. :D

Wahlroosin Tuija hieroi samalla Jerikon, kun mulla oli kesän paimennuskisoista lahjakortti vielä jäljellä. Jeriko antoi Tuijan hienosti käsitellä ja rentoutui ällistyttävän hyvin siihen nähden, että oli uusi hieroja ja muualla talossa koirat pyöri ja haukkui, ja vähän väliä ihmisiäkin ramppas sisällä ja ihan siinä oven takana. Silmät ammollaan mietti, että mitä siellä touhutaan ja kyllä Jerikoa harmitti ihan tosissaan ettei päässyt asiaa tarkistamaan! :D Mutta lihakset silti rentoina, mikä olikin pääasia. Mitään erityisiä jumeja ei ollut, oikein hyvässä kunnossa Jeriko on. Musiikkia mun korville syksyn kommellusten jälkeen! :)

Nappis Nappinen 3-vuotias!

Jeriko eli Nappis Nappinen täytti tänään kolme vuotta, kyllä se aika kiitää! :) Jeriko ja Ukko sai yhteisen joululahjan Tuijalta, mutta Jeriko saikin avata sen jo tänään synttärilahjaksi. Jeriko on näppärä ja hassu, kun se avaa lahjoja, tarkasti repii paperit pois ja selvästi tietää että niihin papereihin on kätketty joku kiva juttu. :D

Käytiin eilen tokoilemassa Tiinan ja Kiden ja Kujen kanssa. Tuuli aivan älyttömästi ja oli kylmä, mutta silti kiva treeni. Viime lauantaina hoksattiin vielä lääkiksen vierestä parkkis joka ainakin lauantaisin on ollut nyt aivan tyhjillään, mutta hyvin aurattu. Ukon kanssa tehtiin pätkiä seuraamista ja se on jo aikas hyvää, ajoittain jopa aivan huikean hyvää tokoseuraamista. ;) Kapulan pitoa otettiin myös ja tässä Tiina teki havainnon, että turhan pitkiä sarjoja teen, kun Ukko sitten kyllästyy. Tää on mun perisynti! :D Mutta yritän parantaa tapani.

Jerikon kanssa tehtiin ohjattua noutoa ja nyt käänsin sitten hieman katsettani/päätäni osoittamaani suuntaan, ja asia oli sillä päivän selvä Jerikolle! Ei mitään arpomista, ei hätäilyä, helppo juttu. Ei siis kannata aina olla robotti, kun ei kukaan normaali ihminen niin käyttäydykään. :D Lisäksi tehtiin jääviä, joissa sitten Jerikon tapa arpoa nosti päätään. Seuraaminenkin oli aika hirveetä, Jeriko poikitti ihan hulluna alkuun ja meinas äännellä, mutta lopetti kyllä kun kielsin ja käännyin vasempaan ympäri niin kauan, että otti takaosan sisään. No, sitten ne jäävät. Ensin yksittäisinä onnistui, mutta sitten onnistuneen seisomisen jälkeen Jeriko jäi siihen jumiin eikä meinannut istua ollenkaan. Lopulta kuitenkin istuikin, mutta täytyy kyllä edelleen hioa käskyjen äänenpainoa, että saa ne Jerikolle selkeämmiksi.

Tänään käytiin sitten Tuijan kanssa Ylökk:n hallilla, ihanaa kun oli lämmin eikä tuullut! :D Ukon seuraaminen oli taas oikein hienoa, ei oikein mitään valittamista. Ukko on hyvin ymmärtänyt paikan ja tarkoituksen ja tulee nätisti mukana jopa, kun otan viistosti askeleita oikealle. Hieno poika! :) Noutokapulan pitotreeniä taas, otin ehkä neljä pitoa ja sitten lelupalkka (väleissä siis makkarat). Sitten vielä halusin saada Ukon nostamaan kapulan maasta, mutta olis vaan pitänyt jättää siihen, koska sitten meni taas alamäkeen. Voe voe. Ensi kerralla mä sitten oikeasti muistan. Ukko teki myös muutaman toiston avoimenn kaukkareita niin, että seisoin edessä, hyvin meni.

Jeriko teki ohjattua noutoa, tehtiin vaan kaksi toistoa, molemmilla Jeriko lähti epäröimättä oikealle kapulalle. :) Jeriko teki myös kukkareita ja nyt on tekniikka taas mieleiseni. Jerikolle myös jääviä. Yksi seisominen jäi istumiseksi, mutta kun seuraavaan annoin painokkaan käskyn ja yritin nimenomaan sanoa käskyn matalasti, niin jäi seisomaan. Äänenpainoon siis huomiota, mutta tässä onkin se konstikas juttu, että kokeessa sitä ei saa ihan samalla tavalla välttämättä sanottua... Hankalaa.

Lähdettiin myös tänään Somerolle, missä olen seuraavan viikon töissä. Illat sitten treenaillaan. ;) Asunto on ihan jees, ulkokautta rappukäytävästä pääsee suoraan ylös ja sisälle. Asunnossa on kaksi sänkyä, yksi mulle, yksi Ukolle. ;) Mikroa, kahvinkeitintä ynnä muita ei ole ja suihkukin on eri käytävän varrella erillinen suihku, mutta ei se mitään. Itse asiassa kuitenkin ihan viihtyisää. Ja enhän mä paljon täällä tule aikaa kuitenkaan viettämään. ;)

Liitelyä ja paimennusta

Mä oon nyt niin poikki, että katsotaan miten jaksan kirjoittaa. Alkuviikko meni kouluhommissa ynnä muissa, pojat vietti vapaata. Viikonloppuna käytiin kyllä tokoilemassa, en muista olenko siitä kirjoitellut. En varmaan... Ukon osalta ei sinänsä mitään erityistä, Jerikon osalta pienoinen oivallus, että olen usein vähän liiankin robottimainen tokoillessa ja esim. ohjatussa noudossa ei haittaisi vaikka vähän kääntäisin päätä osoittamaani suuntaan. Se olis silleen ihan luonnollistakin, luonnollisempaa kuin katsoa suoraan eteen kaukaisuuteen. Voisi myös olla iso apu Jerikolle suuntien erottelussa, tällä hetkellä menee vähän arpomiseksi...

Eilen oli sitten agilitytreenit. Tehtiin pientä radan pätkää, jossa Jerikon osalta esiin nousi taas se, että täytyy pitää koko ajan yhteys koiraan ja ohjata sitä niin, että se tulee lyhyimmälle mahdollisella reitille. Alkuun olin väsynyt ja päätä särki, joten hutiloin, mutta sain sitten itseäni niskasta ja meni ihan kivasti lopputreeni. :) Ukko teki ensimmäistä kertaa pituutta ja saman tein sitten pituudella persjättöä. Hyvin meni! :D Muutenkin Ukko on taas löytänyt uusia osia palapeliinsä, nyt alkaa sivusuunnassa esteille irtoaminen jo jossain määrin onnistua. Ja intoa on paljon! Niin paljon, että wubbaa pitää tulla vinguttamaan mun syliin jos päästän irti ja sitten käy helposti niin, että mä vingun wubban kanssa yhteen ääneen, kun joku osa musta jää Ukon vinguttelevien hampaiden väliin. Ukon kanssa leikkiminen on vaarallista, sen ei pidä antaa voittaa lelujaan, koska Ukko ei niitä varsinaisesti halua voittaa ja hyökkää heti syliin uudelleen. Se on vaarallista. ;)

Tänään käytiin sitten vihdoin siirtämässä lampaita. Tai niin oli tarkoitus. Viime viikolla jään paksuudesta ei oltu vielä riittävän varmoja ja se sitten siirtyi. Marika tuli Zaggan ja Tiikerin kanssa myös, hyvä että oli edes joku ammattilainen paikalla! :D No ei meidän saldo silti hyvä ollut, lampaita ei saaresta löydetty enempää kuin kolme vaikka siellä kierreltiin kuinka kaun. Alkuun kyllä taisi olla viiden lampaan porukka, mutta sitten kun ne häippsä metikköön niin hajaantu ja sen koommin ei kahta muuta näkynyt. Ja sitten alkoi vaikea osuus kolmen löydetyn kanssa. Lampaat oli siis nuoria pässipoikia, koiria ei olleet koskaan nähneetkään ja kesänsä saaressa asuneet. Eipä siis ollut paimennus helppoa, mutta yllätyksenä tuli niiden täydellinen haluttomuus kulkea jäällä, lambit vaan heittäytyi jalattomiksi. :D Mitäs sitten siinä teet, kun lammas vaan makaa vaikka koirat yritti komentaa? :D Päivä oli pitkä ja rankka, lumessa tarpomista vaikka kuinka paljon ja sitten raahattiin niitä lampaita maihin. Mun hieromaton selkäni ei kiitä tästä. :D
Mutta paimennus on aina vaivan arvoista. ;)

Unohtui mainita, että Jerikossa kyllä näkyi parin kuukauden treenitauko, edellinen kerta paimentamassa oli ollut silloin naudoilla. Jeriko oli aika pihalla aluksi, mutta pääsi kyllä paimennusmeininkiin sitten. Mutta yllätti, kun lammas tuli puskemaan Jerikoa, niin aluksi Jeriko väisti! Se ei ole kyllä ennen lampaita väistänyt, vaan näyttänyt kyllä heti kaapin paikan jos on alettu uhittelemaan. Nyt Jeriko ihan tosissaan väisti, johtui varmaan tosiaan sitten pitkästä tauosta ja tosi erikoisista ja rankoista olosuhteista. Onneksi Jerikokin siitä kuitenkin rohkaistui ja muisti miten uhittelevien lampaiden kanssa pitikään toimia. ;)

Käytiin Marikan kanssa paimennusten jälkeen Linnainmaalla hesessä ja sitten kun pääsin viiden maissa kotiin tajusin, että tänäänhän on myös agilityvuoro! Enpä sitten itse yhtään päässyt lepäämään, Jerikon jätin kyllä kotiin, kun oli niin ison urakan päivän aikana tehnyt. Ukon kanssa tehtiin ensimmäisellä vuorolla rengasta ja pientä radan pätkää. Toisella vuorolla A:n kontaktia jota Ukko teki taas hienosti, viimeksi jotenkin venkoili, mutta nyt oli tosi tarkka. Keinua myös tehtiin ja se meni hienosti, juoksin jopa Ukosta ohi ja hienosti jäi kontaktiasentoon. :) Kolmannella vuorolla puomin ylösnousua jossa Marjukka avusti. Hienosti meni, mutta kun lähdin itse vauhdikkaasti juoksemaan Ukon rinnalla, niin tuli virheitäkin. Mutta virheistä oppii ja sitten saatiin siihenkin onnistuneita. :) Puomin alastuloa tehtiin myös, pari ekaa toistoa Ukko yritti varastaa, mutta sitten alkoi taas löytyä tarkka kontaktiasento. :)

Niin joo, Ukkokin pääsi päivällä mukaan kun mentiin lampaita siirtelemään, mutta jäi autoon odottamaan. Ukkoakos sitten ketutti se, että kaikki muut koirat lähti hommiin ja mestari jätettiin autoon. Ja sitten vielä homma venyikin. Ukko sitten protestoi asiaa kakkaamalla Marikan autoon. Että terkkuja vaan kasvattajalle! ;) :D

Pölvästi

Tänään oli meidän 6. kisat 3-luokassa. Radat oli kivoja, mutta nollaa ei tullut. Ensimmäisenä oli Anne Saviojan hyppäri. 3. ja 4. hypyille mietin varmaan kymmentä eri ohjausvaihtoehtoa; ensin tuota minkä teinkin, sitten niistoa mutta aattelin että se riskialtis, kun niistot on viimeaikoina menneet miten menneet, mutta sitten kuitenkin päätin tehdä niistoilla, kunnes sitten omaa vuoroa odotellessa jostain syystä päätin taas vaihtaa. No, eihän siitä hyvä seurannut, rima tippui (olis tietty niistossakin voinut tippua), mutta lisäksi Jeriko meinasi mennä putken väärään päähän ja siitä pois ottaessa tuli törmäys josta toinen virhe. Muuten rata meni kyllä kivasti ja oli ihan hyvä fiilis. :)

Toinen rata oli Huittisen Harrin agilityrata. Tämäkin silleen tosi kivan oloinen, haastavan mutta kivan. Alkuun sitten heti niisto. No, Jeriko meinas ensin alkaa katselemaan keppejä ja joutui kutsumaan pois sieltä, sitten takajalan varpaalla rima vielä alas, oli kyllä pienestä kiinni. Kepit meni hienosti ja sen jälkeen putkeen, selvittiin ohi renkaan jolle tosi moni hyllytti. Sitten olikin kiire suoran putken jälkeisille hypyille, mutta hyvin ehdin, rimat tosin jatkoi lentelyään oikein urakalla. Muurin jälkeinen käännös vielä hyvä, mutta sitten puomin jälkeen rata hylkääntyi kun Jeriko tuli hypyn väärään suuntaan. Säälimätön video paljasti taas mun ohjausvirheen, voi voi...

 Musta nyt tuntuu, että meillä ei oikein sellainen hyvä fiilis löydy. Eka rata oli ihan ok, mutta silti on jotenkin koko ajan tikkuista toi meno. Helsingin kisoissa oli oikeasti sellainen hyvä flow, mutta ei sitä sen jälkeen ole oikein näkynyt. Jeriko on ollut nyt Seinäjoella ja tänään ainakin osalla radoista jotenkin ihan pihalla, ei keskity kunnolla tekemiseensä tai mun kuunteluun... Tolla toisella radallakin noi yhdet rimat tippuu rintakehällä (!), kun jätkä ei vaan viitsi hypätä kunnolla. Huh huh. Kisarutiinia siis vaatii vielä. En tajua millä ihmeellä ne Helsingin kisat meni niin hyvällä fiiliksellä läpi! :D
Uhkailin vähän Jerikoa, että jos ei ala kuuntelemaan ja keskittymään, niin ilmoitan sen jatkossa kisoihin nimellä "Pölvästi". Toinen vaihtoehto olis pistää Jeriko pitämään aasinkorvia. ;)
Aasinkorvat kyllä tarvitsisin itsellenikin! :D

Herneiden kohtaaminen

Ukko on hassu. Se piilottelee koko ajan osaamistaan, tekee varovaisesti ja rauhallisesti kunnes on varma mitä pitää tehdä, ja sitten yhtäkkiä vaihtaakin vitosvaihteen silmään! :D Tänään oli oma hallivuoro ja tehtiin jo aika mutkittelevaa rataa jolla Ukko ohjautui todella hyvin ja vauhtiakin oli jo taas hurjasti enemmän kuin viime treenissä. :)

Myös puomin ylösmenokontaktin kohdalla herneet on kohdanneet Ukon päässä. Viimeksi, kun ollaan sitä harjoiteltu Ukko ei oikein ymmärtänyt "kiipee"-sanaa eikä sillä uskaltanut irrota, piti aina sanoa "vapaa" ja ehkä vielä vähän kannustaa. Nyt ei ollut mitään ongelmaa, Ukko lähti vauhdilla "kiipee"-sanalla hakemaan ylösmenokontaktia ja tahditti askeleensa niin, että osui kontaktille joka ikinen kerta. Ukko haki erehtymättä kontaktin kun lähetin hallin toisesta reunasta (no, halli ei ole iso, matkaa n. 20 metriä) ja sitten jopa niin, että käytin Ukon putkessa ja vinon hypyn takaa jälkeen käännös ja juoksemaan kontaktille. Hyvin meni. Hassu poika tuo pikku-Ukko! ;)

Tokoilua

Ollaan tosiaan tokoiltukin, mutta en noista itsenäisistä treeneistä ole aina jaksanut kirjoitella. Helpompi sitten kerralla vähän koota missä mennään. :)

Jerikon tokoilut:

Ruutu: Ollaan treenailtu merkin kautta ruutuun lähettämistä. Ruutu on kyllä Jerikon lemppareita ja sinne Jeriko hakee tosi hyvin. Merkki on viime aikoina välillä ollut ihme sähellystä, toisaalta tiistaina treenatessa ei ollut mitään epäröintiä. Kokonaisuudessaan menee siis aika hyvin, mutta ei vielä mitenkään 100-varma.

Tunnari: on ollut niin hyvällä mallilla koko ajan, että ollaan tehty vain harvakseltaa ja keskitytty enemmän treeniä vaativiin liikkeisiin.

Ohjattu nouto: Tätä ollaan treenattu tosiaan kahdella pallolla. Ensin niin, että heitä kaksi narupalloa suurin piirtein niille main missä uloimmat kapulat olisi ja sitten olen lähetellyt eri puolille hakemaan. Viime kerroilla itsenäisissä treeneissä Jeriko on ollut tässä jo tosi varma ja olen alkanut heittämään toisen keskimmäistä kapulaa vastaavalle paikalle, että Jeriko on oikeasti joutunut valitsemaan sen uloimman. Tämäkin on mennyt ihan hyvin ja tiistaina ja tänään Ylökk:n hallilla treenatessa aloin sitten ottamaan kapuloilla niin, että heitän ne reunoille. Oliko sitten uusi paikka, häiriö vai uudet esineet, mutta Jeriko alkoi kovasti arpomaan suuntaa. Vaatii siis vielä kovasti vahvistamista.

Jäävät/Z: Arpomistahan näissä on. Jännä juttu, kun Jeriko on muuten niin rauhallinen ja keskittyy hyvin, mutta jotenkin tällaisissa erottelutehtävissä se tuppaa arpomaan. Jos sitten vähän torun niin kerää itseään ja keskittyy paremmin. Huoh. Mutta siis varmuutta vaatii kovasti vielä tämäkin liike.

Kaukkarit: Tähän asti olen hirveästi kiinnittänyt huomiota istumaan tai seisomaannousuihin, koska Jerikolla on ollut sitä jähmimisongelmaa. Nyt kuitenkin kiinnitin huomiota, että seisomasta maahanmeno tai istuminen ei ole ihan niin puhtaalla tekniikalla kuin toivoisin, välillä jompikumpi takatassu hieman vaihtaa asentoa. Haluaisin kuitenkin, että kaikki vaihdot menisi viimeisen päälle puhtaalla tekniikalla, joten olen hieman lyhentänyt matkaa (10 metriä) ja palkkaillut sitten kunnollisista vaihdoista kiinnittäen nyt enemmän huomiota myös s-m  ja s-i vaihtoihin. Omatoimitreeneissä on mennyt ihan hyvinkin, tosi hyvin itse asiassa, mutta tänään oli kyllä hallilla tosi takkuista. En tiedä oliko tässä sitten taas se, että siellä häärättiin jo epiksiä kovasti ja häiriötä oli, ja toisaalta oltiin juuri ennen tehty ohjattua jossa myös jouduin Jerikoa korjaamaan. Alkoi korjaaminen mennä ehkä sitten vähän liialliseksi ja Jeriko kävi kovin epävarmaksi, ei suorittanut sillä tasolla mitä osaisi vaikka seisoin ihan edessä. Huoh. Tekemistä riittää jos haluan täysin puhtaat vaihdot kisaetäisyydeltä ilman riskiä, että jähmii. Vai onko tää sitten vähän "joko tai", kaikkea ei voi saada..?

Luoksetulo: Oon tehnyt nyt viimeksi ulkona ihan pelkkää puun kiertoa ilman pysäytyksiä, että saan siihen kunnon vauhdin. Tänään otin hallilla toinen narupallo takapalkkana ja toinen mulla. Ensimmäisellä vapautin heti seisomisesta ja se olikin hieno, toisella Jeriko sitten ennakoi niin pirusti ettei mitään rajaa. Annoin vaan tulla suoraan läpi luokse asti ja palkkasin itse. Naksusta Jeriko meinasi jo sännätä takapalkalle, että piti ihan huutaa takaisin. Katsotaan nyt sitten onko toi takapalkka Jerikolla kuitenkaan niin hyvä idea.

Paikkaistuminen: Ei oltu aikoihin tätä otettu, mutta tiistaina sitten Tuijan kanssa minuutin piilopaikkaistuminen. Ihan istumisen alkuun Jeriko meinas vähän katsella maata, mutta en asiaan edes puuttunut ja Jeriko tuntui itse muistavan ettei sellainen ollutkaan sallittua ja istui ryhdikkäästi loppu ajan. Tää liike on sinänsä aikas hyvä, toistoja tarvii kyllä lisää, mutta olen aika luottavainen.

Paikkamakuu: Muiden käskyjen kuunteleminen on ollut Jerikolle se suurin ongelma. Tiistaina tuli sitten sekin hyvin, kun Tuija jätti Ronjan paikkamakuuseen ja Jeriko pysyi tosi hienosti paikallaan vaikken edes ollut etukäteen asiaa ajatellut tai mitenkään valmistautunut. Tajusin vaan Tuijan käskyttäessä, että oho, tulipa tääkin otettua ja sehän pysyi! :D Lisää treeniä kuitenkin evl-tyyppiseen paikkamakuuseen tarvii vielä.

Metallihyppynouto: Tiistaina otin ja se oli kyllä sika hyvä. Ainut huono puoli oli Jerikon ennakointi perusasentoon, mutta itse metallinoutoa ei tarvi sen vuoksi hinkata.

Sitten Ukon treenailut:

Seuraaminen: On tullut paljon eteenpäin. Ukolla on hyvä meininki tekemiseen ja yksin treenatessa ollaan otettu jo 15 askeleen pätkiä joissa kontakti ja paikka pysyy. Vire on tosi hyvä ollut! Hallilla häiriössä ei ole tietenkään sitten näin mallikkaasti mennyt, mutta tänään isossa häiriössä, kun vieraita ihmisiä pyöri siinä jatkuvasti Ukko hienosti tsemppas ja saatiin paljon hyviä pätkiä, vaikka välillä kontakti tippuikin ja keskeytin siihen. Ukko kestää kuitenkin nykyään korjaamisen jo paljon paremmin.

Paikkamakuu: otettiin Ronjan kanssa tiistaina. Palkkasin puolen minuutin kohdalla ja sitten loppuaika kahteen minuuttiin asti ilman palkkaa ja hyvin pysyi. Hieman murahtelin maan haistelusta, sellaista tapaa en halua antaa Ukon keksiä. Pari kertaa siis jouduin huomauttamaan ja hienosti Ukko ryhdistäytyi ja keskittyi vaan katsomaan eteensä. :)

Jäävät: Seuraamisesta en ole ottanut enkä otakaan vielä pitkään pitkään aikaan, ennen kuin seuraaminen on aivan priimaa ja kestää sitä vaikka maailman tappiin. ;) Maahanmeno liikkeestä sinänsä onnistuu, mutta en halua sitä ottaa liikaa, koska seisominen on se meidän ongelmakohta. Lähinnä, koska en osaa keksiä mitä käskysanaa käyttäisin, että Ukko oikeasti erottaisi sen hyvin. Miten mulle voi nää käskyt olla näin hankalia?? :D Jotenkin haluan kuitenkin käyttää jotain joka kuvaa liikettä, enkä ihan mitä tahansa sanaa, tuntuu itselle loogisemmalta. "Stop" on kai liian hämäävä, toisaalta myös "seiso" on kovin "istu"-käskyn kuuloinen.. Olen miettinyt, että mentäiskö sitten ruotsalaisen puolelelle ja otettais käyttöön "stanna", sen sais sanottua terävästi, siinä olisi kyllä myös hämäävä S, mutta toisaalta A:t pystyy painottamaan voimakkaasti, joka ehkä helpottaisi erottelua..? Miksi en ole ottanut käskyä harjoittelun alle? No, ehkä johtuu puutteellisesta tokomotivaatiosta... :D

Nouto: Ollaan tehty pelkästään vauhtinoutoja jo tosi pitkään ja vauhtia riittää! Nyt sitten huomasin, että jos jäänkin vain odottamaan, niin loppumatkasta mua kohti Ukko alkaa leikittelemään kapulalla ja hyppää lopulta mua vasten eikä istu laisinkaan. Nyt alkaa siis pitotreeni ja vahvistetaan uudestaan tota oikeaa luovutusasentoa. Kertaalleenhan se on jo opeteltu, joten vahvistusta vaille vaan.

Kaukkarit: Ihan edessä seisten olen ottanut istu-maahan vaihtoja, satunnaisesti seiso-vaihto mukaan. Takapää on kovin herkässä liikkumaan, ihan edessä seisten pysyy paikallaan, mutta etäisyyttä ei ilkeä ottaa vielä yhtään. Takajalat paikallaan tekniikkaan yritän nyt kuitenkin Ukon kanssa pyrkiä.

Luoksetulo: Eteen istuminen vaatii vielä vahvistamista ja pitää saada käsiapu häivytettyä.

Että sellaista. Jotenkin tänään oli tikkuista menoa tokoilu. Ukon kanssa olen edelleen vähän kahden vaiheilla, että miten me ton tokon kanssa ylipäätään tehdään. Ihan hirveää motivaatiota mulla ei ole ja houkuttais vähän vaihtoehto, että jättäis meidän lajeiksi vain agilityn ja paimennuksen, jotka kuitenkin on niitä kivoimpia. ;) Mutta kai mä edelleen Ukolle tokoa treenaan rauhalliseen tahtiin, jos siitä joskus jotain valmista tulee niin sitten kokeeseen, mutta ei sinänsä mitään painetta.

Jerikon kanssa myös otan nyt ihan rauhassa nää EVL-liikkeiden treenailut, en halua ottaa painetta asiasta tai kiirehtiä kokeeseen, kun tässä on kuitenkin sekin puoli, että Jeriko ottaa niin herkästi itseensä jos tulee epäonnistuminen vastaan. Liikkeet pitää siis saada tosi varmoiksi, ettei paljoa tilaa epäonnistumisille jää, ja toisaalta samalla treenatessa totuttaa Jerikoa siihen, että joskus voi mennä pieleen ja mä korjaan Jerikoa, mutta silti maailma ei lopu. :D
Ettei nyt jää väärä kuva, niin hyvin Jeriko aina jatkaakin yrittämistä ja yrittää parantaa tekemistään, mutta sen ilme ja eleet kertoo kyllä hyvin voimakkaasti sitä, että Jerikoa on loukattu syvästi ja se on kovasti huolissaan mun pettymyksestä. Se on niin hassu poika. :D

Niin joo, huomenna mennään varmaan auttamaan lampaiden siirrossa tässä Tampereen lähellä, siitä ehkä myöhemmin lisää. ;)

Loppukevennykseksi video Jerikon ja Ronjan söpöistä leikeistä tiistain treenien jälkeen. :) Lumia vaan ei löytänyt tarkennusta kuin vasta sitten, kun leikit oli leikitty..

Fiiliksen metsästystä herkkispojan kanssa

Oltiin Seinäjoella agilitykisoissa. Päivä ei alkanut kovin kaksisesti, kun heti sängystä noustessa alkoi hirveä päänsärky. Aamupalan lisäksi napsin sitten ibusalia, join finrexiniä ja otin lopulta vielä panadolinkin. No, kyllähän tolla lääkityksellä päänsärky helpotti, osittain. Navigaattorin luotettavuus kyllä taas todistettiin, kun tomtom neuvoi mua jo harhaan, kun olin hakemassa Marjukkaa ja Senttiä kyytiin, neuvoi kiertotielle joka vielä päättyi kävelytiehen. Nice. Navigaattori ei myöskään löytänyt mitään kadunnumeroita Alaseinäjoenkadulta, onneksi nokian navigaattori tuli apuun ja löysi osoitteen. Tosin sekin sitten Seinäjoen päässä neuvoi meidät jotain ihme kiertotietä, jonka vasta tajusin kun tultiin takaisin tuntemalleni tielle. Kaikesta huolimatta oltiin 1,5 tuntia ajoissa ja kisat puoli tuntia myöhässä, aikaa oli ruhtinaallisesti! :D

Ensimmäistä rataa nähtiin siinä kun medit teki ja näytti jo aika hirveeltä. Rataan tutustumisessa ei sitten niin kamalalta tuntunutkaan, paitsi kohta jossa pussin jälkeen piti heti kääntyä tiukasta samalla linjalla olevaan pätkäputkeen. Valtaosa nopeista ja irtoavista koirista hyllytti tässä tai jossain muussa kohdassa. Me hyllytettiin jo pussia edeltävällä hypyllä, kun itse olin myöhässä enkä saanut enää takaaohjaten Jeriko kääntymään muurin ja hypyn väliin. Jeriko oli kyllä vauhdissa ja korvat jossain narikassa, pätkäputken jälkeen meinasi lähteä kepeille hypyn takaakierron sijaan, seikoili putkihässäkässä ja sitten lopulta ampaisi keltaiseen suoraan putkeen sellaisella vauhdilla etten millään pysynyt mukana eikä Jeriko yhtään katsonut missä mä menin tai mihin yritin ohjata. Mentiin sitten lyhintä tietä maaliin, mutkaputken kautta tosin...

Aattelin kuitenkin, että toi ykkösrata nyt oli vaan sellainen, että toisella sitten mennään kunnolla. Tosin Jerikosta kyllä huomas ylipätään alueella kuinka oli huonosti kuulolla. Vähän piti sille ärähtääkin asiasta, kun luuli voivansa toilailla ihan miten itse tykkää. Toista rataa oltiin katseltu jo siinä vaiheessa kun medit sitä meni, mutta makseillepa se sitten muutettiinkin. Höh, olisin tykännyt siitä aiemmasta enemmän. Lähdössä Jeriko oli aivan kierroksilla, yritin sitä siihen rauhoittaa, että keskittyisi, mutta huomas kyllä, että nyt ei ole hyvä mielentila ollenkaan. Tämä rata kosahti sitten, kun putken sijaan Jeriko säntäsi puomille. Itselläkin jotenkin fiilis jo niin vinksallaan, etten oikein tiennyt miten olisin jatkanut ja mitä tehnyt. Kertakaikkiaan annoin fiiliksen läsähtää vaikkei olisi pitänyt. Mentiin sitten puomi takaisin ja yritin jatkaa rataa siitä. Kepeille Jeriko taisi mennä jo väärästä välistä sisään ja sitten tuli ennen aikojaan poiskin enkä vaan jaksanut enää alkaa korjailemaan, sähläystä sähläyksen perään eikä siitä enää mitään olis kuitenkaan tullut.

Kamalan paska fiilis oli näiden ratojen jälkeen. Tuntui, että Jeriko ei ole ollenkaan mun mukana tekemässä, ei kuuntele ollenkaan ja oikeasta fiiliksestä ja yhdessä tekemisestä ei tietoakaan. Toisen radan jälkeen toki heitin Jerikolle lelua ja yritin palkata jotenkin vaikka perseelleenhän se meni, mutta kyllähän Jeriko sen ihan selvästi aisti, että nyt ei ole mamma tyytyväinen. Wubba ei kelvannut ja Jeriko vaan halus äkkiä luokkia häkkiin "turvaan". Kun otin Jerikoa kävelemään ja seisoskeltiin siinä katsomassa muiden ratoja, Jeriko oli ihan pää alaspäin ja koko ajan surkean näköisenä ja päätä kainaloon työntämässä. Hirveän herkkä toi poika kyllä on mun mielialoille! Maailmanloppu iski, kun en ollutkaan yhtä iloinen kuin yleensä. Voi toista... :(

Eihän Jerikon voinut sitten antaa surkutella, vaan piti itsensä saada unohtamaan edelliset radat ja lähteä viimeiselle ihan puhtaalta pöydältä. Leikittelin Jerikoa ennen rataa ja tehtiin tokoiluja, pakittelua, kaukkareita ja sen sellaista. Kaikesta mielipahasta huolimatta Jeriko oli heti valmis taas hommiin ja yrittämään parhaansa. Radalle lähtiessä tulikin pitkä odotus lähtövalmiudessa, kun edelliseltä oli pudonnut motivointipatukka radalle, jonka tuomari kiikutti pois. Se oli ehkä hyväkin, kun sain siinä aikaa silitellä ja rauhoitella Jerikoa. Ja tämä rata menikin sitten ihan kivasti. Varmaan sen verran painoi edelliset radat mielessä mulla kuitenkin, etten uskaltanut silleen irrotella ja vedättää, vaan otin enemmän varman päälle. Jeriko oli kuitenkin hienosti ohjauksessa ja kuulolla, teki hienosti yhteistyötä. A:n jälkeisellä hypyn takaakierrolla hätäilin taas liikaa, enkä näyttänyt niistoa riittävän hyvin Jerikolle ja J meinas tulla mun liikkeen mukaan ja siitä kielto. Harmi! Muuten rata siis meni ihan kivasti. :)

On toi Jeriko vaan hassu otus. Välillä sille tulee tollasia korvat tukossa hetkiä ja säheltää menemään miten sattuu, mutta sitten kuitenkin pohjimmiltaan haluaisi vaan kovasti olla mieliksi ja kokee hirveen raskaana sen jos ei siinä täysin koe onnistuvansa. Menee siitä aivan surkeaksi jos yhtään olen tyytymätön. Onneksi ei kuitenkaan mitenkään lukkoon siitä mene, vaan tilaisuuden tullen yrittää parantaa tilanteen. Jeriko oli niin hellyyttävä, kun viimeisen radan jälkeen olin tyytyväinen ja kehuin oikein kunnolla. Jeriko leikki aivan innoissaan ja oli sitten koko loppu ajan sen jälkeenkin kuin hangon keksi. :D Mun pieni... :)))

Kontakteja ja hyppytekniikkaa

Viime viikon treeneistä en silleen kirjoitellutkaan kunnolla. Pitää mainita vielä, että tehtiin Ylökk:n treeneissä torstaina hyppytekniikkaa. Täytyy myöntää, että kun kisainto pukkas päälle olin innolla odottanut ratatreeniä, mutta loppujen lopukse se oli juuri hyvä treeni ennen kisoja Jerikolle, joka oli myös osasyy miksi jätin oman hallivuoron väliin ja jäinkin lukemaan tenttiin. Halusin jättää Jerikolle sen hyvän fiiliksen, etten vaan omissa treeneissä painostaisi ja pilaisi. :D Johtuiko sitten siitä vai mistä, mutta hyvä fiilishän Jerikolla oli. Olen edelleen tosi tyytyväinen kuinka hienosti Jeriko oli kuulolla ja ohjauksessa, ja kuinka se paransi menoaan vaikka varmasti oli rankkaa taas äkkiseltään ja toisaalta pohjakaan ei ollut kauheen kiitollinen vaan aika raskas koiralle.

Ukko myös sai paljon irti hyppytekniikkatreenistä. En olis uskonut, että se heti irtoaa niinkin hyvin namille kuuden esteen päähän, mutta hienosti meni! Ukosta kyllä koko ajan näki kuinka sen päässä raksutti ja tarkkaan asetti askeleensa, mutta ei sille toisaalta hyppytekniikka mitään vaikeutta tuottanut ja sarjat mentiin ihan ilman kolautuksia. Lopputreenistä tehtiin sellaista "optista harhaakin" joka kieltämättä näytti aikas hurjalta. Sopivasti, kun olin lähettämässä Ukkoa esteille seuraava treenaaja tuli koiransa kanssa ovesta ja Ukko siitä vähän hämmentyi eikä sillä sarjalla heti irronnutkaan. Sari otti pari rimaa pois (tarkoituksena kuitenkin kasvattaa koiran itseluottamusta, ei murentaa sitä ja parempi varman päälle vaikka olisikin ollut vaan häiriöstä). Rimat saatiin kyllä heti laittaa takaisinkin ja Ukko teki tämänkin hurjan näköisen viritelmän tosi hienosti! Hyppytekniikka on ainakin pojalla hyvä ja se on niin tarkkaavainen ja huolellinen! :)

Tänään oli viimeiset kontaktitreenit. Ostettiin (tai siis Matti osti, mä olen köydä kuin kirkon rotta tällä hetkellä) koirille pari uutta lelua, mm. uuden wubban jossa vinku toimii. Se olikin Ukolle aivan täydellinen lelu, kun Ukko niin tykkää vingutella muutenkin. Voi sitä vingutuksen määrää tänään hallilla! :DD Ja johan alkoi tekemiseen löytyä vauhtia, kun oli palkka jolle oli oikeasti kiirekin. ;) Kehikkoa otettiin puomin ylösmenolle ja hienosti Ukko haki askeleensa. Lopulta tehtiin niinkin, että Maria hetsas wubballa ylösmenon päässä pöydällä ja vapautin Ukon siitä kontaktille, hienosti meni! Ainut heikko puoli on se, ettei Ukko ymmärrä ollenkaan "kiipee"-sanaa, jonka nyt olen ottanut käyttöön. Lähtee "vapaa"-sanasta liikkeelle, mutta melkein pysähtyy "kiipee"-sanasta, kun jää miettimään, että mitäs se tarkoitti ja saiko mennä. Siinä on kyllä koira joka haluaa tehdä varman päälle oikein! :D Mutta eiköhän se oikea käskysanakin siihen pian yhdisty. :D

Keinua Ukko meni myös kokonaisena, mutta madallettuna tosi hienosti ja vauhdikkaasti, kun wubba oli edessä. Ai että, kun oli hieno poika! :) A:n kontaktilla jotenkin en nyt itse osannut ohjata Ukkoa oikein, en tiedä mikä siinä mulla oikein oli. Ukkokin taisi olla niin kovasti eteen menossa ettei ihan olisi malttanut kontaktille koukata. Puomin alasmenoakin nyt kokeiltiin wubban kanssa ja enää ei Ukko hidastellut eli nyt ollaan selvästi löydetty oikea tatsi. :) Tästä on hyvä jatkaa, harmi vaan ettei kontaktikurssia enää pidetä Lielahdessa eikä toisaalta mulla ole mitenkään enää varaa uuteen kurssiin tähän väliin. Kuten sanoin, olen rahaton. Viimeisetkin rahat menee Jerikon kisastartteihin nyt kun vauhtiin päästiin! ;)

Mutta kun yksi päivä vapautuu agilityltä, voidaan tokoilla taas enemmän. Kirjoittelen meidän tokoedistyksestä joskus erikseen. :)

Flow

Tällä viikolla Ukolla oli ensimmäiset alueellisen valmennuksen treenit. Tykkäsin kovasti Tero Strombergin tavasta opettaa ja siinä kyllä heräsi ajatuksia myös Jerikon ohjausta ajatellen. :) Tero tykkäsi Ukosta ja kysyi, että onko se aina niin kuuliainen. Ja kyllähän se todella kuuliainen onkin. Harjoiteltiin sitten vähän jo vaikeampiakin ohjauksia, jota ei ole ennen otettu, tai lähinnä ensimmäisen esteen/esteiden ylipäätään lukitsemista. Hyödyllinen asia kyllä ottaa jo nyt treeniin mukaan ja tämä sitten tulikin kotiläksyksi.

Alueellisen valmennuksen treenien jälkeen lauantaina lähdettiin Jerikon kanssa junalla Helsinkiin, tai tarkkaan ottaen Vantaalle Anitan luokse. Oltiin siellä sitten yötä, niin ehdittiin nähdä ja jutella, kun sunnuntaina Anitalla oli menoa ja meillä kisat Purina Areenalla. Kisaan oli ilmoittautunut suurin piirtein kaikki Suomen kovimmat nimet ja ratojen ihanneajatkin oli sitten sen mukaiset. Palautetta pohjasta pyydettiin, mutta unohtui antaa. Sinne oli nyt jotain hassua pehmikettä levitelty, mikä kyllä selvästi lähti herkästi koirien jalkojen alta eikä ollut mikään ihanteellinen kisa-alusta siis.

Mun ensisijaisena tavoitteena näille kisoille oli vetää täysillä ja hyvällä fiiliksellä, löytää Jerikon kanssa yhteinen "flow". Suunnittelin ohjaukseni periaatteella "mieluummin nopea hylky tai ratavirhe kuin hidas nolla". :D

Ensimmäinen rata oli hyppäri ja hyvä meininki kyllä löytyikin. Harmillisesti yksi rima tippui, muuten tehtiin hienoa rataa. Olin tosi tyytyväinen tähän, Jeriko oli hienosti kuulolla, mä pidin hyvin yhteyden Jerikoon ja yhteistyö toimi vaikka edellisistä kisoista on hirveästi aikaa eikä varsinaista pidempää ratatreeniäkään olla tehty pariin kuukauteen. Keppejä edeltävällä putkella Jeriko meinasi ensin lukita toisen suoran putken, siitä pieni kaarros ja hidastaminen. Muuten radan meno oli tosi siistiä. :) Tuloksena siis 5 vp ja -0,14, aika säälittävä ihanneajan alitus, mutta hitto jos ihanneaika on 36 s niin ei nyt vielä parempaan pystynyt. Nopeutta haetaan vielä. :)
Valitettavasti tarkennus ei oikein toiminut, jotenkin on ihan arpapeliä, miten ton elävän tilan tarkennuksen saa onnistumaan... :D Jotain tosta kuitenkin saa selvää. ;)

Toinen rata oli agilityrata, jolta tuli hylky. Puomin jälkeen harkitsin ensin persjättöä ennen rengasta, mutta en sitten tehnytkään ja takaaleikkaus ei ollut nyt riittävän selvä ja siitä Jerikolle tuli ylimääräinen pyörähdys. Keppien jälkeen mun ohjaus oli tosi tyhmästi suunniteltu, valssasin hypyn eteen ja yritin saadan Jerikon sillä siis ohittamaan hypyn ja menemään suoraan putkeen, mutta aika erehdyttävästi mun vartalon asento muistuttaa jaakotusta ja jaakotuksena Jeriko sen luki. Siitä siis HYL. Hitsi, kun muuten sitten taas meni niin kivasti. :)

Kolmas rata oli myös agilityrata. Musta vaikuttaisi siltä, että tällä radalla Jeriko alkoi hieman määrätietoisemmin etenemään ja rata oli taas tosi kiva. Kepeille ohjauksessa Jeriko epäröi aavistuksen. Keinun jälkein okseri oli sitten kompastuskivi, okserin jälkeen piti kääntää voimakkaasti ja arvasinkin sen tuottavan vaikeuksia. Jeriko hyppäsi sitten melkein suoraan päin okserin toista rimaa. Okseria täytyy siis ehdottomasti harjoitella! Kolmanneksi viimeisen esteen päällejuoksu epäonnistui, olin hieman myöhässä ja olisi pitänyt selkeämmin työntää Jeriko esteiden väliin. Tästä tuli siis esteen ohitus ja kielto. Keinun kontaktilta Jeriko varasti ja ehkä se okserin rima olisi saattanut pysyä jos olisin ehtinyt ohjaamaan sen paremmin. Ehkä. Tuloksena kuitenkin 5+K, -1,18. Kiellossahan toki aikaakin menee hukkaan ja Jeriko pyörähteli sen esteen takana sitten vähän lisääkin. Mutta hitto noita ihanneaikoja. :D

Viimeinen rata oli sitten taas hyppäri. Ihmettelin kyllä, että itse jaksoin neljännellekin radalle niin hyvin, kun aikaisemmin kolmekin rataa on välillä tuntunut paljolta ja nyt oli tosiaan kisataukokin vielä alla. Radalta tuli harmillisesti taas 5+K, yksi rima siis tippui ja sitten muurin jälkeisellä niistolla Jeriko ei lukinnut hyppyä ja lähti mun liikkeen mukana ohi. Mielestäni näytin niiston ihan riittävästi, tuollaiset pitäisi osata ja niitä pitää siis harjoitella lisää että onnistuu. ;)

Nollia ei siis tullut, mutta hyvä fiilis radoilla oli ja olen siis tyytyväinen. Jerikokaan ei yhtään väsähtänyt neljään rataan näin äkkiseltään, päin vastoin musta tosiaan vaikuttaa, että Jeriko alkoi enemmän kirimään ja pitämään huolta omasta vauhdistaan mikä on myös yksi meidän tärkeimpiä tavoitteita. Nyt tuli myös eteen asioita mihin pitää kiinnittää treeneissä huomiota: okseri, esteille määrätietoisemmin irtoaminen ja esteiden lukitseminen niin, että esteen näytettyäni voin jo lähteä liikkumaan ja luottaa että Jeriko hoitaa esteen. Ja edelleen multa lisää vauhtia kinttuihin ja ohjaukseen ja Jerikolta sitä eteenpäin pyrkimistä. Uskon, että se hyvin tässä kehittyykin, kun omaa ohjaustani muokkaan edelleen enemmän Jerikon vauhtia ja itsenäistä suorittamista ruokkivaksi. Ei siis enää mitään varmisteluja. Ei Jerikosta koskaan mikään vauhtitykki tule, mutta varmasti ihan sellainen kilpailukykyisiin aikoihin pystyvä kunhan vaan tehdään töitä sen eteen. :)

Jänis ja kilpikonna

Loppuviikosta tuntui tosiaan jotenkin siltä, että mulla on nyt ongelma motivoitua agilitytreeneissä ja juoksentelen jotenkin puolitehoilla. Mietin tosiaan sitä, että jos ilmoittaiskin jo kisoihin, vaikka oma ohjaus ei todellakaan ole vielä sillä tasolla mihin jäätiin. Ja niinpä sitten ilmoitin tän viikon sunnuntaille Helsinkiin kisoihin. Samalla pääsee näkemään Anitaa ja toivon mukaan muitakin tuttuja. :)

Agilityn maailmassa nopeus on iso asia ja siitä tykätään puhua mikä koira on nopea, mikä hidas. Toisaalta joskus koiran etenemistyyli voi hämätäkin. Pieni bortsu joka tikuttaa menemään sata askelta sekuntissa näyttää todellakin erittäin nopealta, kun taas isommalla laukka-askeleella menevä kilpakumppaninsa joka ottaa vähemmän askeleita aikayksikössä voi vaikuttaa huomattavasti hitaammalta vaikka etenemät olisivat samaa luokkaa. Jerikokin kuuluu selkeästi jälkimmäiseen porukkaan, sen vuoksi myös puomin ylösmenokontaktit on vähän siinä ja tässä, että osuuko... Olen siis jo oikeastaan tottunut siihen, että Jerikoa pidetään hitaana tai edes näkemättä Jerikon suorituksia oletetaan, että se on hidas. Eihän Jeriko huippujen vauhtiin yllä, mutta tekeekö se koirasta hitaan? Riippuu mitä tavoittelee.

Innostuin kuitenkin katselemaan agi.fi:n rankingeja, sieltähän sen näkee millaista etenemää koira tekee. Toki jos tulee ratavirheitä kepeiltä ja esim. hypyn kielto ohituksesta, niin menetetään kallisarvoista aikaa eikä sitä näe noista tuloksista. Koiran etenemään vaikuttaa myös se, millaista reittiä koira kulkee. Jos kaarteet on laajat, niin kyllä siinäkin aikaa hukkaantuu. Rimojen tiputtelut toki ei vauhtia hidasta. Tässä linkki Jerikon rankingeihin.

Jerikon etenemä on siis ollut keskimäärin sellaista 4 m/s, joitain kolmosellakin alkavia löytyy enkä nyt jaksa tarkistaa missä kaikissa on keppivirhe tms. mukana, niitä virheitä kuitenkin tuli varsinkin kisauran alkuun. Toki joukossa on yksi 0-ratakin, jonka etenemä on vain 3,80 m/s. Kuitenkin joukkoon mahtuu myös 5,16 m/s etenemä, joka onkin jo aika hyvää vauhtia.

Tuo nopein etenemä tuli radalta, jossa heti alkuun tippui yksi rima ja aloinkin sitten ottamaan enemmän riskiä ja tekemään itse nopeammin. Loppusuoralla olisin silti voinut itsekin nipistää vauhtia hieman lisää tai jos Jeriko olisi irronnut paremmin eteen olisi tuloksena ollut vielä parempi aika. Jeriko ei siis suinkaan ole hidas itsessään, mutta Jerikon nopeus riippuu hyvin paljon siitä miten itse ohjaan ja mitä teen. Se ei ole koira, joka syöksyy tuulispäänä eteenpäin ja ohjaaja saa vaan yrittää pysyä mukana, mutta ei Jeriko mikään perässä raahattavakaan ole. Jos itse etenen ja ohjaan ajoissa ja hyvin, niin Jerikokin tekee rataa rivakasti ja irtoaakin eteen, kun ohjaus on selkeää.

Sertinollat eivät siis varmasti ole mitenkään kaukaisia haaveita, kunhan vaan itse asennoidun kisaradoille (ja treeneihinkin!) oikealla tavalla. Me tehdään rataa yhdessä enkä voi vaan jättää Jerikoa yksin (tarkoitan lähinnä henkisesti), yhteys koiraan pitää säilyä ja sitten vaan tossua toisen eteen eikä mitään arkailuja. :D Toisaalta myös meidän juoksulenkeistä voi olla hyötyä, nimittäin oman kunnon kohottamisessa, että sitten jaksaa radoilla paremmin nipistää itsestään vauhtia. ;) Jerikon kanssa on nyt kuitenkin tavoitteena treenata niin, että opin nipistämään kaiken mahdollisen vauhdin irti sekä itsestäni että Jerikosta. Kun mun ohjaus sujuu, niin Jerikolla ei ole mitään ongelmaa tuottaa ihan kilpailukykyisiä etenemisvauhteja. ;)

Myös Ukko on hyvin samanoloinen kuin Jeriko oli agilityn alkutaipaleellaan. Alkuun tehdään rauhassa ja harkiten, sitten lisätään pökköä pesään, kun varmuus kasvaa. On tuota Ukonkin hitautta ihmetelty, jopa vähän siihen sävyyn, että liittyisi koiran "moottoriin". Minä uskon, että liittyy enemmän koiran perusluonteeseen ja ohjaajanöyryyteen, siihen että haluaa tehdä asiat ensisijaisesti oikein eikä uskalla kaahata ennen kuin on varma asiasta. Ja sitten toisaalta varmaan myös itse teen kouluttaessa jotain sellaista, mikä hidastaa koiraa alkuun, kun olen molemmille koirille onnistunut saman tekemään... Itse en ole kuitenkaan ollenkaan huolissani Ukon vauhdista ja menosta, kyllä siitä näkee, että siitä tulee vielä tosi nopea ja hieno, kun treeneissä Ukon into pikku hiljaa kasvaa. Eihän se ole agility vielä harrastanutkaan pitkään, treenikertoja yhteensä alla varmaan korkeintaan parikymmentä. Luulen kuitenkin, että Ukon kanssa päästään aika pian siihen tilanteeseen, että saan tosissani tehdä töitä pysyäkseni sen perässä! :)

Nopeus on agilityssä todella tärkeä asia, mutta niin on myös tarkkuus ja se kuinka suurella todennäköisyydellä koira tekee nollaradan. Maamme huipuilla yhdistyykin nämä kaksi asiaa sopivassa suhteessa, nopeus ja varmuus. :) Agi.fi:n ranking on kyllä mielenkiintoinen tietokanta. Sieltä näkee kaiken oleellisen: kuinka paljon nollia koira tuottaa, mikä sen sijoitus missäkin kisassa on ollut ja mikä on etenemisnopeus. Voihan nollavoiton saada hitaammallakin etenemällä jos saa ainoan nollan tai muut nollan saaneet on hitaampia. Nollavoittojen määrällä ei siis sinänsä voi leveillä, että koira on nopea. Nollavoitot voi myös olla kovasti kiven alla, jos samoihin kisoihin sattuu paljon nopeampia ja taitavampia koirakoita.

Koiramaailmaan vertailu kuuluu sinänsä olennaisena osana jalostuksen vuoksi ja kilpailuihin kuuluu aina lajista riippumatta se, että kilpailijat laitetaan paremmuusjärjestykseen. Mutta se että "yksityiset" ihmiset vertailee ja nostaa omaa koiraansa muita laskemalla on mielestäni aivan turhaa. Kisastartit pistävät koiria paremmuusjärjestykseen, mutta vain sen kyseisen startin osalta. Seuraavassa startissa tilanne voi olla aivan toinen. Emmekä me ole samalla viivalla esim. ohjaajien kokemuksenkaan pohjalta eikä siitä johtuvia virheitä voi laittaa koiran huonouden/hitauden piikkiin. Toisaalta kokenut ohjaaja yleensä saa nopeammin ja nopeampaa tulosta kuin kokematon.

Meidän tavoitteena Jerikon kanssa on nyt joka tapauksessa ainakin saada se täydellinen synergia radalle mukaan, että tehdään täysillä yhdessä. Ja mun ohjauksen täytyy vielä kehittyä huomattavasti, ettei anneta laajoilla kaarteilla turhaa tasoitusta kanssakilpailijoille. Jos nämä tavoitteet saavutetaan, niin sitten varmasti tulostavoitteetkin alkaa täyttyä. Ensi viikonlopulle asetan kuitenkin hieman alhaisemmat tavoitteet; toivon, että muistan pitää koko ajan yhteyden Jerikoon ja antaa kaikkeni, ei mitään puolitehoilla juoksenteluja! ;)

Jouluparaati ja kansainvälistä tunnelmaa

Tänään oli Tampereella jouluparaati ja me sitten Jerikon kanssa osallistuttiin siihen kaveri koirien porukassa. Ei kyllä turhaan foorumilla varoiteltu kaikesta härdellistä ja kummallisuuksista mitä siihen kuului, "jokainen tuntee oman koiransa rajat"-tyylillä siis piti päättää osallistuako vaiko ei. No, Jerikohan pärjäsi aivan maniosti vaikka tosiaan kaikenlaista siellä oli. Oltiin kulkueen aika etupäässä, edessä rumpusoittokunta, joiden jälkeen nalleja ynnä muita maskotteja ja sitten kaveri koirat. Niin ja olihan sitä porukkaakin kulkuetta katsomassa! :D Vähääkään heikommilla hermoilla voisi vähän huimata, mutta Jeriko ja kaikki muutkin kaverikoirat käyttäytyi aivan mallikelpoisesti. :) Kulkue päättyi sitten keskustorille, mihin jäätiin hetkeksi soittokunnan rummuttaessa vieressä seisoskelemaan ja odottamaan halukkaita silittelijöitä. Ja kyllähän niitäkin sitten tuli ja Jeriko oli ihan innoissaan. Siitä olin positiivisesti yllättynyt, että Jeriko oli niin hyvin kaikkien muiden koirienkin kanssa, jopa niiden isompien urosten joita Jeriko usein vähän kammoaa. Kultsu-Emil tuli vielä samojen lasten siliteltäväksi kuin Jeriko ja Jerikon silmistä kyllä näki, että ei yhtään tykännyt, mutta käänsi vaan pään lasten kainaloon eikä kommentoinut mitään. :D Pienemmät koirat oli tietty Jerikon mieleen, erityisesti japanin pystykorva Roopella on paikka Jerikon sydämessä. ;)

Ja kun Ukkoa ei pikkupentuna yhtä järjestelmällisesti sosiaalistettu kuin Jerikoa, niin nyt sekin sai sitten vähän niin kuin kaiken kerralla. :D Ukkokin nimittäin oli siellä keskustorilla Matin kanssa katselemassa. Varmuuden vuoksi laitoin Ukolle Y-valjaat päälle, koska mä kuitenkin olen se Ukon luottohenkilö eikä tiennyt varmaksi mitä Ukko tykkää hälinästä vai yrittääkö karkuun. Mutta eihän Ukollakaan mitään hätää ollut, käveltiinkin siinä yhtä matkaa keskustorille ennen kuin mä menin Jerikon kanssa kokoontumispaikalle ja Ukko meni väkijoukossa häntä ihan korkeella. :) Eikä Ukko ollut yhtään ihmetellyt soittokuntaakaan eikä mitään mitä siinä oli, ei edes lapsia! :))

Rapsutusten jälkeen mentiin äitin, pikkusiskojen ja Matin kanssa Tallipihan kahvilaan, minne koiratkin oli tervetulleita. Koirat sai myös oman vesikupin. :) Ekaa kertaa oltiin kahvilassa koirien kanssa, Jeriko on kerran aiemmin kesällä ollut Pyynikin näkötornin terassilla, mutta ei sekään missään sisätiloissa. Mutta hienosti noi pojat oli, hetken kun ihmetteli niin sitten meni pöydän alle ja nurkkaan nukkumaan. On mulla vaan hienot pojat! :))

Ollaan me tokoiltukin, mutta en niistä treeneistä viitsi tähän nyt kirjoitella. Ehkä joskus myöhemmin sitten. :)

Vauhtia ja meininkiä

Huh, mulla on kyllä ollut rankka viikko opiskelujen parissa, päikkäreitäkin on ihan pitänyt pitkästä aikaa ottaa, että jaksaa iltaisin treenata. ;) Eilen oli kyllä tosi hyvät agilitytreenit, kiitos Sarille! :) Itse olin kyllä ohjaukseni kanssa edelleen hieman ruosteessa aiempaan verrattuna, mutta vähän jo paremmin meni. Ja Jeriko oli nyt tosi hyvässä vireessä, ei enää räykyttänyt mulle vaan keskittyi tekemään. Vielä kun mun ohjaus saadaan kuntoon, niin Jerikokin pystyy suorittamaan maksimitehollaan.

Treenin aiheena oli persjätöt, niitä tehtiin radan aikana aika monta ja juosta sai siis aika lujaa. Alkuun tuotti mulle vähän vaikeuksia, kun piti katsoa olan yli Jerikoa, mutta samalla eteenpäinkin. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun törmäisin esteeseen! :D Mutta en kyllä sitten törmäillyt, alkuun haki vaan aikansa, ennen kuin sain ohjaukseni kuntoon ja sitten Jeriko menikin tosi hienosti.

Kontakteihin kiinnitettiin nyt huomiota ja laitettiin sekä puomin alastulolle että keinulle targetit, että saatiin Jeriko tulemaan kunnolla loppuun asti. Eikä niitä toistoja tarvinnutkaan kuin kaksi, ensimmäisen Jeriko tarvi huomatakseen, että siellä olikin jotain, toisella meni jo täysillä targetille. Täytyy nyt näihin kiinnittää huomiota, ettei ala hiippailemaan alastuloilla. Lisäksi kiinnitin huomiota, että puomin ylösmenokontakti oli joka kerta aivan hilkulla osuiko vai ei, itse en osaa edes varmaksi sanoa miten kävi. Vähän tässä nyt mietin pitäiskö Jerikollekin opettaa sitä ylösmenokontaktia kehikolla. Se vaan tietäis sitten lisää kisataukoa, kun ei voisi kisata ennen kuin uusi tapa olisi riittävän varma. Ja siis me kyllä nyt aiotaan jo joulukuun puolella vähän kisatakin! ;) Jätetään se kontaktiasia nyt hieman hautumaan, toisaalta voisin ainakin opettaa sen kehikon siihen asti ennen kuin se siirretään kontaktille ja harkita sitten sitä missä kohtaa kisataukoa pitää jos pitää.

Myös kepeille tarvii lisää vauhtia, mutta uskon ja toivon että se tulee sitten siinä samalla kun vauhtia saadaan muuten lisää. Mun talvikauden tavoitteethan olisi saada mun ohjausta hiottua niin, että osaan viedä Jerikon kunnolla koko radan parasta mahdollista reittiä, ja että saan Jerikon kääntymään niin tiiviisti kuin mahdollista silloin kun tarvii. Ja edellisen kylkiäisenä ja muutenkin olisi tarkoitus kehittää meidän vauhtia ja aikoja radalla, että päästäis niihin sertinolliin kiinni. ;) Eilisissä treeneissä niihin tulikin yksi hyvä juttu, mutta siitä hetken päästä...

Ukko harjoitteli muutaman esteen pätkää taas ja aloitettiin harjoittelemaan Ukonkin kanssa persjättöä, mikä itse asiassa meni tosi kivasti sitten. Puomin alla olevaan putkeen Ukko irtosi jotenkin nihkeesti, mutta sitten toiseen putkeen tosi hyvinkin ja alkoi irrottamaan katsettaan mustakin. Ja mä sain ihan oikeasti juosta! :D
Ja mistä tämä vauhti sitten lähti? Sari kiinnitti huomiota meidän lähtötilanteisiin, kun jätän Ukon istumaan ja hämäilen sitä/teen häiriötä, ennen kuin lopullisesti vapautan radalle. Sari kommentoi, että tuollainen voi tehdä koiran (varsinkin Ukon tyyppisen) epävarmaksikin, kun ei tiedä aionko hämätä ja huijata, vai pääseekö radalle. Myös treenikaveri sitten sanoi, että Ukko vaikuttaa aavistuksen paineistuneelta, kun odottaa lähtöä. Sarin pointti siis oli, että koiran pitäisi ennemminkin olla innossaan odottamassa vapautusta, toki pitää olla myös ehdoton sen suhteen ettei lähdöstä karkailla. Mutta että nytkäykset ja hämäilyt saisi unohtaa ja tehdä vaikka enemmän lentäviä lähtöjäkin Ukon kanssa. Sitten kun istumaan jättää, niin sitten toki selkeä tilanne, että siellähän istutaan, mutta kuitenkin vapautus radalle ilman hämäilyjä ja antaa koiran vaan padota intoaan kohti rataa.

Lisäksi Sari kommentoi, että voisin leikittää ja riekuttaa kunnolla koiraa samalla kun kuuntelen kommentteja, ettei koira jää siinä vähän "tyhjän päälle" odottelemaan ja sitten siitä vaikka se vauhtilähtö. Ja niinhän lähdettiin tekemään molempien koirien kanssa ja varsinkin Ukon (mutta myös Jerikon) vauhti kasvoi aivan huimasti! Varmastikin siis tuollainen hämäily tämän tyyppisille koirille tekee sen, että ne joutuu hirveesti koko ajan keskittymään siihen meinaanko huijata niitä ja lähdöstä tulee epävarma. Sarinkin mielestä Jerikon vauhti kasvoi ja kommentoi, että aiemmin Jeriko kiihdytti ehkä parin esteen jälkeen, mutta ensimmäisillä oli yleensä ehkä vähän epävarma ja hitaampi. Eli tällä nyt jatketaan! Tosi hyvä, että tuli puheeksi, koska tossa varmasti on perää näiden koirien kanssa ja näkikin heti kuinka alkoi vauhtia ja intoa löytyä aivan erilailla. Ehkä tuo muutos lähtötilanteeseen tekee muutenkin sen, että ollaan tiiminä valmiina lähtemään eikä niin, että mä pelaan välillä vähän vastapuoltakin, kun yritän huijata koiraa. Hyi mua! :(

Tänään wuf-hallilla oli taas runsaasti treeniaikaa, kun Vellu ja Theba ei päässeet eikä tuuraajaakaan löytynyt. Jotenkin mun on hankala tuolla keksiä mitä tekisin Jerikon kanssa, johtuisko siitä, että tilaa ja esteitä on niin vähän, ja toisaalta mahdollisuudet siirrellä esim. A:ta ja puomia rajalliset, varsinkin kun oltiin nyt Marjukan kanssa kaksin... Noh, pientä radan pätkää tehtiin ja kontakteja targetille. Keppejä myös. Sitten ihan erillisenä tehtiin ohjausharjoituksia kahdella hypyllä (Marjukalta matkittua ;)), ensin niistoilla ja sitten jaakotuksilla. Mutta siis jotenkin vaikea löytää sellainen hyvä tekemisen fiilis tuolla, ehkä jotenkin itsekin vaan huitelen turhan löysin rantein menemään. Buu. :(

Ukko harjoitteli kontakteja, ensin keinulla. Ukko teki kokonaista keinua, joka oli hieman kisakorkeutta matalammalle asetettu, välillä hyppäs kesken pois, mutta en alkanut sitä mitenkään hihnassa viemään vaikka Maria meille sellaista viimeksi neuvoikin. Hihnasta/pannasta kiskominen ei vaan mun mielestä näytä ollenkaan kivalta koiran kannalta ja toisaalta Ukolle olisikin varmaan tosi painostavaa. Totesin sitten vaan, että "hups" jos tippui ja otettiin uudestaan. Ja siis pääosin Ukko meni hienosti sitä keinua, siis tosi hienosti! :) A:n kontaktia teki myös kätevästi ja lopuksi puomillekin sivusta alastulolle pomppua ja kontaktille. Pientä radan pätkää myös ehdittiin tehdä ja sitten sitä ylösmenon kehikkoa. Ja hienosti Ukko kyllä käytti päätään ja kun otettiin narupallot palkaksi (Marjukka siis avustamassa toisessa päässä), niin alkoi vauhtikin kasvamaan. Käännyttiin sitten aika vinoonkin, että Ukko sai ihan tosissaan hakea sitä kehikkoa ja pari kertaa putkeen tuli sitten virhe, mutta Ukko ei yhtään lannistunut vaan korjas toimintaansa ja hienosti meni! Olin tosi tyytyväinen! :)

Poikien meno on nyt kyllä ollut tosi kivaa. Itsellä ehkä Jerikon kanssa edelleen joku tatsi puuttuu. En oikein itsekään osaa sanoa mikä siinä on, mutta huomaan itsekin tekeväni jotenkin puolitehoilla. En itse annan kaikkeani enkä keskity täysillä treeniin. Tosi tyhmää. Ehkä se sitten on vaan, kun on ollut niin väsynyt. Ja jollain tapaa ehkä myös sitä, että kaipaan kisaamista motivaattoriksi...

Tunnustusta ja tunnustelua

Rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster.

Sain tällaisen tunnustuksen Mirkulta. Kiitos!! :) Komppaan kyllä Mirkkua siinä mitä kirjoitti omaan blogiinsa, että harmi ettei ole mitään kysymyksiä. Sellaiset on hauskoja, kun pistää miettimään. :D Kiva saada tunnustusta joka tapauksessa. ;)

Sääntöjä leikkiin kuitenkin kuului:

• Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
• Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
• Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Mun lempiluettaviin kuuluu ehdottomasti:

Immi + Rudi ja Sisu

Minna + Rasmus, Rokka, Uuno ja Obelix

Maija + Ima, Remo ja Riimi

Nassu + Milo

Liisa + Luka (tämän voi myös tulkita toiveena, että päivittelisit Liisa vähän useemmin ;))

Samaan sitten vähän päivitystäkin. Pojat kävi eilen Kaiperlan käsittelyssä, onneksi saatiin Ukkokin siihen mahdutettua. Jerikolla oli tosiaan (niin kuin Katriinakin totesi) enää aivan pienen pieni jumi lantiossa, mutta jo todella hyvä. Varsinkin siihen nähden mitä kaikkea tässä syksyn aikana on sattunut ja kuinka on ollut lihakset jumissa tms. Jeriko sai lyhyen tsekkauksen ja pienen hoidon, sen kummempaa ei tarvinnut ja tänään kun Katriina kävi tuomassa Yumegaa ja katsoi poikia, niin Jerikon selkä oli aivan suora. Siis aletaan olemaan oikein hyvällä mallilla! :))

Hassu juttu Jerikossa kyllä oli siellä, että Jeriko ei meinannut millään suostua menemään maahan ja hoidettavaksi, oli jotenkin tosi epäluuloinen. Jouduin ihan kippaamaan Jerikon sylistä kyljelleen. :D Ja Katriinan jalkoihin heittäytyy heti. :D

Ukko joka taas on yleensä ottaen hieman pidättyväisempi, eikä niin aktiivisesti hae kontaktia ihmisiin kuin Jeriko, oli aivan erilainen. Ensin Kaiperlakin kyllä kysäisi, että taitaa olla hieman ujompi tapaus, mutta sitten Ukko kävi kiltisti maahan kun pyysin ja paria pään nostamista lukuun ottamatta oli tosi nätisti ja antautui aivan täysin hoidolle. Jopa siinä määrin, että meinasi nukahtaa ja sitä piti oikein herätellä lopuksi, että "saa jo nousta"! :D Hassu Ukko.

Ukolla tosiaan Katriina oli jo todennut, että on ranka vino ja itse asiassa itsekin olin sitä katsellut lenkeillä, että juoksee vähän vinossa ja toisaalta jää seisomaan ihan ihme vänkyröihin. No, vinohan se oli, mutta Kaiperla oli tyytyväinen siihen, kuinka elastinen ranka silti oli, ei yhtään jäykistynyt. Takakorkeuskin pisti silmään ja kieli kesken olevasta kehityksestä, siinä mielessä siis tosi oiva aika hoidattaa, kun varmasti kroppa ottaa hyvin hoidon vastaan.

Tänään aamulla sitten kiinnitinkin huomiota, kuinka Ukko istahteli useampaan otteeseen niin tikkusuoraan ja tiiviiseen pakettiin, etten osaa sanoa onko se silleen ennen istuskellutkaan. Lisäksi kun Ukko pysähtyi seisaalleen, takajalat asettui paljon aiempaa paremmin rinnakkain ja siten selkä suoraksi. Siis näin ainakin kuvittelen huomaavani, jotenkin aina mietin näitä tosi kriittisesti, että onko vaan jotain lumevaikutusta ja tuhlaanko oikeasti rahaani johonkin humpuukin. Kriittinen suhtautuminen ja epäilevyys on sellainen kiinteä osa mua. ;) Makuuasennossa lantiossa edelleen huomaa pienen vinouden itsekin, katsotaan mihin se siitä kehittyy. Nyt sitten vaan jatketaan tästä normaalisti eteen päin ja Katriina pitää poikia tarkan silmänsä alla. Uusintakäyntiä Ukolle suunnitellaan sitten siinä vaiheessa jos näyttää ettei tässä muutaman viikon sisällä näy selvää eroa ja jää jotain vinoumaa, mutta luulis että tosiaan kasvava koira jolla vielä ranka oli niinkin elastinen, oikeaa aika näpsäkästi. :) Siis sinänsä olen tyytyväinen ja toiveikas, että nyt hoitui poikien huolet, vaikka vähän kriittisesti pitääkin suhtautua... ;)