Tänään oli Tampereella jouluparaati ja me sitten Jerikon kanssa osallistuttiin siihen kaveri koirien porukassa. Ei kyllä turhaan foorumilla varoiteltu kaikesta härdellistä ja kummallisuuksista mitä siihen kuului, "jokainen tuntee oman koiransa rajat"-tyylillä siis piti päättää osallistuako vaiko ei. No, Jerikohan pärjäsi aivan maniosti vaikka tosiaan kaikenlaista siellä oli. Oltiin kulkueen aika etupäässä, edessä rumpusoittokunta, joiden jälkeen nalleja ynnä muita maskotteja ja sitten kaveri koirat. Niin ja olihan sitä porukkaakin kulkuetta katsomassa! :D Vähääkään heikommilla hermoilla voisi vähän huimata, mutta Jeriko ja kaikki muutkin kaverikoirat käyttäytyi aivan mallikelpoisesti. :) Kulkue päättyi sitten keskustorille, mihin jäätiin hetkeksi soittokunnan rummuttaessa vieressä seisoskelemaan ja odottamaan halukkaita silittelijöitä. Ja kyllähän niitäkin sitten tuli ja Jeriko oli ihan innoissaan. Siitä olin positiivisesti yllättynyt, että Jeriko oli niin hyvin kaikkien muiden koirienkin kanssa, jopa niiden isompien urosten joita Jeriko usein vähän kammoaa. Kultsu-Emil tuli vielä samojen lasten siliteltäväksi kuin Jeriko ja Jerikon silmistä kyllä näki, että ei yhtään tykännyt, mutta käänsi vaan pään lasten kainaloon eikä kommentoinut mitään. :D Pienemmät koirat oli tietty Jerikon mieleen, erityisesti japanin pystykorva Roopella on paikka Jerikon sydämessä. ;)
Ja kun Ukkoa ei pikkupentuna yhtä järjestelmällisesti sosiaalistettu kuin Jerikoa, niin nyt sekin sai sitten vähän niin kuin kaiken kerralla. :D Ukkokin nimittäin oli siellä keskustorilla Matin kanssa katselemassa. Varmuuden vuoksi laitoin Ukolle Y-valjaat päälle, koska mä kuitenkin olen se Ukon luottohenkilö eikä tiennyt varmaksi mitä Ukko tykkää hälinästä vai yrittääkö karkuun. Mutta eihän Ukollakaan mitään hätää ollut, käveltiinkin siinä yhtä matkaa keskustorille ennen kuin mä menin Jerikon kanssa kokoontumispaikalle ja Ukko meni väkijoukossa häntä ihan korkeella. :) Eikä Ukko ollut yhtään ihmetellyt soittokuntaakaan eikä mitään mitä siinä oli, ei edes lapsia! :))
Rapsutusten jälkeen mentiin äitin, pikkusiskojen ja Matin kanssa Tallipihan kahvilaan, minne koiratkin oli tervetulleita. Koirat sai myös oman vesikupin. :) Ekaa kertaa oltiin kahvilassa koirien kanssa, Jeriko on kerran aiemmin kesällä ollut Pyynikin näkötornin terassilla, mutta ei sekään missään sisätiloissa. Mutta hienosti noi pojat oli, hetken kun ihmetteli niin sitten meni pöydän alle ja nurkkaan nukkumaan. On mulla vaan hienot pojat! :))
Ollaan me tokoiltukin, mutta en niistä treeneistä viitsi tähän nyt kirjoitella. Ehkä joskus myöhemmin sitten. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti