Ollaan koirien kanssa viihdytty ihan hyvin Somerolla pienessä väliaikaiskämpässämme. Tosin suihkua asunnossa ei ole, ei sen puoleen keittiössä mikroa tai hanaakaan vaan ainut vesi tulee vessasta. Suihku ja keittiö josta myös mikro löytyy on kuitenkin viereisellä käytävällä, joten ei ole sinänsä haitannut. Se kyllä pisti vähän harmittamaan, kun totesin että asunnossa oleva uunikin on vain rekvisiittaa eikä toimi ja iltapalaksi suunniteltu pakastepizza jäi syömättä...
Mutta kun on päästy paljon treenaamaan, niin se korvaa paljon! ;) Maanantaina käytiin Minnan ja Tiian kanssa tokoilemassa. Ukko teki häiriössä kontaktia, missä taas mun yksi robottimaisuus nousi esiin: palkkaan vain naksulla, mutta kiellossa käytän ääntä. Sain palautetta, että voisin kontaktistakin suullisesti kehua ja niinhän se heti lähti paremmaksi kun kehuin, Ukko ihan innostui. :D Ukko teki myös eteenistumisia ja kapulan pitoa, aika lyhyt treenit kylmässä säässä. Jeriko teki ohjattua noutoa ja otettiin keskimmäinenkin kapula mukaan, kun kahdella kapulalla näytti niin hyvältä. Menihän se ihan kivasti, pari kertaa meinas lähteä keskimmäiselle, kun ei ollut kai oikein huomannut sitä reunimmaista mitä lähetin hakemaan... Jääviä Jeriko teki myös ja voi sitä arpomisen määrää. Hitto toi on raivostutta piirri Jerikossa ja sanon kyllä, että se on nimenomaan sen ominaispiirre ja suurin heikkous. Ärr. Luoksetuloa otin myös pari toistoa, sais olla ehkä vähän nopeampikin pysähdys, mutta oli liukasta ja edestä on vähän vaikea nähdä kuinka Jeriko teknisesti teki, siis löikö jarrut kiinni vai ei.. Ruutua merkin kautta sitten viimeisenä ja meni kyllä kivasti. Ainut, että jos yhtään vahingossakaan meinasin lähetyksessä vilkaista väärään suuntaan, niin Jeriko oli menossa sinne, vaikka oli jo tehnyt ruutua ja tiesi missä se on. Järjenkäyttö tokoillessa olis ihan suotavaa... ;)
Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina oli sitten paimennussulkeiset. Jeriko opetteli pillikäskyjä, sisäflänkkejä ja ylipäätään kauempaa ohjausta, vaikka keskiviikkona kyllä sitten pilli unohtui. Jeriko oli alkuun selvästi aiempaa epävarmempi ja hermostuneempi, alkoi selkeästi heti hirvittää jos lampaat yhtään katsoi päin. Viime perjantaina koettelemus villien lampaiden kanssa selvästi oli vienyt veronsa Jerikosta... Lisäksi Jerikoa taisi häiritä yhtäkkiä treenata sisällä hallissa, missä pohjakin on liukkaampi kuin ulkona. Kaarilla juostessa tuppas häntä vähän nousemaan, kun jalat lipsui ja selvästi hermostutti. Harjoitusten jatkuessa alkoi kuitenkin rauhoittua ja löytyä oikein meininki. Ajo oli oikein hyvää ja rauhallista. Sisäflänkeillä suunnat oli välillä Jerikolla vähän arvailua, mutta kyllä se kuitenkin ne aika hyvin osaa jos vaan malttaa kuunnella. ;)
Ukkoa alettiin hieman palautella maanpinnalle ja alettiin vaatia maahanmenoa, ja kyllä sitä saikin ihan vaatimalal vaatia! Mitä lie vaikkua korvissa... Mutta tosi kivasti lähti menemään, vähemmän mitään ryntäilyä ja enimmäkseen tekemistä tosi hyvällä fiiliksellä. Hieman on ahtaat flankit vielä, mutta kyllä nekin alkoi siitä jo aueta. Muistui kyllä kuitenkin vahvasti mieleen, kuinka rasittavaa tuo alkeisopetus onkaan: lampaat on koko ajan jaloissa ja selän takana kamppaamassa ja Ukolle sai ärjyä ihan tosissaan että mitään maahanmenoja tapahtui. Hermohan siinä meinas palaa, Ukkoon ja lampaisiin. Huh huh. Nyt on sitten tämä treenirupeama takana ja saa hengähtää. :D
Wahlroosin Tuija hieroi samalla Jerikon, kun mulla oli kesän paimennuskisoista lahjakortti vielä jäljellä. Jeriko antoi Tuijan hienosti käsitellä ja rentoutui ällistyttävän hyvin siihen nähden, että oli uusi hieroja ja muualla talossa koirat pyöri ja haukkui, ja vähän väliä ihmisiäkin ramppas sisällä ja ihan siinä oven takana. Silmät ammollaan mietti, että mitä siellä touhutaan ja kyllä Jerikoa harmitti ihan tosissaan ettei päässyt asiaa tarkistamaan! :D Mutta lihakset silti rentoina, mikä olikin pääasia. Mitään erityisiä jumeja ei ollut, oikein hyvässä kunnossa Jeriko on. Musiikkia mun korville syksyn kommellusten jälkeen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti