lauantai 19. marraskuuta 2011

Metalli: ei ehkä enää niin yäk..?

Oltiin Matin vanhempien luona käymässä ja sinne tulivat myös Matin sisko perheineen ja tänään myös muita sukulaisia. Jeriko on kyllä niin mahtava lasten kanssa, reilu 1-vuotiaaseen suhtautui tosi ystävällisesti ja varovaisesti, aina selkeästi varoi kun liikkui lähellä ettei vahingossa tönäise. Naamaa toki oli ihana nuolla ja kun poika juoksi/kaatuili päälle niin Jeriko vaan vaihtoi paikkaa ja tilanteen rauhoituttua oli edelleen yhtä ystävää. On se vaan niin mainio! <3

En malttanut olla ottamatta hieman treenivälineitä mukaan ja vaikka ruutu-harjoitukset jäi tekemättä, niin metallikapulan pitoa harjoiteltiin taas. Jerikolla oli nyt taas joku hassu päivä, oli suorastaan innoissaan kapulasta ja tapitti sitä heti kun otin esiin, ja heti tarjotessa otti tosi hyvällä ja tukevalla otteella kiinni ja piti vastaan vaikka vedin. Kehuin aivan hulluna ja sitten käveltiin kapula suussa olohuoneen läpi ja näyttämässä kuinka taitava Jeriko on. ;) Liikkuessaankin ote oli koko ajan tosi hyvä! Jatkossa taidetaan tehdä metallikapulan kanssa lähinnä tällaisia harjoituksia, hirmuisesti vaan kehuja hyvästä pidosta ja ylistystä muiltakin sivullisilta. Ja liikettä mukaan niin, että joko kuljetaan yhdessä, tai annan kapulan Jerikolle pidettäväksi ja jätän paikoilleen ja kutsun sitten luokse. Kokonaisia liikkeitä ei ole tarve suuremmin tehdä. Mutta siis nyt näyttää tosi kivalta. :)

Jeriko nostaa muuten takajalkojaan nyt näppärästä jo puunrunkojakin varten. Mati siskon 7-vuotias tyttö oli aika ihmeissään Jerikon temppuilusta. ;)

Ei kommentteja: