Metalli ei todella ole enää niin yäk, ainakaan sisätiloissa. Jeriko ottaa nyt kapulan innokkaasti vastaan ja pitää koko ajan hyvällä otteelle, liikkeessä ja pysähtyessä, eteen istuessakin sama hyvä ote säilyy. :) Eilen jopa murrasi vähän kapula suussa, mikä oli mun mielestä ihan positiivinen juttu, saa ollakin vähän saalisviettiä/taistelutahtoa ton metallikapulan kanssa. Ja luovutukset edelleen bueno. :)
Kaukkareita olen taas vähän aktivoitunut tekemään enemmän. Nyt Jeriko ei enää peruuta seiso-istu -vaihdossa yli, vaan hienosti istuma-asentoon taakse. Istu-seiso -vaihto myös tosi hyvä ja sen jälkeen myös maahanmeno onnistuu puhtaasti. Ainut ongelma on maasta seisomaan nousu ja sen jälkeinen maahanmeno, sitten ei enää onnistukaan. Edelleenkin maasta seisomaan noustessa Jeriko tuppaa tulemaan liian etupainoiseksi, jotenkin vaikka nousee ihan hissinä tassut paikoillaan, niin asento ei ole luonnollinen maahanmenon kannalta.Maahanmeno onnistuu sitten taas hyvin, kun astun itse eteen ja "painostan" Jerikon ottamaan pienen askeleen etutassuilla taaksepäin. Aloin siis muokkaamaan maahan-seiso -vaihtoa: odotan, että Jeriko itse siirtää etutassujaan taakse (J tekee tämän aika luontevasti pienellä odotuksella kun peruuttamisen tarjoaminen on hyvässä muistissa). Itse seison noin 2 metrin päässä. Hyvin on alkanut menemään jakeluun, ja uskon, että nopsaan alkaa tekemään sen luonnostaan samalla kun nousee ylös eikä tule tällaista erillistä liikettä. Joka tapauksessa haluan, että Jeriko itse ymmärtää mihin asentoon sen tulee päätyä ja näin uskon, että se onnistuu parhaiten. Hyvältä ainakin näyttää. Hyvin saatiin pitkiä puhtaita sarjoja tehtyä, kun vaan odotin hetken sopivaa asentoa ja palkkasin vasta sitten. En usko, että etäisyys tuottaa ongelmaa, kunhan Jeriko on tajunnut jujun. :)
Ollaan edelleen harjoiteltu myös jalkojen nostamista puun rungoille. Nyt Jeriko on alkanut jo tarjoamaan pientä hypähdystä takajaloillaan/vauhdikkaampaa jalkojen ylösnostoa, eli eiköhän se sieltä ole tulossa. :)
Lisäksi jatkettiin laatikossa seisomisen harjoittelemista. Eilen tuli läpimurto ja kaikki neljä alkoi osua laatikkoon samaan aikaan, tänään jo niin hyvin, että kun houkuttelin Jerikon osittain pois laatikosta niin Jeriko korjasi ulkona olevan tassun heti sisään. :)
Tänään oli hieman kiireinen päivä. Kesken koulupäivän puolen tunnin välissä käväisin äkkiä kotona (autolla siis) hakemassa treenikamppeet ja Jerikon, sitten takaisin koululle ja Jeriko odotti autossa mun tutoristunnon ajan. Jouduin kyllä lähtemään ajoissa, että ehdin Päivin agilitytreeneihin. Huh. Siinä oli sitten emännällä jo hyvä hypoglykemia päällä ja meinasi rata koko ajan unohtua ja muutenkin vähän hankala välillä sisäistää asioita, mutta ei se mitään. :D Poispäinkäännöstä taas treenattiin ja aluksi takkuili, kun väkisin meinasin vaan mennä linkkuveitseksi enkä meinanut osata pysyä pystyssä ohjaamassa. Lopulta kyllä onnistui. Tehtiin myös viskileikkausta ja lopulta sekin sujui hienosti kovassa vauhdissa. Pitää vaan luottaa Jerikoon ja uskaltaa toimia tarpeeksi nopeasti.
Yllättävä ongelma olikin rengas. Jeriko hyppi sitä päin (harjoitusrengas) monta kertaa ja sitten sen sivuilta yms, vaikka on aina ollut tosi luotettava renkaalla.. :O
No, helpotettiin sitten vähän ja sitten taas vähän uudestaan vaikeampana ja onnistui ja jätettiin se sitten siihen. Joku hahmotushäiriö Jerikolla sen renkaan kanssa..
Nyt oli keinukin radassa ja se meni hienosti. Harjoiteltiin siinä myös sitä, että irtosin itse kauammaksi ja hienosti Jeriko malttaa kontaktilla pysyä.
Putkiin (tai esteille ylipäätään) irtoaminen on kyllä Jerikon vahvuus, tekee monista asioista tosi paljon helpompia. Mulle käy myös koko ajan selvemmäksi, että Jerikon kanssa oikeanlainen ohjaustapa onkin mahdollisimman vauhdikas mun osalta, jos jään itse yhtään hidastelemaan niin Jerikostakin tulee jähmeä. Parhaiten toimii ohjaukset, kun jätän Jerikoa itsenäisesti suorittamaan ja otan etumatkaa: silloin Jeriko tulee lujaa ja silti keskittyy hyvin ja kääntyy itse asiassa paremmin kuin jos kuljetan Jerikoa itse ja hidastan/käännän sitä. Peruskäännös oli/on ihmeen jähmeä, kun taas vaihtoehto että juoksen itse edelle esteen ohi ja käännän Jerikoa pakkovalssilla (?) sujui paljon paljon paremmin. Kyllä tässä pikku hiljaa alkaa löytämään sitä meille parasta tapaa.. :)
Olen tässä agilitykisoja miettinyt, mutta tällä hetkellä ei ole varaa starttimaksuihin, niinpä seuraava startti menee Tamskin kisoihin 17.12. Mutta ehkä vaan parempikin, treenataan ja kehitytään tässä välissä.. :)
Huomenna paimentamaan, jee! :) Taidan ottaa kameran mukaan jos oltais ulkona/olisi hyvä sää/joku suostuisi kuvaamaan suoritusta.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti