maanantai 30. joulukuuta 2019

Paimennusmotivaation nousu

Sovittiin Jupiterin veljesten omistajien Annen ja Merjan kanssa yhteistreeneistä Loviisassa Leena Jussilalla jo tuossa aikaisemmin. Treenit oli eilen ja toissailtana ajoaikaa (2,5 tuntia) katsoessa mietin, että onko sitä ihminen oikein järjissäänkään, kun ajaa tuollaisen matkan treenaamaan lajia, jonka suhteen motivaatio on ollut vähän matala. Aina silloin tällöin tuntunut, että pitäisikö paimennustouhu lopettaa, kun ei tunnu sujuvan.

Ajelin silti Loviisaan ja oli kyllä hyvä, että ajelinkin! Leenan koulutuksessa olen aikaisemmin kerran käynyt Ukon kanssa, mutta ihan kamalan tarkkoja muistikuvia minulla ei siitä ollut. Leena on kyllä erittäin mukava ja hyvä kouluttaja. Oikeasti keskittyy koulutettaviin ja antaa hyviä vinkkejä. :)

Jupiterin kanssa esiin tuli ongelma, jonka tiesinkin tulevan ja sama asia meitä on vaivannut kisakentillä: uuden paikan jännitys. Oli siis jo tämän vuoksi hyvä käydä uudessa paikassa jossa pystyi tekemään pitkää hakua. Ekat haut oli siitä hankalia, että Jupiter tunsi lampaiden vedon (joka oli maltillinen) hyvin voimakkaasti ja ylikompensoi sitä eikä ottanut käskyjä. Vedon vastaiselle puolelle hakukaarelle lähettäessä (eli sille epäloogiselle) Jupiter ei tehnyt kaarta kunnolla loppuun eikä meinannut aluksi ottaa lisäohjeitakaan. Ekalla vuorolla tehtiin sitten muutamia hakuja niin, että kävelin lähemmäksi helpottamaan Jupiterin jännitystä yksinolosta vieraiden lampaiden kanssa ja toisaalta helpottamaan käskyjen kuuntelua. Lopuksi pieni pätkä ajoa, jossa Jupiter kyllä hienosti tasapainotti vedon puolta luontaisesti ilman käskyjä.

Lisäksi tehtiin Jupiterin kanssa itsenäisesti jakoja, jotka sujui aikas hyvin. Jupiter otti hyvin sen porukan mitä näytin eikä tässä ollut suurempaa jännitystä enää. Sitten kun myöhemmin tehtiin taas hakuja, niin Jupiter oli kuin eri koira. Otti käskyt napakasti niin kuin kotonakin, ei jännittänyt tai säheltänyt ja sillä oli erittäin hieno tahti ajossa ja ohjaajalle kuljetuksessa: rauhoittui kävelemään todella hienosti! Portista ajot meni tosi hienosti ja olin suoraan sanottuna itsekin vähän yllättynyt kuinka hyvin onnistuin hahmottamaan syvyyttä.

Troijan kanssa harjoiteltiin pienemmässä aitauksessa joka oli tosi hyvä siihen tarkoitukseen, ettei pääse kaahaamaan liian kaukana lampaista ihan vaan juoksemisen ilosta. Troijan kanssa ei olla paljoa kotona tehty, viimeksi reilu kuukausi sitten ja max kerran kuukaudessa tahdilla sitä ennenkin. Ongelmaksi on muodostunut se, että vaikka se kokoaa laumaa hienosti ja luontevasti ja kesällä pystyin esim. lampaiden kiinniotoissa tai häkityksissäkin käyttää Troijaa apuna, niin en ole päässyt sen kanssa yli siitä, että se pitää niin voimakkaasti vetoja ja hakeutuu lampaiden pääpuolelle, eikä ota mua (enää) huomioon juuri lainkaan. Olen ollut vähän epävarma, miten uskallan siltä asioita vaatia, mutta selvästikin uskaltaa. Troija reagoi oikein hienosti kun pienellä pussirullalla rein omaan reiteen taputtamalla pienen äänen ja sijoituin "sulkien" väärän suunnan. Tavallaan koulutuksellisesti tässä ei ollut mitään uutta, mutta tila ja puitteet ja kokeneemman ihmisen rohkaisu mahdollisti sen, että saatiin Troija ottamaan minut kuvioon mukaan ja se alkoi ihan rehellisesti peruskuljettamaan ja pysymään lampaiden takana. Todella miellyttävä fiilis kun pääsi kuvioon sisälle. :D

Troija sai palautetta, että se reagoi kouluttamiseen todella hienosti ja siitä näkee kuinka se oikein miettii, mikä on siis hyvä juttu. Troija myös kohtelee lampaita kivasti. :) Tästä on sitten ihan hyvä jatkaa, kotonakin voi oikeasti alkaa katsomaan että asiat alkaa tapahtumaan niin kuin minä ohjaan ja katsotaan mihin asti Troija kehittyy ja mihin koulutettavuus/vietti riittää.

Innostuin sitten katsomaan Jupiterin pentuajan paimennusvideoita ja herranjestas se on kyllä ollut luontainen ja taitava jo 8kk iässä! Teki kyllä oikein hyvää palauttaa tämäkin mieleen ja vaikka matkan varrelle on sitten sen jälkeen mahtunut Jupiterin kaikenlaisia pelkoja ja herkkyyksiä häkitykseen, pienempiin tiloihin, jakoon ja milloin mihinkin liittyen, niin nyt se alkaa kyllä olemaan taidoiltaan todella hienolla mallilla ja kunhan vieraan paikan jännityksetkin vielä selätetään, niin kyllä Jupiterista mulle hyvä paimennuskisakoira vielä saadaan! Ensi kesänä sitten. Tässä hyvänmielenvideo Jupiterin pentuvaiheilta. :)


Ei kommentteja: