lauantai 10. elokuuta 2019

Tunnistamaton bordercollie

Tänään oli näyttelypäivä. Haluaisin saada Jupiterille hankittua H:n sillä ajatuksella, että jos sillä joskus olis jostain käyttökokeesta (lähinnä vetolajit tai agility) vaadittavat valiotulokset niin voisi saada virallisen valiotittelin. Koska Troija on tuossa nyt kasvamassa ja koska Jupiter ei ole ihan niin mutkaton hoitoon laitettava kuin Jeriko, niin Troijan juoksut saattavat johtaa siihen, että Jupiter olisi järkevintä kastroida ja tämän vuoksi H:lla olisi vähän "kiire".

Katselin tuossa kesällä näyttelyitä, mutta mitään tuttuja ja "varmoja" nimiä ei koko loppuvuoden näyttelykalenterissa enää esiintynyt ja jouduin sitten vähän arpomaan mihin lähtisi. Arpaonni ei mulla näissä ole ollut hyvä, ja juuri viikon sisällä kuulin, että toisessa ryhmänäyttelyssä jota olin katsellut, oli vähemmän bortsuja ilmoittautuneena. Nokian ryhmikseen joka oli tänään, oli ilmoittautunut kokonaisuudessaan 11 bortsuja, viisi urosta ja kuusi narttua. Ilmoitin siis Jupiterin käyttöluokkaan ja Jerikon veteraaneihin sillä ajatuksella, että kun nyt mennään kuitenkin niin kokeilee jos sillä olisi sertimahdollisuutta.

Tajusin huonon arpaonneni jo etukäteen, mutta se kyllä alleviivautui kun menin Jupiterin kanssa kehään. Tuomari (Marianne Holm) oli suorastaan hyvin tyly. Tuli tietty koiraa katsomaan heti kun kehään mentiin ja Jupiterin seisotin, tuli jotenkin pään ja suun luokse vähän jotenkin erikoinen ilme naamalla, johon koin tarpeelliseksi kertoa jo valmiiksi, että Jupiterilla on hammastodistus puuttuvasta hampaasti. Sain aika tylyn vastauksen siitä, että hammastodistus ei ole tässä lainkaan isoin ongelma, vaan se että koirani ei ole tunnistettavissa rotuisekseen. Jotenkin sain vastattua, että se on paimenlinjainen bordercollie ja kielen päällä kävi ehdottaa, että tuomari kävisi tutustumassa rotuun hieman laajemmin, koska Jupiter ei suinkaan ole mitenkään niin erikoinen tai epätyypillinen bordercollie. Hillitsin kuitenkin itseni, koska tuomarointihan oli vasta alkanut ja hetken aikaa kai elättelin vielä jotain toivetta H:sta.

Hylätyn kanssa kuitenkin marssittiin ulos kehästä. H:lla sekin alkaa... Jupiterin arvosteli:
"Kolmivärinen uros. Lyhytkarvainen. Keskivahvat raajat. Korkearaajainen. Kolmiomainen pää, vaaleankeltaiset silmät. Sivulle levittyvät korvat. Ohut pitkä kaula. Kohtuullisesti edestä, voimakkaammin takaa kulmautunut. Liikkuu keskimittaisin askelin melko suoraan, häntäänsä korkealla pitäen. Hyväkuntoinen karkeahko karva. Itsevarma miellyttävä käytös. En tunnista rotua --> hylätään."

Että sellaista. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen Jupiteriin. Jos erkkarissa se oli vieraan ohjauksessa paineistunut ja alkoi väistämään tuomaria, niin nyt se esiintyi tosi hienosti, seisoi hievahtamatta ja sitä ei tuntunut mikään häiritsevän. Jopa niin hyvin, että tuomarikin erehtyi luulemaan Jupiteria itsevarmaksi. :D Vaikka Jupiter välillä tietyissä tilanteissa paineistuu mustakin esim. paimentaessa, niin on se vaan arvokasta, että näissä tilanteissa olen sille vankkumaton turva, eikä sillä ole erityistä hätää mun kanssa. :)

Jo tuossa kehään tullessa, kun tuomari tokaisi ettei Jupiter ole tunnistettavissa tiesin pääni sisällä, ettei Jerikokaan olisi erityisesti tuomarin mieleen. Tai no, jollain tapaa tuntui olevan, lällytteli Jerikoa jonkin verran, mutta Jeriko kehästä pihalle EH:lla. Arvostelu:

"Hyvässä kunnossa esiintyvä veteraani, jolle toivoisin lisää raajakorkeutta. Erinomainen pää ja ilme. Hyvä kaula, tilava runko. Normaalit raajat, liikkuu vaivatta, antaa pitkän ja matalan vaikutelman."

Ihan rehellisiä jos ollaan, niin Jeriko on vähintään yhtä vaikeasti bordercollieksi tunnistettavissa kuin Jupiterkin. Minun mielestäni bordercollie on niin monimuotoinen rotu ulkoisesti, että jopa hyvin paljon erilaisia bortsuja nähneenä välillä on vaikea olla varma onko joku koira bordercollie. Ja se vaan jollain tavalla kuuluu mielestäni rotuun, koska ulkoisesti rotumääritelmä antaa sille myöden. Jupiterin hylkäämiselle ei mielestäni ollut perusteita ja tuomarin ehkä pitäisi tosiaan tutustua rodun monimuotoisuuteen hieman paremmin. Me koitetaan taas uudelleen onneamme parin viikon päästä Harjavallassa...

Mutta olkoon miten on. Olin kuitenkin jo aikaisemmin kirjoitellut blogipäivitystä nimenomaan rodun monimuotoisuuteen liittyen, en vaan saanut sitä jotenkin julkaistua, kun en halua tulla väärin ymmärretyksi. Tämän päiväinen näyttelykokemus kuitenkin nosti tätä uudelleen mieleen ja päätin sitten julkaista tekstin.

Treeneistä sen verran, että tänään aamulla oltiin alueellisen valkun agilitytreeneissä Jupiterin ja Troijan kanssa. Puomin 2on2off on alkanut hyvin toimimaan ja meni ihan kivasti vieraalla esteelläkin. Kuuma selvästi haittasi Jupiterin jaksamista, mutta pääosin meni ihan kivasti. A:n juoksukontaktin kanssa on kyllä vielä tekemistä. Jupiter kiinnittää liikaa huomiota muhun ja ottaa jarruttelevia askeleita alastulolla.

Troijan kanssa tehtiin hypyn tarjoamista ja ihan kivasti se sitä tekeekin vaikka treenejä on alla ehkä kolme. Sain Terolta siihen vielä lisävinkkejä, joita voin jatkossa huomioida. Putkea tehtiin myös ja se meni ihan kivasti.

Treenien jälkeen käytiin Tamskin hallin viereisessä metsässä jäähdyttelemässä ja yhdessä vaiheessa Jupiter vähän katosi multa ja palasi sitten tämän näköisenä. :D


Tosi kiva oli näyttelyä ajatellen, mutta onneksi olin varmuuden vuoksi ottanut pyyhkeen ja shampoonkin mukaan, ja hallin puutarhaletkulla sain pestyä Jupiterin.

Eilen tehtiin jälkea Jerikolle ja Troijalle. Jerikon jälki oli nyt kiemurtelua edestakaisin, ei siis varsinaisia kulmia, ja välillä otin kaarella sivuaskeleen. Jälki vanheni 2,5 tuntia ja Jeriko jäljesti nyt tosi hienosti. Ja paalulta lähtö oli parempi, kun siinä ei ollut nameja. Jatkossakin siis tehdään vanhempia jälkiä aina kun mahdollista.

Troijalle tein nyt pitkästä aikaa jäljen metsään. Tämä oli vasta Troijan kolmas jälki. Aiemmin jäljestys ei oikein lähtenyt käyntiin, koska namit ei sille maistuneet jäljellä, enkä halunnut mitään haahuilua jäljelle. Sitten kokeilin jäljellä keppejä, mutta se ei ilmaissut niitä mitenkään ja tehtiin sitten pelkkiä keppiruutuja.

Nyt päätin kokeilla miten jälki menee. Laitoin jäljelle nameja sinne tänne harvakseltaan ja tallasin noin 100m U:n mallisen jäljen, jossa oli neljä keppiä. Troija jäljesti tosi hienosti ja melko tarkasti, ei ottanut nameja eikä kyllä suonut kepeillekään kuin puolikkaan katseen... :D Kyllä on hyvin vahvasti isänsä kaltainen tuossakin, mutta vaikka kepit soisikin ilmaistavan, niin kyllä tuo tyyli minua miellyttää. Tykkään siitä, että motivaatio jäljellä etenemiseen ja toisaalta myös tarkkuuteen on, eikä jäljestys ole pelkkää namien etsintää eikä toisaalta myöskään kepiltä kepille juoksemista. Kyllä tästä hyvä tulee, kun vaan löydän oikeat nappulat mistä sitä täytyy painella, jotta keppien ilmaisu alkaisi toimimaan.. ;)

Ei kommentteja: