Kylläpä on aikaa vierähtänyt ja näin ollen paljon treenejä taas alla. Ehkä liikaakin..? Tiistaina käytiin tekemässä Liisa-Idan kanssa janatreeniä ja esineruutua. Perjantaina samantyylinen treeni Saran kanssa ja sunnuntaina Johannan kanssa jälki ja esineruutu. Onhan siinä jo aika paljon treeniä..
Olen onnistunut tekemään ainakin itselleni janasta ongelman. Paniikki alkoi jo vähän iskeä, että nyt se jana on "piloilla", kun Jeriko ei enää edennyt normaaliin tapaan vauhdilla ja suoraan. Janalle oli hiipinyt epävarmuus, kun olin alkanut puuttumaan siihen suoraan etenemiseen, mutta varmaan osittain myös siksi, että Jeriko varmaan lukee musta, että jotain isoa tässä on tekeillä. Janat meni treeneissä vaihtelevasti, osa kohtuullisesti, osa aika huonosti. Esineruuduissakin oli vähän vaihtelua, joskin pääosin ne on mennyt todella hienosti. Viimeisin esineruutu tehtiin sunnuntaina ja sinä Jeriko napsi kolme esinettä varmaan alle kahdessa minuutissa, kun otti ekasta ja tokasta varsinkin hajut niin nopeasti ja kaukaa.
Tänään oli sitten totuuden paikka. Viimeinen viimeistelytreeni. Viimeinen yritys saada janalle hyvä mieli. Nyt kyllä täytyy taputtaa itseään selkään (ja kiittää Ilonaa sekä treeniavusta, että ajatusten aukaisusta eilisen ei niin onnistuneen janan jälkeen), kun sain suunniteltua niin "pomminvarman" tai ainakin hyvän treenin. Ekana jana näköavulla eli Ilona meni valmiiksi janan leikkauspisteeseen, tultiin Ilonaa katsomaan ja Ilona sieltä huuteli Jerikolle ja sitten kun Jeriko siinä oli hyvin kiinnittynyt siihen ja haukkui, niin vein Jerikon pois ja Ilona lähti vasta sitten liikkeelle, kun Jeriko ei enää nähnyt. Toinen jana ilman apuja ja silti lähti noin 800m jälki.
Käytiin sitten tottistreeneissä jälkien vanhetessa. Tehtiin Jerikolle seuruuta ja perusasentoa häiriössä. Ilona ja Kaarina huuteli käskyjä ja ampui vähän mihin väliin sattuu. Jeriko oli kyllä ihan järkkymätön. (sydän) Se oli niin keskittynyt, korrekti ja iloinen, eikä edes silmä värähtänyt häiriöissä, että ei voinut olla kuin tyytyväinen. :) Tehtiin myös kapulatelineelle meno ja esteiden lähestymiset ja hienosti Jeriko oli mukana, joten se treeni loppui tosi tyytyväiseen mieleen. :)
Sitten jälkiä ajamaan. Ekalla janalla Jeriko eteni vähän normaalia hitaammin, ravitahtiin, mutta suoraan ja kehuin etenemisestä varmuuden vuoksi. Jäljen nosti hienosti, tarkasti pari askelta takajäljeltä ja valitsi oikean suunnan. :) Kepin yli kuitenkin ajoi, reagoi kyllä siihen, mutta jatkoi sitten ja oli siinä varmaan jotain harhaakin polun lähellä, kun Jerikoa takaisin kutsuessa sen olikin vaikea löytää uudelleen jälki. Pari sadattelua multa kyllä pääsi, kun taas meni jotain pieleen.
Toisella janalla sitten Jeriko etenikin jo vauhdikkaammin pääosin laukalla, edelleen suoraan ilman mun kehuja. Lähti kyllä nyt takajäljelle, mutta tällaista nyt on voinut käydä treeneissä muutenkin, joten en tuosta nyt ala murehtimaan. Jäljestys oli alkuunsa vähän häsläävää Jerikon normaalityyliin, mutta tarkasti aina kuitenkin otti itsensä esim. kivien vierustat ja pysyi sinänsä tarkasti jäljellä, mutta seilasi vähän. Kepit kuitenkin nousi hienosti. Loppua kohden Jeriko rauhoittui jäljestämään paremmin pelkästään jäljen päällä normaaliin tyyliinsä. Ihan lopussa ennen vikaa keppiä ja polkua oli taas harhaa selkeästi ja Jeriko joutui siinä tarkastelemaan, mutta oikea suunta löytyi ja samoin viimeinen keppi. :)
Tällä lähdetään nyt sitten kokeeseen. Mieli on rauhallisempi tämän treenin jälkeen, mutta sitten tuli taas mieleen, että nyt teen tästä taas liian ison asian itselleni ja pitää löytää paremmin rentous kisaviikonloppuun. PK-SM -kisoihin osallistuminen on mulle todella iso juttu. Paljon isompi kuin agilityn SM-kisat. PK-SM -kisoissa mä todella haluaisin onnistua ja todella haluaisin päästä maastoon. En mä mitalleista haaveile, mutta tosiaan maastoon pääsy ja oma hyvä suoritus olisi huippua. Mutta tosiaan, ehkä teen tästä vähän liiankin ison jutun.
Tiedän Jerikon vahvuudet ja heikkoudet. Uskon, että parhaita vahvuuksiaan esittämällä me voidaan selättää ne heikkoudet ja päästä maastoon. Mun täytyy nyt vaan luottaa omaan ja Jerikon tekemiseen, meidän yhteispeliin joka on ollut tottiksissa aivan huippua viime aikoina. Ja sitten kuitenkin muistaa, että tää on vain yksi kisa. Jos ei nyt onnista, voidaan ensi vuonna yrittää uudelleen ja treeniaikaa on sitten taas enemmän. Rentous ja hyvä mieli ennen kaikkea. :)
Huomenna vielä Katriinan käsittely ja sitten lepäillään.
Ai niin, Ukon kanssa on treenailtu paimennusta. Jeriko ei ole saanut, koska paimennus on sen kanssa melkein takuuvarma kohelluslaji. Olen saanut mielestäni Ukkoa taas vähän eteenpäin. Se irtoaa flänkeillä lampaista hyvin ja olen nyt kiinnittänyt huomiota kaaren loppuosaan ja siihen ettei tule sisään yhtään ja menee maahan heti. Pari kaarta on tehty, mutta vaatii kyllä sitä, että hipsin mukana lampaiden lähelle, jotta saan Ukon kuuntelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti