Perjantaina oli ilmoittautuminen ja koirien eläinlääkärin tarkastus, jonka jälkeen sitten kenttään tutustuminen. Me oltiin mun tottisparin kanssa sovittu facen välityksellä yhteinen tutustumisvuoro, jolloin saatiin tehtyä sekä paikkamakuuta, että yksilöliikkeitä. Jerikolle tein vähän seuruuta, liikkeestä istumisen, maahanmenon ja luoksetulon sekä kapulatelineelle menon ja hyppyesteen asettumisen. Ennen kenttään tutustumiseen menoa oli vähän jännitystä ilmassa, Jeriko oli malttamaton ja vinkui vähän. Muakin jännitti. Se olikin hyvä, että sai ihan oikeaa tuntua kenttään tutustumiseen. :) Ja se meni hyvin! Jeriko oli hyvässä mielentilassa, ei äännellyt, oli koko ajan tarkkaavainen ja kuunteli hyvin. Oikein oiva kenttään tutustuminen. :)
Käytiin Lapuan keskustassa pizzeriassa syömässäkin ja Casa Grande -pizzerian terassille oli Jerikokin tervetullut ja sille tuotiin vesikuppikin. Kiitos hyvästä palvelusta! :) Pizza oli niin iso, että se vyöryi yli lautaselta ja siitä riitti vielä iltapalaksikin, kun otin foliossa mukaan. Jeriko on kyllä oiva matkakumppani, kun se rentoutuu aina ja ihan minne vaan. :))
Avajaiskulkueeseen otin myös Jerikon mukaan. Paikoilleen asettautuessa jonoihin muutamissa koirilla meidän ympärillä oli vähän pörinää keskenään, mutta Jeriko on tässäkin suhteessa niin oivallinen. Se ei lähde pullisteluihin mukaan, mutta ei kyllä sen puoleen ota niistä mitään painettakaan. Nyt Jeriko oli hetken ihan vaan hengaillen, mutta kun odotus venyi iski Jeriko yhtäkkiä silmänsä edellä odottavaan bortsu-urokseen ja olisi NIIIIN mielellään tehnyt siihen tuttavuutta. Pisti korvat tötterölle ja liehitteli. :D Sitten kun päästiin aukiolle jossa varsinaiset avajaiset pidettiin iski Jeriko silmänsä toiseen koiraan, jonka luulin olevan bc-narttu, mutta se olikin alta vuotias uros. :D Tätä myös Jeriko pyysi leikkiin ja kun toinen vähän antoi vastakaikuakin, pääsi koirat vahingossa nokikkain, mutta hännät vaan heilui. :D Omistaja lopulta kysyi, että luuleeko Jeriko sitä nartuksi ja pakko oli vastata, että eipä taida kun oli muutkin urokset yhtä ihania. Itse asiassa Jeriko olisi treffanut myös kultsupoikaa ja kolmatta ohi kävellyttä bc-urosta häntä heiluen. Pöljä koira. ;)
Lauantaina oli sitten tosi kyseessä. Meidän vuoro oli heti toisessa parissa klo 11 alkavassa jälkiporukan tottiksissa. Koko aamupäivän olin melko levollinen, mutta sitten juuri ennen omaa vuoroa odotellessa meinasi vähän alkaa jännitys iskemään. Kuitenkin Jerikoa leikittäessä Jeriko oli niin hyvällä fiiliksellä, kuin se haluaisi sanoa, että sitä ei jännitä ollenkaan. Tuli ihanan onnellinen ja tyytyväinen olo, että olin siellä juuri Jerikon kanssa. Miksi jännittäisin, jos koirakaan ei jännitä? Ei ole ensimmäinen kerta, kun Jerikon mieliala on tarttunut muhun positiivisessa mielessä ja se on omalla hermorakenteellaan kannatellut muakin. Tuli vaan tunne, että on aivan parasta olla Jerikon kanssa juuri siinä ja sillä hetkellä.
Kentälle mennessä mun mieli oli aika levollinen, mutta kroppa meinasi silti haluta jännittää. Perusasennossa jouduttiin hetki odottamaan edellisen parin saadessa arvostelua ja siinä mulla alkoi polvi vaan väkisin tärisemään. Sain kyllä itseni rauhoiteltua, mutta siinä taisi mielentila mennä Jerikollakin väärään moodiin. Jo paikkamakuuseen viedessä huomasi, ettei mielentila ollut se paras mitä ollaan kisanomaisissa tottiksissa saatu. Jeriko ei seurannut siinä ihan skarpisti, kuunteli kyllä maahanmenokäskyn eikä itse paikkamakuussa mitään erikoista, mutta meinasi sieltä hakiessa lähteä vähän haahuilemaan. Taas sain sen kuitenkin perusasentoon ihan hyvin odottamaan parin eteenmenoa, mutta sitten omiin yksilöliikkeisiin lähtiessä Jeriko haukahteli välillä. Ekan suoran seuruu oli taas vähän haahuilevaa, ja mulla meni askeleissa laskut sekaisin. Jeriko paransi täyskäännöksen jälkeen, mutta pieniä äännähdyksiä tuli välillä käskyjen päälle. Ei siis meidän parasta tekemistä.
Myös liikkeestä istumiseen lähtiessä Jeriko äännähti ja kyllä jännitti, että kuunteleeko. Suorastaan kuiskasin käskyn, mutta Jeriko istuikin todella nopeasti ja napakasti. :) Muu osa yksilöliikkeistä meni ihan ok, tosin luoksetulot olisi voinut olla nopeampia. Hypyn Jeriko kiersi molempiin suuntiin. Jäin aivan törkeän kauaksi esteestä, tarkoitus oli mennä paljon lähemmäksi, mutta jännitys kai sai mut sekoilemaan. Vinoeste ok ja eteenmeno erinomainen. Pieni äännähdys lähtöön, ihan inan edisti ja poikitti, mutta ei pahasti ja lähti kuin ammus lähetyksestä (onneksi en tehnyt tätä kenttään tutustumisessa, koska sitten olisi varmasti edistänyt ihan hulluna!), suoraan ja lujaa ja meni maahan naama menosuuntaan. Se oli hieno! :)
Kokonaispisteet jäi kuitenkin 74:ään hypyllä menetettyjen pisteiden ja seuruun levottomuuden vuoksi. Ei ollut meidän parasta tekemistä missään nimessä, mutta pakko olla silti tyytyväinen. Me oltiin ekaa kertaa palveluskoirien SM-kisoissa ja se oli ISO juttu mulle! Pääkoppa pysyi kuitenkin kohtuu hyvin mulla kasassa ja silloin kun meinasin hajoilla, Jeriko auttoi mua selviämään pahimmasta jännityksestä. On se vaan hieno koira. Eikä sitten kuitenkaan loppujen lopuksi ihan kamalan huono eka kerta isoissa kisoissa. Ensi vuonna sitten uudelleen! :)
 |
| (c) Pari Ahola |
 |
| (c) Pasi Ahola |
 |
| (c) Pasi Ahola |
 |
| (c) Teemu Mattila |
 |
| (c) Teemu Mattila |
 |
| (c) Pasi Ahola |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti