PK:ta ja agilityä

Mä odotan niin innolla ja jännityksellä jo PK SM-kisoja. Niihin on enää kaksi viikkoa! Mulla on ennenkaikkea luottavainen olo. On upeaa mennä sinne juuri Jerikon kanssa. Meidän suorituksessa on puutteensa (erityisesti se hyppy), jolle ei enää mitään mahda, mutta kokonaisfiilis on viime treeneissä ollut loistava. Yhteispeli on saumatonta ja tottiksen vire on ollut juuri täydellistä. :)

Perjantaina oli Hämeenkyrössä kokeenomaiset tottikset. Siellä oli myös BH-koirakoita ja pareja jakaessa päädyin yhden niistä kanssa pariksi. En tajunnut siinä kohtaa mitenkään vastustella, mutta sitten Jerikoa paikalla olosta pois hakiessa vasta tajusin, että eihän ne tee eteenmenoa ja olisin sitä liikeväliä, että tullaan piilon eteen odottamaan tehnyt mielelläni. Treenit oli kyllä muuten niin onnistuneet, että ei voi juuri harmitella. Jeriko tuli kentälle tosi keskittyneenä ja hienosti seuraten (mitä nyt aivasteli pari kertaa). Se oli paikallaoloon mennessä myöskin tosi keskittynyt ja paketti oli koko ajan kasassa myös yksilöliikkeisiin tullessa. Riittävän korkea vire, että meno oli iloista ja näyttävää, mutta seuraaminen oli korrektia eikä Jeriko edes meinannut yhtään äännellä. Aivan loistava. :) Lopetin suorituksen siihen, että hain kapulan ja tulin hypyn eteen, mutta en heittänyt.

Ukon kanssa käytiin vähän seurailemassa kentällä kun ammuttiin. Pieni reaktio tuli taas, mutta hienosti Ukko siitä tsemppasi ja nousi uudelleen hyvään vireeseen seuraamaan. :)

Lauantaina lähdettiin Ilonan ja Kaarinan kanssa tekemään jälkeä ja esineruutua. Kaarina tallasi mun pojille jäljet ja ajettiin ne nyt ihan yksin ilman seuralaisia jäljellä. Ukon jälki oli n. 800m ja siinä oli kuusi keppiä. Janalta Ukko nosti jäljen hyvin ja lähti nopeasti jäljestämään. Vähän matkaa mentiin metsätien viertä/reunaa ja tosi hienosti Ukko kyllä jäljesti sen kohdan eikä arvaillut mitään tien ylityksiä. Olin tyytyväinen! :) Eka keppi jäi, mutta sitten kepit nousi hienosti ja Ukko jäljesti itse asiassa aika rauhallisesti. Neloskepin jälkeen tuli vähän vauhdikas lähtö ja sen vuoksi sitten pientä tarkennusta vaati, että palasi jäljelle. Tämän jälkeen pian oltiinkin jo tosi lähellä janaa ja Kaarina olikin siinä ylittänyt tien. Annoin Ukon ratkoa ongelmaa itse, se kävi välillä janan jälkeisellä jäljelläkin, mutta totesi itse ettei se se ole ja lopulta sitten löysi ylityskohdan ja jatkoi sitten jäljestystä määrätietoisesti ja nosti loput kaksi keppiä. :)

Jerikolla oli nyt janalla vähän säätöä. Juuri janalle tullessa meidät ohitti moottoripyörä enkä odottanut sitten sen jälkeen lähetyksessä ollenkaan enkä tiedä, meinasiko Jeriko lähteä sitten jotenkin sen mukana niin viistoon vai oliko sillä jäljeltä haju jo. En päästänyt kuitenkaan menemään ja nyt kun olen näihin vinoihin lähtöihin puuttunut, niin tällä kertaa Jeriko siitä vähän pahoitti mielensä. Lisäksi Jeriko otti toisesta suuntaa häiriötä Ilonasta ja Kaarinasta ja jouduin huomauttamaan, ettei sinne katsella vaan suoraan. En oikein osaa sanoa, miksi Jeriko nyt siitä otti vähän nokkiinsa, yritti sitten vaan lepytellä mua vaikka en ollut vihainenkaan, mutta lähti sitten parin käskyn jälkeen etenemään tikkusuoraan, mutta ravitahtia eli normaalia hitaammin. Nosti sitten vielä takajäljenkin. Tämän jälkeen kuitenkin jäljestys jatkui normaaliin tapaan ja Jeriko nosti hienosti kaikki kuusi keppiä. :)

Esineruudussa tehtiin Ukolle motivaatiotreeni, kun viimeksi meni niin huonosti. Ilona vei ensin yhden esineen oikeaan takakulmaan ja päästin Ukon hakemaan. Sitten toinen esine vasempaan takakulmaan Ukkoa hetsaten ja päästin sen hakemaan. Nyt oli draivia taas kunnolla ja treenin jälkeen Ukko riekkui lelun kanssa siihen malliin, että ehkä se motivaatio nyt vähän nousi. ;)

Jerikolle tehtiin kokeenomainen, että en tiennyt missä esineet oli. Aloitin lähettämällä oikealta sivulinjalta, mutta puolen välin paikkeilla Jeriko taittoi vasemmalle ja jatkoi takalinjaa pitkin vasempaan reunaan ja nosti sieltä esineen. Palauttaessa pistin merkille Jerikolla pienen vilkaisun sivulle ruudun keskivaiheilla. Lähetin kuitenkin oikeaan takakulmaan, koska siellä Jeriko ei ollut käynyt, ja Jeriko lähti hienosti sinne minne osoitin ja nosti sieltä esineen. Kolmannen lähetyspaikan valitsin Jerikon vilkaisun perusteella ja lähetinkin sitten suoraan etuesineen kohdalta, Jerikolla oli hienosti nenä auki ja esine nousi. :) Olinpa tyytyväinen omaan koiranlukutaitoon ja Jerikon työskentelyyn. Tuli sellainen olo, että ollaan aika saumaton pari kyllä. :)

Tänään sitten alueellisen valkun agilitytreenit. Tehtiin molemmille matalilla rimoilla tiistain osteopaatti, kuumuus ja kesän agilityn treenaamattomuus huomioiden; Ukolle 40 cm ja Jerikolle 50 cm. Ukkoon edelleenkin selvästi kuumuus vaikuttaa herkemmin, mutta tosi kivasti kyllä tuli ja tehtiin kuitenkin tosi hienoa rataa viskileikkauksineen jne.

Pentu pieni :)

Jeriko ei taas anna kuumuuden haitata, painoi täysiä, neuvotteluvälit Teron kanssa vietti putkissa varjossa ja sitten taas jatkettiin. Treenin päätteeksi meni itse sitten suoraan varjoon, mutta muuten ei antanut painostavan kuuman ilman vaikuttaa työskentelyyn. Ja vitsi kuinka kivaa olikaan taas mennä agilityä Jerikon kanssa. Sen oma fiilis ja asenne tarttuu muhun ja vaikka olin jo väsynyt, niin kummasti sitä taas jaksoi. Lisäksi se on vaan niin taitava teknisesti, että sitä on todella helppo viedä. Oli vaan niin mukavaa että! :)