Jälkien vanhenemista odotellessa tehtiin esineruutu. Kolme esinettä, joista yksi pieni lompakko, lypsykumin kärki ja pieni lasten helistinlelu. Jeriko nosti jäljet aika hyvällä rutiinilla nopeasti, ei mitään suurempia ongelmia.
Jeriko eteni janalla hienosti, vähän puolen välin jälkeen viistotti, mutta koska hölkkäsin perässä ehti liinan mitassa mun janalta poistumatta nostamaan jäljen, joten en siihen puuttunut. Ja kun on tässä tullut opittua, ettei kannata alkaa puuttumaan, kun ei ole koskaan ennenkään puuttunut. ;) Jäljen suunnan tarkasti hienosti ja nosti jäljen oikeaan suuntaan eli oikealle. :)
Jeriko jäljesti tosi hienosti ja tarkasti, kulmat otti hyvin ja ainoastaan yhdessä kulmassa teki pienen pyörähdyksen. Kaikki kuusi keppiä Jeriko ilmaisi hienosti! :) Vähän kyllä meinasi usko jo loppua, kun kolme viimeistä keppiä olikin lopussa lyhyillä etäisyyksillä ja pitkä väli niitä ennen. Yritin pinnistellä olla kysymättä Nappikselta kepeistä, mutta sitten oli pakko kysyä onko Jeriko jättänyt, mutta sitten Jeriko jo melkein heti nostikin kepin. :) Aivan upeeta. Vanha virsi, mutta en voi kyllä sanoin kuvailla sitä kuinka hienolta tuntuu kulkea Jerikon liinan perässä. Se on vaan niin hieno palveluskoira. :)
Ja jos en ollut riittävän tyytyväinen Jerikoon maanantaina, niin tiistaina oli hakutreenit joissa myös meni tosi kivasti. Nää oli nyt toiset treenit tänä kesänä ja Sari sanoikin hauskasti, että hyvinhän se kehittyy vaikkei ole treenattukaan. :D Maasto oli uusi, mäntymetsää valtaosin, mutta oli muutama kuusikkokin. Aika paljon mäkiä ja solia sekä kalliotakin, joten ei kuitenkaan mikään ihan simppeli maasto. Halusin tehdä kuitenkin Jerikolle tyhjiä, eli tavoitteena saada tyhjä-löytö-tyhjä-tyhjä-löytö-löytö. Hienosti Jeriko kyllä tekikin, tyhjät pistot sujui hyvin muuten, mutta yhdellä pistolla korjasin suoraan etenemisen, korjauksen otti kuitenkin sitten hyvin. Hyvin oli nenä auki ja ukot löytyi hieman seisovasta ilmasta huolimatta. Haukku sujui aikas hyvin, nyt ei paljoakaan enää häiriintynyt mun lähestymisestä muilla paitsi ekalla maalimiehellä, joten tässäkin menty eteenpäin. :) Toki tuota haukkuilmaisua pitäisi vielä vahvistaa erikseen. Mutta olin kyllä tyytyväinen. Hakukin on Jerikon kanssa vaan niin kivaa. Miten se onkin noin kiva palveluskoira? :)
Hanna kävi tänään Mustin kanssa ja otettiin pieni paimennustreeni hakukaarien muodossa. Hieman on turhan paljon vauhtia vielä pojalla, ja maassa ei malttais olla, mutta hienosti sitäkin sai taas rauhoittumaan.
Ukko voi jo selvästi paremmin ja on syönyt jo melkoisen hyvin. Vielä kuitenkin pitää jatkaa lepoa.
Lissu-kissa on löytänyt oman pysyvät kodin ja odottaa vaan sinne siirtymistä. Mauritz eli Maukkis tai Maukka perusjätkä etsii vielä omaa loppuelämän kotia. Todella kiva kissa se kyllä on, että voi kun joku vaan näkisi sen iän ohi, kun kuitenkin ihan hyväkuntoinen kissa on. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti