Ukko sairastaminen on nyt aiheuttanut kovasti huolta ja murhetta. Maanantain eläinlääkärikäynnin jälkeen Ukolle ei alkanut ruoka maistumaan ja se oli edelleen väsähtäneen oloinen. Aamulla lähdin töihin, mutta huoli Ukosta oli niin kova, että lähdin töistä kotiin aamupäivällä heti kun pakolliset hommat oli hoidettu. Onneksi lähdinkin. Ukolla oli kuume noussut vielä maanantaita korkeammalle eikä se tosiaan syönyt tai juonut mitään, ruoskulla annetun piimänkin nieleminen tuotti hankaluuksia. Niinpä vein Ukon uudelleen eläinlääkäriin ja Ukko laitettiin uudelleen tippaan. Verikoe paljasti, että Ukolla oli tulehdusarvo crp reilusti koholla 280 ja sille aloitettiin suonensisäinen antibiootti sekä muita lääkityksiä. Illalla hain Ukon kotiin.
Syöminen ei vaan lähtenyt sujumaan edelleenkään. Keitin Ukolle kana-riisiseosta jonka pistin tehosekoittimesta läpi, tarjosin raejuustoa ja mitä milloinkin. Keskiviikkoaamuna Ukko otti vapaaehtoisesti pari teelusikallista ruokaa, mutta sitten taas ei mitään ja sille piti pakkosyöttää ruokaa ja nesteet piti laittaa ruiskulla. Hain apteekista Nutrigel Plussaa ja myös sitä pakkosyötin Ukolle. Sinänsä Ukon vointi oli ihan ok, se oli hieman virkeämmän oloinen, mutta mitään ei syönyt tai juonut.
Tänään aamulla Ukko alkoi löytämään ruokahaluansa ja lisäksi sillä maha toimi ensimmäistä kertaa niin, että tuli jotain kunnolla ulostetta muistuttavaa (muuten siltä oli tullut ainoastaan hyvin pieniä määriä sinappimaista mömmöä pyllykarvoihin, mutta ei sen pidemmälle). Se otti ensin mun tarjoamana vähän ruokaa. Sitten hieman myöhemmin Matin tarjoamana, ja aamupäivällä Ilona kävi Ukkoa ruokkimassa. Vain vähäisiä määriä Ukko otti kerralla, mutta sitten iltapäivällä tapahtui käänne parempaan. Ukko alkoi selvästi näyttämään ruokahalua ja olisi syönyt enemmän kuin mitä annoin. Sen jälkeen Ukko aina välillä itse pyysikin ruokaa ja sitten varasti kissojen ruokaa.
Kun Ukko oli vihdoin näin hyvävointisen oloinen, niin alkoi vihdoin itselläkin löytyä tarmoa treenata Jerikoa. Viikko on mennyt tässä vähän murehtiessa Ukon vointia eikä ole sitten motivaatio riittänyt treenaamiseen. Kävin tallomassa Jerikolle jäljen lähimetsään, noin 1,1 km pitkä. Jälki meni hienosti, mutta oikeastaan en nyt jaksa edes tarkemmin sitä ruotia vaan jään vaan fiilistelemään sitä että oltiin jäljellä, tuulta metsässä ja kaikkia metsän ääniä. Kun pahin huoli on mielestä helpottanut, pystyi taas erilailla kuuntelemaan ja haistelemaan luontoa ja nauttimaan siitä. Ihan paras päätös päivälle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti