Bordercolliet Jeriko, Ukko, Jupiter, Troija ja Tyr: PK Piirinmestikset

Tänä viikonloppuna kilpailtiin Pohjois-Hämeen kennelpiirin mestaruuksista PK-lajeissa. Jerikohan on jäljeltä puolustava mestari vuodelta 2014, koska viime vuonna ei piirinmestiksiä järjestetty. Kisat oli nyt kaksipäiväiset; lauantaina oli tottis ja esineruutu ja sunnuntaina jäljet. Koska yksi jälkikoira oli joutunut perumaan osallistumisensa, pääsi kaikki kahdeksan jälkikoiraa ilman karsintaa maastoon. Kerrankin voi kuitenkin sanoa, että oltais päästy nyt joka tapauksessa.

Vaikka ei se tottis kyllä nappisuoritus kuitenkaan ollut. Meille arpoutui taas ekana paikkamakuu. Paikkamakuuseen viedessä Jeriko oli hienosti hereillä, keskittynyt ja rauhallinen, eikä mitään ongelmaa itse paikkamakuussa tai edes nyt sieltä pois tuonnissa, Jeriko pysyi nyt paremmin rinnalla joten paremmin meni kuin PK-SM-kisoissa. Jotain turhaumaa se kuitenkin siellä paikallaolossa kerää tyynestä ulkokuoresta huolimatta, koska nyt oli taas pitkä menosuora vähän levoton ja äännähdyksiä tuli välillä. Täyskäännös sujui ihan hyvin ja sen jälkeen Jeriko skarppasikin ja loppuseuraaminen oli muuten oikein hyvää, mutta äännähdyksiä tuli silloin tällöin. Myös liikkeestä istumaan jäämisen liikkeellelähdössä tuli haukahdus, mutta Jeriko kuunteli kuitenkin istumisen hyvin. Luoksetulos ihan jees, mutta loppuun asti olis saanut tulla vähän suorempaa. Asennot edessä ja perusasentoihin siirtymiset oli kyllä ihan priimaa. :)

Tasamaanoutoon olisi saanut tulla lisää voimaa, mutta luovutus ja perusasento taas erinomaiset. Hyppynouto sitten olikin jännä. Jeriko oli nyt maanantaina pitkästä aikaa kentällä hyppyä ottaessa yhtäkkiä vaan hypännytkin metrisen! Hyppäs siis maanantaina metrisen ihan puhtaasti menosuuntaan ja ponnistuksella paluuhypyn. En muista koska olisi mennyt noin hyvin kentällä! Nyt oli kuitenkin esteet eri paikassa ja vielä on niin epävarmaa, että tällainen muutos oli liikaa Jerikon luottamukselle hypyn turvallisuutta kohtaan. Tosin se kyllä ampaisi niin lujaa mun ohi vinoesteella hypyn sijaan, etten ehtinyt kissaa sanomaan, joten oli sen jo päättänyt jossain kohtaa ennen lähetystä syystä tai toisesta. Paluuta harkitsi hypyn kautta, mutta ei uskaltanut. Vinoeste meni oikein hyvin.

Eteenmenoon olin taas tehnyt sitten sen virheen, että perjantaina tein treeneissä eteenmenon vaikka yleensä en oikeastaan ollenkaan treenaa sitä juurikin ennakoinnin vuoksi. Nyt kuitenkin kun mentiin nurmelta hiekalle enkä ollut siihen suuntaan koskaan sitä ottanut, niin päätin sen perjantaina tehdä. Hinkkasin kyllä ennen lähetystä sitä vasemman jalan seuraamista ja kun Jeriko siihen taipui, niin kyllä seurasikin tiiviisti ja prikulleen jalan kohdalla, mutta jousilla valmiina lähtemään. :D No nyt se tietty vähän edisti valmistelevalla osuudella ja ampaisi täysiä ja suoraan lähetyksestä, mutta suorapalkan odotus oli niin kova, että käskystä kävi istumaan ja kuikuili siitä edelleen kentän reunaa. Toinen käsky tarvittiin sitten maahanmenoon. Note to self: älä treenaa eteenmenoa. ;) Pisteitä 79. Tottiksen arvosteli Tapio Toivola.

Sitten päästiin esineruutuun ja se olikin jännä! Esineruutu oli sorakuopassa, hiekka ja kivipohja siis ja siellä sitten jonkin verran kasvillisuutta painottuen ruudun takaosaan. Vähän mietin, että miten koira hahmottaa alueen rajat, mutta eipä ollut kyllä mitään ongelmaa siinä ja Jeriko vielä tarkisti alueet kiltisti siinä järjestyksessä kuin ohjasinkin. Kolme lähetystä ja kolme esinettä nousi, yksi pieni kännykkä(?)pussi, kova pesusieni tmv ja kuminen luistimen tuppi. Ei nyt mitkään maailman helpoimmat esineet (pussia lukuunottamatta ehkä). Meitä edeltävä jälkikoira nosti myös kaikki esineet, mutta jälkikäteen kuulin, että useammalta oli jäänyt nousematta mitään, moni nosti vaan yhden ja jokunen nosti sitten kaksi esinettä. Aikamoista! Jeriko suoritti ruudun kuitenkin rautaisella rutiinilla. :) Yksi piste lähtöjen haukahduksista ja yksi piste luistinsuojan pudottamisesta eli pisteitä 28. :) Esineruudussa tuomarina Virve Köppä.

Tälle päivälle lähdettiin sitten toiselta sijalta 8 pisteen erolla ensimmäiseen. Mikä vaan oli siis mahdollista ja tuloslista menikin jälkien ajamisen myötä aivan ylösalaisin. :D Meille arpoutui jälki numero 5, jonka janapaikka oli hieno. Hienon näköisiä oli kyllä muutkin janat joiden ohi ajelin ja metsä näytti oikein hienolta. Janat arvosteli Jani Heinilä. Jeriko lähti ja eteni tosi hienosti suoraan ja hyvällä kevyellä laukkavauhdilla, pysähtyi jäljen kohdalla ja lähti tarkasti nenä maassa oikealle. Olin ihan varma, että nosti oikean suunnan ja hiljaa kehaisinkin. No takajälkihän se oli. :D Note to self: älä kehu janalla jäljen nostossa, koska selvästikään en pysty lukemaan Jerikosta välttämättä kuitenkaan onko suunta oikea. ;) Nythän olisi ilman kehua kuitenkin ollut mahdollista, että Jeriko olisi tarkastanut sen muutaman askeleen ja itse kääntynyt, jolloin ei olisi tullut noita pistemenetyksiä. Janalta 31/40.

Jeriko jäljesti tosi hienosti ja tasaisesti, kuin juna raiteillaan ja mä vaan tulin perässä. Keppejä ei vaan noussut, mutta luotin Jerikoon 100% ja ajattelin, että ehkä tässä on tehty henkinen testi ohjaajalle, että alkaako hätiköimään, kun keppejä ei nouse. Keppejä alkoi sitten lopulta nousemaan ja niitä nousi niin tiheästi, että vielä ennen kuin näin numeron 6 kepissä (joka mulla oli viides) olin varma, että Jeriko nostaa kaikki. Yksi oli sitten jäänyt ja keppien sijoittelun perusteella sen oli pakko olla jäljen alkuosassa. Vielä oli aikaa käydä sitä etsimässä joten etsimään lähdettiin, mutta ei löytynyt. Menin palauttamaan kepit ja kuulin, että eka keppi oli ihan ekalla suoralla, eräässä notkelmassa. Jeriko oli jäljestänyt hienosti alas notkelmaan ja mielestäni myös siellä pohjalla hyvin, mutta eipä tosiaan keppi löytynyt. Piti sitten ihan lähteä vielä katsomaan ja olipa kyllä haastavaa kepin löytyminen nytkin, kun tiesi missä se suurin piirtein olisi. Jälki kulki tämän noin 30m halkaisijaltaan olevan notkelman pohjalta ja sitten kahden polven korkuisen kiven välistä, josta Jeriko jäljesti hienosti. Tämän jälkeen jäljen haju siirtyi jonkun ilmavirran mukana ilmeisesti sen verran sivuun, että Jeriko tuli kepistä jälleen ohi ja sai hajun vasta kepin etupuolelta, kun odotin sitten siinä paikoillani.

En voi nyt moittia koiraa. Hyvä keppimotivaatio sillä näytti olevan, mutta ei me ihmiset aina vaan tiedetä miten hajut pyörii joissain maastonmuodoissa ja nyt tuossa kohtaa ilmavirtaukset selvästikin teki koiralle tepposet. Jäljestä siis 141p ja maastosta kokonaisuudessaan 169p. Kokonaispisteet 248 eli 3-tulos. Mutta niin vaan oli muilla ollut vaikeaa esineruudussa ja toisilla sitten jäljellä, että näillä pisteillä irtosi piirinmestiksistä kolmas sija eikä olisi tarvinnut kuin pisteen lisää hopealle. Todella harmi, kun ykköstulos ja piirinmestaruuden uusiminen jäi siihen yhteen keppiin, mutta minkäs sille sitten mahtaa.

Saatiin bonuspalkintoja "Positiivisin tottis" -palkinto, joka kyllä lämmitti mieltä vaikka sen voisi jonkin sortin lohdutuspalkintonakin tulkita. ;) Tai söpöyspalkintona. Tottis ja tekeminen Jerikon kanssa kuitenkin on oikeasti todella kivaa ja iloista, mä nautin aina sen kanssa tekemisestä ja sanoisin, että myös Jeriko nauttii mun kanssa työskentelystä. Me vaan tykätään toisistamme ja yhdessä tekemisestä ja onhan se kiva, että se näkyy myös ulospäin vaikkei aina ihan putkeen menisikään. Nyt sitten toivotaan, että saatais vielä tälle syksyä jotain jälkikoepaikkaa, jotta voisi yrittää vielä saada edes toisen himoituista 1-tuloksista KVA:ta varten.. ;)

Bordercolliet Jeriko, Ukko, Jupiter, Troija ja Tyr

Sivut

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

PK Piirinmestikset

Ei kommentteja: