Lauantaina kävin tekemässä pojille esineruudun ja tottista. Ensin pieni lenkki alle ja sitten esineruutu koulun kentän lähelle melko tasaiseen paikkaan jossa pystyin näkemään hyvin koirien työskentelyn, mutta vasemmalla etureunassa oli pieni lasku ja vasemmassa takakulmassa jopa aika jyrkkä nousu. Innostuin vähän esineiden kanssa ja vein viisi esinettä ruutuun: nahkainen lompakko, pienempi keinomateriaali lompakko, my little pony, lasten sandaali (jotain vaahtomuovia tmv) ja käyttämätön koirien namipussi.
Pojat tallasi mun kanssa ruutua ja jätin samalla lopuksi esineet. Ukko ekana vuorossa ja lähetys vasemmalta. Ukko eteni vauhdikkaasti ja suoraan takakulmaan, tarkensi ja nosti nopeasti nahka lompakon. Siitä siirtyminen hieman oikealle ja uusi lähetys. Ruudun etuosassa olisi ollut pikku lompakko, mutta Ukko juoksi sen yli ja vauhdilla kaarsi taas kohti vasenta takanurkkaa. Kutsuin takas, mutta uudella lähetyksellä taas sama homma. Kävin näyttämässä Ukolle lompakon ja siitä saatiin sitten Ukolle fokus eteen. Taas siirryin oikealle ja sama homma: Ukko painaa vasempaan takanurkkaan. Lopulta lähetin Ukon ihan oikeasta reunasta ja sieltäkin juoksi kohti vasenta takakulmaa, takaisin kutsuttaessa sai matkalla hajun sandaalista ja nosti sen mulle. Samoin nousi sitten my little pony oikealta keskivaiheilta, mutta herkkupussin jouduin käydä auttamassa Ukolle.
Ukolla siis selvästi tuottaa ongelmia ne esineet numerot 2, 3 jne. Ensimmäisen esineen nostaminen jälkeen menis vaan aina samaa paikkaa tarkistamaan eikä oikein ymmärrä ettei siellä enää mitään ole. Tätä pitäis jotenkin harjoitella. En tiedä olisko sitten järkevin lähestymistapa, että ensimmäisen esineen noston jälkeen avustaja kävis viemässä/näyttämässä toisen esineen ja sitten näitä apuja taas häivytettäisiin. Tollanen ekan esineen paikkaan fiksoituminen ei nyt kuitenkaan sovi.
Sitten Jerikon vuoro, aloitin Jerikon kanssa oikealta. Jerikolla oli aivan uskomattoman hyvä draivi päällä, olis pitänyt ottaa aikaa suorituksesta, mutta kaikki 5 esinettä nousi yhdillä lähetyksillä ja tosi nopeilla tarkennuksilla varmasti alle kahteen minuuttiin. :D Ja tässä näkyi kyllä selvästi Jerikon ero Ukkoon siinä, että kun Jeriko ampui täysillä ensimmäisellä lähetyksellä, otti ilmasta hajun my little ponysta, kääntyi, tarkensi ja nosti, ja kun sitten lähetin sitten tasan samasta paikkaa uudestaan (herkkupussi takarajalla suurin piirtein samalla linjala), niin Jeriko painoi täysiä ohi ponin paikasta suoraan takarajalle ja sieltä nousi esine. Sandaalin paikkaa en ihan tarkkaan muistanut ja kun aattelin sille lähettäväni Jeriko otti niin kaukaa sivutuulesta lompakon hajun, että nostikin sen ensin. Siirryin sitten vasempaan reunan ja nousi takakulman nahkalompakko. :)
Tässä välissä paikalle sattui tulemaan pariskunta kk-collienartun kanssa, joka oli meille tuttu ja leikkikaveri pojille. Koira oli vapaana ja omistajat kysyi päästääkö vai ottaako kiinni, ja jouduin siinä sitten tietty vastaamaan heille, että älkää vielä päästänyt ja siinä Jerikokin sitten heilautti häntäänsä tyttöselle. Kuitenkin lähetin vielä viimeiselle esineelle ja häiriöt unohtui ihan täysin, täysillä taas ruutuun, nopea tarkennus ja sandaalikin nousi. Aivan upeeta! :)
Tottiksia tehtiin siis lauantaina ja tänään. Hyppyä tänään ja hyvältä näyttää. Paluuhyppy on Jerikolle huonompi ja siinä 80 cm korkeudella tulee välillä jalat vielä alle (ei kyllä joka kerta), mutta oikeestaan siitä huolimatta Jeriko hyppää aika rennon ja iloisen oloisena, ei silleen paniikkirykäise. Nyt herkästi nälkä kasvais syödessä, mutta pitää malttaa vielä hyppyttää tuota 80 cm ja matalampia, että sais vielä vähän lisää itsevarmuutta ja rentoutta tälle korkeudella ja myös paluuhypyssä olis takajalat aina rentoina.
Ukon kanssa nyt tarvii keskittyä liikkeestä seisomisen hiomiseen, on nimittäin päässyt tulemaan taas vähän valuvaksi ja pysähtymisenkin jälkeen vielä liikuttelis välillä jalkojaan. Nyt on sitten tehty tennispallon kanssa pysähtymisen nopeutta ja sitten paikallaan pysymistä. Paikallaan pysymisen vahvistaminen on kyllä helpompaa, kuin saada pysäytyksestä napakampi, mutta kyllä sekin sieltä tulee. :)
Sunnuntaina käytiin Jerikon kanssa myös Suoknuutin koulutuksessa. Tuplasylkkärissä oli mulla vääntämistä ja pientä hiomista myös putkien pakkovalsseilla, mutta sinänsä kyllä ihan kivasti meni eikä mitään erityistä kommentoitavaa siitä. Erityisen kivaa reissussa oli hyvä seura (kiitos Hanna :) ) ja laatuaika kaksin Jerikon kanssa. Tajusin nimittäin, ettei olla käyty kaksin missään tosi pitkään aikaan. Ukolla on omat alueellisen valkun treenit joissa käydään kaksin, mutta Jerikon kaverikoirailuistakin on viime aikoina lähdetty suoraan johonkin treeneihin ja Ukko aina mukana, eikä se nyt muutenkaan ehkä ole ihan verrattavissa koko päivän agilityreissuun.. :) Jeriko selvästi nautti. Ja olihan sillä ihana Fendi seuranaan autossa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti