Mitä on koiran hyvä elämä?

Katoin tänään sivusilmällä koneella istuessa neloselta Koiralle koti -ohjelmaa ja niskakarvat nousi ihan pystyyn. Mietin, onko vika mussa, kun mun mielestä selvistä selkäydinahtauman oireista kärsivä buldoggi-mix tai pahoista ihoinfektioista kärsinyt karvaton pikkukoira joka ei saanut silmiään kiinni eivät olleet söpöjä tai ne "ymmärtäväiset ihmiset" jotka tarjosivat uudet kodit eivät olleet hyväntekijöitä.

Enemmän säälitti kyseiset koirat ja niiden kohtalo. Buldoggi-mixin "ymmärtäväisen" uuden emännän mielestä oli hassua kuinka koira käveli kuin juopunut ja kaatuili välillään, kun takajalat petti alta. Sitä oli kuulemma hauska seurata. Ja kun alaleukakin oli yläleukaa pidempi, niin hänen mielestään oli hassua kuinka koira näytti Gremliniltä. Niin söpö ja suloinen kokonaisuus uuden "ymmärtäväisen" omistajan mielestä, että häntä ei haitannut edes ulosteen pidätyskyvyttömyys. Ja mä mietin koko ajan, kuinka kovissa tuskissaan koiran on täytynyt olla noiden oireiden perusteella ja kuinka mielestäni olisi koiraa kohtaan ollut armollisempaa lopettaa sen kärsimys.

Toisella mua järkyttäneellä tapauksella oli ollut niin paha ihoinfektio, että siltä oli lähes kaikki karva lähtenyt ja sen vartalolla ja erityisesti kasvoissa oli rupia ja silmäluomet arpeutuneet pienemmiksi niin, ettei se pystynyt sulkemaan silmiään kokonaan ja yläluomet kääntyi ulospäin. Tämäkin koira sai uuden "erityistarpeita ymmärtävän kodin", valtaosa turkista kasvoi takaisin, mutta silmäluomet olivat ennallaan ja silmät vaativat päivittäin tippojen laittamista silmiä suojaamaan.

Siinä missä ensimmäinen tapaus herätti mussa todella vahvan tunteen, että koira kärsii aivan liikaa ja se pitäisi päästää kärsimyksistään, tämä oli vähän kinkkisempi. Koira varmasti kärsii silmäluomistaan ja mielestäni silmäluomille olisi pitänyt yrittää tehdä jotain leikkaamalla. Ehkä niitä olisi pystynyt muokkaamaan siten, että silmäluomet pystyisivät sulkeutumaan.. Tällainen operaatio olisi saattanut mielestäni merkittävästi parantaa koiran elämänlaatua ja tehdä siitä todella elämisen arvoista, toki sellainen (jos ylipäätään olisi mahdollista) maksaisi paljon. Mutta uudet "ymmärtäväiset omistajat" taisivat ennemminkin tykätä tästä erikoisesta ulkonäöstä, kun yläluomet on kääntyneet ulospäin. Saavatpahan tuntea itsensä aina koiraansa katsoessaan vielä suuremmiksi hyväntekijöiksi, kun "pelastivat" koiran. Mutta onko se pelastamista jos koira elää niin, ettei saa silmiään suljettua ja ainut helpotus on omistajien laittamat silmätipat? Koitapa itse pakottaa silmäluomet auki vaikka tunnin ajaksi. Sidekalvo ja sarveiskalvo kuivuvat hyvin nopeasti, mikä aiheuttaa kirvelyä, kipua ja näön sumenemista.

Välillä sitä tulee mieleen myös väistämättömästi joskus eteen tuleva omista koirista (tai kissoista) luopuminen. Itse en ole siis koskaan tällaista raskasta päätöstä joutunut tekemään, koska Jeriko on minun ensimmäinen oma koira ja Lulu ja Lalli ensimmäiset omat lemmikit. Koiramme -lehdessä oli juuri juttu vanhoista koirista, jossa chihu-kasvattaja kertoi omista pitkäikäisistä koiristaan ja siitä millaisessa kunnossa ne elivät viimeisinä vuosinaan. Haluaisin olla armollinen rakkaita perheenjäseniäni kohtaan, mutta en myöskään luopua niistä ennen aikojaan sen vuoksi, etten itse jaksaisi huolehtia vanhasta koirasta. Jotenkin sitä toivoisi, ettei joutuisi koskaan päättämään, milloin toisen elävän olennon elämä ei ole enää elämisen arvoista. Kuitenkin koiransa ei halua joutuvan kärsimään turhaan ja eutanasia on mielestäni ainut oikea ratkaisu, kun koira sairastuu esimerkiksi syöpätautiin, joka tulee viemään hengen ja tuottamaan myös paljon kipua ja muita oireita. Myöskin tilanteet joissa eläimen kipua ei voida kohtuudella helpottaa ja kivun aiheuttaa jokin tila joka ei tule helpottamaan, on sellaisia jolloin ei kärsimystä voisi enää pitkittää.

Mutta mihin vedetään raja? Pitääkö eläin lopettaa jos se on kuuro tai sokea? Jos se liikkuu hitaasti/huonosti eikä pysy enää muiden tahdissa? Jos se ei enää kykene tekemään työtä jota se on tottunut tekemään? Entä jos vanhan koiran oloa voisi parantaa/kipuja voisi helpottaa jollain leikkauksella, onko se perusteltua? Entä jos eläimellä on lieviä kipuja, mutta se pärjää esim. kipulääkkeellä ja selvästi on vielä tyytyväinen? Mistä eläimen tyytyväisyyden näkee?

Onneksi näitä ei todella tarvitse omalla kohtaa miettiä nyt eikä toivottavasti vielä kymmeneen vuoteen. On niin helppo sanoa, että tuo koira kärsii liikaa, se pitäisi lopettaa. Välillä minusta tuntuu, että näin sanotaan/ajatellaan liiankin helposti, aivan kuin päätös toisen elämän päättämisestä olisi jotenkin yksinkertainen ja helppo. Tilanne olisi kuitenkin aivan eri kun kyseessä olisi oma rakas koira tai kissa. Kuitenkin itsestäni ajattelen, että niin kauan kuin jotain olisi vielä tehtävissä eläimen olon helpottamiseksi, maksoi se kuinka paljon tahansa, niin mun olisi itse todella vaikea tehdä päätöstä toisen elämän päättämisestä.