Ypy Ystävällinen

Rakkaalla lapsella monta nimeä. Ukko on Ukkis, Ukkeli, Pikku-Ukko... mutta ennen kaikkea Ypy ja nimenomaan Ypy Ystävällinen. :)

Tuijalle tuli Jerikon siskon pentu Meea vajaa pari viikkoa sitten ja Meeasta tulee kyllä tosi monessa asiassa Jeriko mieleen, aivan loistava pentu (vaikka onkin niin pentumaisen rasittava! ;) ). Olin Meeaa Tuijan kanssa Anitalta hakemassa ja näin siinä kaksi Meea veljeäkin, ja ne vasta Jeriko muistuttikin! :D Hullut pirulaiset kävi naskaleillaan kiinni niin kuin sika limppuun ja taistelutahtoa löytyi vaikka muille jakaa! Kyllä siinä taas tuli mieleen, että hitsi kun tollasen pennun sais käsiinä nyt, osaisi varmaan vähän paremmin valjastaa heti alusta asti tuon tekemisen meiningin siihen yhteiseen tekemiseen. ;)

Pikku riiviö oli tänään meillä hoidossa muutaman tunnin, kun Tuija oli Ronjan kanssa agilitytreeneissä. Pojat on muutaman kerran nähnyt nyt Meeaa, mutta nyt ekaa kertaa tälleen pidempää aikaa yhdessä. Ukko oli kyllä lempinimensä veroinen ja leikitti Meeaa koko illan. Vielä loppuillastakin, kun Meealle meinas tulla ihan väsykiukku ja alkoi haukkuen komentamaan Ukkoa, niin Ukko vaan tökkäs nenällä ja sitten kun Meea hiljeni, niin Ukko heittäytyi selälleen. Purutikunkin Meea olis melkein vienyt Ukon suusta, mutta Ukko vaan piti tikun itsellään eikä kuitenkaan vaivautunut mitenkään komentamaan, kun Meea melkein suusta yritti tikkua hakea. :D

Meeakin oli aivan innoissaan Ukon kanssa leikkimisestä eikä nyt yhtään jännittänyt, vaan heti kun Tuija lähti alkoi painimaan Ukon kanssa innoissaan.

Meea sai myös tutustua kissoihin ja täytyy nyt niitäkin kehaista, että on meillä aikas kiltit kissatkin, kun ei tarvi ollenkaan pelätä, että pentu sais tassusta. Meea sai tehdä varsinkin Lalliin tuttavuutta ja hyvähän se on kiltteihin kissoihin tutustua. :)

Kuvasaastetta illalta tuli sen verran, että latailin kuvat Picasaan, alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääsee niitä katselemaan. :)

Jeriko ei nyt vielä oikein innostunut Meeasta. Jerikolla on selvästi mennyt maku pentuihin Ukon tulon jälkeen.. Mistäköhän se johtuu..? ;) Merkit oli kuitenkin nähtävissä, että vielä se Jerikokin heltyy Meealle, se on väistämätöntä. ;)

Tällä viikolla on poikien treenit ollut vähän vähemmällä. Mä aloitin uudessa työpaikassa, päivät on ollut vähän pidempiä ja luottotreenikaveri Tuija kipeenä. Keskiviikkona käytiin agilitytreeneissä, mutta niistäkään ei suurempaa kerrottavaa. Tehtiin A:ta radalla ja meni ihan ok, vaikka vähän meinas alkuun tulla pojilla jarruttamisa alastulolle. Mutta pitäis nyt päästä eteenpäin tässä, että päästäis joskus kisoihinkin! :D

Pakko vielä kommentoida loppuun, kun joskus aikoja sitten kirjoitin koiramaailman fanaattisuudesta. Yksi isoimmista fanaattisuuden kohteista on koirien ruokinta ja ehkä nimenomaan barffaus. Itsehän syötän koirilleni lähinnä raakaa lihaa ja lihaisia luita, jauhetun lihan kanssa kasviksia ja puuroa (riisi, hirssi, tattari), minkä vuoksi mun ruokintaa ei voi tietenkään aidoksi barffiksi kutsua. Luin tässä pari päivää sitten Facebookin kautta kirjoituksen barffauksesta, joka itse asiassa herätti mussa tietynlaista huvittuneisuutta. ;) Mun mielestä on vähän hassua kuinka fanaattiseen sävyyn barffauksesta kirjoitellaan ja rinnastetaan koira suoraan susiin ja muihin täysin villeinä eläviin koiraeläimiin. Suden ruokavalioon ei tietenkään ole kuulunut mikään viljaperäinen, mutta onkohan sudet sen enempää popsineet parsaa tai kiinankaalia..? ;)

Jyrkkään sävyyn asiasta kirjoittaminen on helppoa, mutta olisi aika vaikea imitoida täydellisesti luonnossa elävien susien ruokavaliota. Ja onko se edes tarpeen? Koirahan on kesyyntynyt sudesta, erään teorian mukaan susista, jotka oli luonnostaa rohkeampia ja alkoivat helpon ravinnon vuoksi oleilemaan ihmisasutusten laitamilla syöden ihmisten jätteitä. Siis ihmisten jätteitä joissa oli mukana myös muuta kuin mitä ne villit erämaan sudet söivät. Mun mielestä koira ei ole susi vaikka sudesta onkin alkunsa saanut ja liika fanaattisuus ruokinnan kanssa ei ole mielestäni kovin perusteltua. Kuka voi aukotta kertoa mikä nyt on ensimmäinen koiraksi luokiteltava sudesta kehittynyt otus ja onko se muka syönyt edelleen täysin samalla lailla kuin villit sudet? Hieman epäilen.

Barffaus on hienoa, mutta toisaalta monelle koiralle sopii nappulakin ihan hyvin ja nappularuokinnan paheksunta on mielestäni turhaa jos koira pärjää sillä hyvin. Itse ruokin raa'alla lihalla, mutta annan kasvisten lisäksi myös puuroa, koska koen että siitä koirani saavat erilaisia vitamiineja/hivenaineita kuin pelkistä kasviksista ja koska se tekee tällaisen vapaamuotoisen raakaruokinnan halvemmaksi kuin pelkillä kasviksilla lihan rinnalla. Kasviksilla jotka varsinkin talviaikaan Suomessa on ärsyttävän kalliita. Koirani saavat myös aitoon barffaukseen nähden liikaa kasviksia suhteessa lihaan, lähinnä koska suurempaa lihapitoisuutta kokeillessa molempien koirien mahat meni vähän turhankin kovalle.

Jokainen tavallaan, mutta huvittaa jos jossain aletaan liikaa syyllistämään muita tai vedetään ihan älyttömän jyrkkiä johtopäätöksiä. ;)

Huomenna onkin sitten vuorossa valmistujaisjuhlat vol3 ja vol4, näitä siis juhlitaan. :D Meea tulee Tuijan kanssa meille iltaa viettämään, saa siinä hyvää sosiaalistusta isossa ihmisporukassa, johon kuuluu vielä mun kovaääniset veljet! :D (Itse kun olen kovin hiljaista sorttia... ;) )