Uuden vuoden lupaus?

Facebookissa parikin kaveriani oli linkittänyt ajatuksia herättävän blogikirjoituksen jonka sitten itsekin kävin lukemassa. Kirjoittaja kertoo, kuinka joutuu uudestaan ja uudestaan siedättämään ja vastaehdollistamaan alunperin sosiaalista koiraansa vastaan tuleviin koiriin, koska koiran kohdalle on niin monta kertaa sattunut ikävä kokemus tai suoranainen hyökkäys. Tuntui kyllä pahalta lukea tuota kirjoitusta, inhottavaa kuinka yhdelle koiralle voi sattua niin usein ikävä kokemus vieraiden koirien kanssa. :(

Tuon blogin kommenteissa heräsi keskustelua koiran sosiaalistamisesta ja siitä lähti oma ajatus taas lentoon. Sosiaalistamisestahan ollaan varmaan niin montaa mieltä kuin on omistajiakin. Ja mieletkin saattaa muuttua. Itse olin alkuun hyvin tarkka ko. asian suhteen, en päästänyt Jerikoa pentuna haistelemaan vieraita koiria ja keskityin vaan hyvän ohituksen opettelemiseen. Kirjoissa myös kerrottiin kuinka tärkeää koiran turvallisuuden tunteen kannalta on, ettei se hihnassa saa tavata muita koiria. Muutamassa tapauksessa päästin kuitenkin Jerikon turvallisella paikalla turvalliselta vaikuttavan koiran kanssa leikkimään. Toimin kuitenkin jopa orjallisesti erilaisten koirakirjojen ohjeiden mukaan, mutta ajan myötä olen alkanut ajattelemaan asioita hieman eri tavalla.
Olen edelleen sitä mieltä, että koiran ei missään nimessä tarvitse tervehtiä jokaista ohikulkijaa, ei varsinkaan hihnassa, ja kauniisti rinnalla kävellen ohittaminen on paras tapa ohittaa muita koiria. Olen kuitenkin hieman löysännyt pipoa ja alkanut toimimaan enemmän tapauskohtaisesti tulkiten vieraan koiran eleitä ja ehkä myös hieman omistajaa ja omistajan kykyä tulkita ja hallita omaa koiraansa. Jeriko ja Ukko pääsee ulkona sopivissa tilanteissa tervehtimään vieraita koiria, joskus jopa hihnassa ollessa jos vieraan koiran rakenteesta näen/päättelen sen olevan narttu. Ja jos joku vieras koira pääsee vähän lähelle vaikka olisin ollut ohittamassa päästän omien koirien hihnat löysälle ja annan luvan tervehtiä samalla, kun jatkamme matkaa tekemättä siitä sen suurempaa numeroa. Myöskään rähisevistä koirista ei tarvi tehdä haloota, kunhan se ei pääse päälle asti.

Pojat onkin saanut lukuisia uusia kavereita ja koirakontakteja eri rotuisista koirista, mikä on ehdottomasti hyvä asia! :) Jeriko esimerkiksi ei ole ollenkaan tottunut boksereihin ja pentuna yksi vähän huonompi kokemus kyseisestä rodusta onkin. Nyt tossa syksyllä joku päivä päästin Jerikon ja Ukon leikkimään tutun suomen lapinkoiran sekä rauhallisen bokserin kanssa. Jeriko selvästi arasteli bokseria, mutta Ukko leikki todella vapautuneesti ja leikkii aina tosi luontevasti monenlaisten koirien kanssa. Uskon, että iso tekijä on sillä, että käytin Ukkoa pentuna pentupaineissa, sekä sillä että olen lenkilläkin suhtautunut rennommin vieraisiin koiriin jo Ukon pentuaikana. Minä edelleen kontrolloin milloin tervehditään, ketä ja koska, eikä pojilla koskaan ole tullut epäselvyyttä sen asian suhteen vapaana ollessaankaan, aina tulevat kysymään minulta.

Toiset ottavat kuitenkin mielestäni liian sydämen asiakseen sen, että koiria pitää sosiaalistaa lenkeillä ja vieraiden koirien kanssa. Vieraiden koirien tapaaminen lenkillä ei välttämättä kuitenkaan ole jokaiselle koiralle mieleinen asia alun perinkään tai jostain ikävistä kokemuksista johtuen, kuten linkittämäni blogin kirjoittaja kirjoitti. Jokainen vieras koira ei ole ystävällinen eikä todellakaan jokainen koiran ulkoiluttaja ole kykenevä edes tekemään sitä arviota omasta koirastaan. Olen kyllä nähnyt niin pieleen menneitä tulkintoja, että selkäkarvat nousee pystyyn.

Yksi esimerkki vieraiden koirien kohtaamisesta tulee nyt mieleen lähiajoilta. Olin koirien kanssa lenkillä, kun polulla tuli vastaan kaksi pk-collieta. Otin omat koirat reilusti metsän puolelle sivuun odottamaan, josta ne kyllä heiluttelivat häntää ohittajille, mutta pysyivät toki paikallaan. Ohittajan toinen koira oli selvästi kiinnostunut minun koirista ja sitten omistajan luvalla päästin omat koirat tervehtimään tätä. Molemmat koirat olivat uroksia ja toinen omistajan mukaan ei vieraista koirista pidä. Jeriko tai Ukko kumpikaan ei edes harkinnut menevänsä tämän toisen luokse, selvästi lukivat toisen kehon kielestä, etteivät ole toivottuja. Haistelivat sitten toisen kanssa, hännät huiskuen. Kävi kuitenkin niin, että jossain vaiheessa toinen haisteli päätä ja toinen perää, ja vierasta koiraa alkoi selvästi mielestäni ahdistamaan. Kutsuin omat koirat pois ja jatkettiin matkaa. Näytti kuitenkin siltä, että omistaja ei huomannut näitä koiransa eleitä ja lyhyesti juteltuna kuvaili koiraansa vaan sosiaaliseksi ja tykkäävän muista koirista. Saattoihan tuo toki olla ensimmäinen kerta kuin kyseistä koiraa on koskaan ahdistanut muiden koirien läheisyys, mutta epäilen.

Mietin mitä tällaiset (tässä tapauksessa mahdolliset) koiran väärin tulkinnat tekee koiran sosiaalisille taidoille. Koira voi joutua tilanteisiin, jotka kokeekin liian ahdistaviksi ja joutuu ehkä sen vuoksi puolustautumaan. Toiset taas eivät osaa lukea edes oman koiransa dominoivia eleitä, yksikin oli kerran tuomassa kultainen noutaja uroksensa Jerikoa "tervehtimään", kun Jerikoa oli kaksi 1-luokkalaista maassa kyykyssä rapsuttelemassa. Itsellä nousi vähän selkäkarvat pystyyn, kun mietin sitä  mitä olisi voinut käydä jos en olisi kieltänyt päästämästä.

Itse siis mietin nykyään, että ehkä kumpikaan ääripää tässä asiassa ei ole se paras, vaan ehkä jonkinlainen kultainen keskitie? Selvästi aggressiivisilta koirilta puolustan omiani leijonaemon lailla niin ettei niiden koskaan tarvi johtaa tilanteita, mutta selvästi ystävällisiä ja nätisti käyttäytyvä suurin piirtein saman kokoisia tai pienempiä koiria saa moikata silloin tällöin. Huomattavasti isompien kanssa en ota riskiä tai anna koirani tervehtiä jos toisen koiran käytöksessä on pientäkään epäilystä huonosta käytöksestä ja tarkkailen aina omien koirien reaktioita ja puutun heti peliin jos tilanne käy yhtään ahdistavaksi.

Näkisin asian niin, että täytyy lukea sekä omia koiria että vieraita ja olemalla itse rento mutta vahva ja turvaa-antava, antaa koirilleen parhaan kuvan tilanteista. Jokainen tuntee kuitenkin parhaiten oman koiransa sietorajat eikä mielestäni palvele minkäänlaista sosiaalistamista pakottaa koiraa tilanteisiin jossa vieraat koirat tulee tervehtimään jos koira ei sitä itse halua tai pakottaa omaa koiraansa vieraan koiran luo. Kaikkien kaveri ei ole pakko olla. Siksi allekirjoitan vahvasti linkittämäni blogin kirjoittajan hartaan toiveen, että ihmiset eivät väkisin päästäisi koiriaan muiden iholle tai pitäisi niitä valtoimenaan irti jos ne eivät ole hallittavissa.

Olisiko tässä yksi yhteinen koiranomistajien uudenvuoden lupaus: kunnioitan muiden koiran ulkoiluttajien ja muiden koirien tilaa? :)