KIKK start

Kaikenlaiseen minäkin ryhdyn. :D Tällä kertaa oli aiheena Koiran itsetunnon kohotus kurssi, jolle lähdimme Jerikon kanssa. Miksi sitten tällaiseen lähdin, miksi Jeriko kaipaa itsetunnon kohotusta?
Mun mielestä Jeriko on välillä vähän liiankin nöyrä ja kiltti, haluaa olla niin kovasti mieliksi, ettei tohdi olla röyhkeä. Jerikon pentuaika mentiin hyvin pitkälti koirakirjojen oppien mukaan eikä niissä sinänsä mitään vikaa ole, mutta niissä tähdätään usein lähinnä hyvin käyttäytyvän koirakansalaisen  rakentamiseen, ei harrastuskoiran rakentamiseen. Koiran pitää joka tilanteessa käyttäytyä hillitysti, se ei saa hyppiä eikä riekkua. Ja näinhän Jeriko käyttäytyy, mutta harrastuskoiran kanssa se ei ole aina toivottavaa, vaan pitäisi osata olla myös röyhkeä. Ukon kanssa olen osannut lähteä jo aivan eri asenteella ja Ukko kyllä osaa olla todella röyhkeä. ;D Luin kurssista facebookissa ja kiinnostuin heti, koska olen kuullut niin paljon hyvää maalimiesten leikittämisestä ja Juha Korri tietenkin omaa erityisen pitkän kokemuksen. Niinpä loppukesästä melkeinpä hetken mielijohteesta ostin meille paikan kurssilta, joka tänään alkoi.

Juha kävi alkuun läpi koulutuksen periaatteita, lähinnä kurssin kannalta, mutta myös sivuten sitä millaisia tekniikoita käyttää suojelukoirien kanssa ja millaisia vaikutuksia on nähnyt näillä tekniikoilla olevan koiriin. Koiria vahvistetaan leikin avulla, niille luodaan sopivasti haasteita, joista koira selviää voittajana ja voimaantuu näistä kokemuksista. Kokemus oli, että leikin avulla itseluottamusta saaneet koirat ovat myös itsevarmempia arjessa yleisesti. Itse toivon kurssin myötä Jerikon leikin kehittyvän aktiivisemmaksi ja Jerikon saavan lisää itseluottamusta, ja erityisesti luottoa omiin voimiinsa, josta toivon olevan hyötyä mm. pk-tottikseen.

Ensimmäinen kierros mentiin niin, että Juha lähinnä tutustui koiriin. Lelut laitettiin narun päähän, jotta niihin saadaan enemmän saalis-tyyppistä liikettä ja toisaalta, että koiran vetäessä sille voi antaa koko ajan hiljalleen periksi ja koira jo tässä kokee menestystä. Jeriko oli aluksi vähän pihalla, että mitä tänne tultiin tekemään, haisteli maata eikä meinannut hoksata, että leikistä olisi kyse. Muutenkin täytyy sanoa, että saalisvietti ei ole Jerikossa kovin vahvana eikä se oikein tajunnut lähteä maassa liikkuvan lelun perään, vaikka sitten kädessä olevaan leluun tarttuikin tosi hyvin. Jerikolla oli tosi vahva ja pitävä ote, mutta herkästi meni aika passiiviseksi: nojasi vaan leluun eikä aktiivisesti yrittänyt sitä voittaa, kun Juha piti vaan passiivisesti hihnasta kiinni. Tässä onkin Jerikon yksi kehityskohde: nopeampi syttyminen leikkiin ja aktiivisuus. Saatuaan vahvistetta vetämisestä ja aktiivisuudesta Jeriko alkoikin sitä tarjoamaan paremmin.

Toisella kierroksella koiria hieman haastettiin, jokaista oman sietorajan mukaan. Tälle vuorolle Jeriko lähti jo selvästi tietäen mistä olis kyse, tosin tarjos leikkiä ensin vaan mulle ja väleissäkin olis palauttanut patukan mulle. :D Lähti kuitenkin nyt jo selvästi innokkaammin tavoittelemaan patukkaa ja sitten kun sai kiinni, oli ote taas tosi hyvä. Juhan häiritessä, härkkiessä ja antaessa jopa pientä uhkaa Jeriko oli aika kinginä ja yllätti mutkin hyppimällä Juhan syliin, murisemalla lujempaa ja haukahtamalla hampaidensa välistä, että "tää lelu on sitten mun, saakeli!". Jännä juttu oli se, kun kunniakierrosten jälkeen Jeriko aina halusi tapporavistaa lelun, siis esitti saalisvietin tätä osaa, mutta ei sitten niin kauheesti syttynyt maassa olevaan leluun kuitenkaan. Ainakaan vielä. Aika jännä kuitenkin nähdä mihin Jeriko kurssin aikana kehittyy. Alla videota toisesta leikityspätkästä.

Unohtui mainita, että nyt Jerikon patukka oli kiinni omassa talutushihnassa, jonka päässä oli metallilenkki. En ollut tajunnut ottaa mitään parempaa mukaan. Tämän vuoksi Jeriko ei saalistaessa voinut päästää kiinni leluun ettei vahingossakaan siinä vaiheessa sattuisi suuhun. Tämä varmaan vaikutti myös osaltaan Jerikon saalistamishaluun, koska ei päässyt leluun kiinni koskaan sen ollessa maassa. Katsotaan onko ensi kerralla eri tilanne, kun osaan varautua paremmalla hihnalla ;) Lisäksi noissa tilanteissa, kun pyysin Jerikoa luopumaan patukasta ja sitten pääsi uudelleen kiinni, saatoin jarruttaa Jerikon liian jyrkästi lähdön jälkeen ja annoin vähän niin kuin pakotteen hihnalla. Näistä Juha kyllä varoittelikin etukäteen. Mutta ensi kerralla olemme viisaampia, varustettuina paremmilla välineillä ja osaavampia. :D