Vireen nostatusta

Jo toinen päivitys päivän aikana, mutta menköön. ;) Oon niin tyytyväinen ja niin paljon ajatuksia, että pakko vähän aukausta niitä tänne. Ukon vireen kanssa on alusta asti taisteltu, enemmän tai vähemmän. Tokotreeneissä ihan alusta asti varsinkin kouluttajien silmien alla lähdettiin siitä, että millä ihmeellä ton koiran saa syttymään. Ja sitä on veivattu ja tehty, olen alusta lähtien aloittanut Ukon kanssa treenikentällä leikittämisellä ja taistelutahto Ukolla onkin aina eka päivästä lähtien ollut aivan älytön, mutta sitten lelun mennessä taskuun on vire lässähtänyt välittömästi. On siinä meinannut hermot mennä muutamaan otteeseen ja haluttanut lyödä hanskat tiskiin.

Mutta eteenpäin on aina jatkettu, vedetty pari syvää henkäystä ja sitten taas kentälle uudella ajatuksella. Ja aina se vire etusijalla, ei niinkään se kuinka edetään tokoliikkeissä tms. Ensisijaisesti halusin, että saan Ukon ilmeen sellaiseksi mistä tykkään. Tokihan me harjoiteltiin eri liikkeitä siinä sivussa, mutta koko ajan se ilme päällimmäisenä ajatuksena. Ja seuraamisessa ei mitään muuta ole haettukaan kuin ilmettä ja räväkkyyttä, käännöksiä lähdettiin tekemään heti alkuun.

Ja nyt sitä ilmettä on, voi hitsiläinen kuinka sitä onkin!! Tänään tottiskentälle (siis parkkipaikalle ;)) mennessä Ukko ekaa kertaa piippaili (!) niin kuin olisi vetoharjoituksiin menossa! Ei me piippaillessa edetty, mutta olin aivan sika tyytyväinen. Mä (siis minä, toisen koirani kanssa!) olen saanut alkuun lähdes toivottomalta vaikuttavan tapauksen tykkäämään tottistelusta niin, että se piippailee ja keulii kentälle mennessä! Mä olen niin tyytyväinen itseeni ja niiiiiiiiiiin tyytyväinen Ukkoon, etten osaa sanoakaan! Oikeastaan kunnolla ensimmäistä kertaa Ukon kanssa näen edessä tien, joka voi viedä vaikka minne ja että voin oikeasti tähdätä korkealle. Lajiksi emme edelleenkään valitse tokoa, mutta se vain siksi, ettei se sovi oikein mullekaan. ;)

Siis tavallaanhan Ukon taistelutahdossa oli koko ajan nähtävissä, että panoksia löytyy, mutta epätoivo meinas välillä jo iskeä, kun ei saanut sitä valjastettua mihinkään. Mutta nyt se on tässä. Olis pitänyt kuvata Ukon tottisteluja, mutta oli jo pimeää, joten ehkä ensi kerralla. Seuraamisessa on juuri sitä voimaa mitä haluan, tunnen koko ajan Ukon vasemmassa reidessä. Aavistelen, että Ukko on ehkä jopa hieman banaanina, mutta ei pahasti ja aivan sama mulle! Mitään siistiä suoraan tokoseuraamista ei nyt kaivatakaan, vaan juurikin tätä! Sitten myöhemmin katsotaan meneekö poikitus överiksi. Käännöksissä Ukko käyttää kroppaansa niin voimalla, että 90 asteen kulmissa tulee melkein yli, täyskäännöksissä se on aivan täydellinen. Eteenmeno on Ukolla jo aivan upea, suorastaan kisavalmis. Valmiille palkalle lähtee seuruusta aivan tikkusuoraan ja upeesti.

En olis ikinä uskonut sanovani tätä, mutta tällä hetkellä olen tyytyväisempi Ukon seuraamiseen ja vireeseen kuin Jerikon. Mutta päällimmäisenä ajatuksena on vain tyytyväinen ja toiveikkaat ja suorastaan lennokkaat ajatukset tulevaisuudesta. Jerikolla on ollut upeaa virettä, mutta se on tokoillessa mennyt tavallaan vähän piloille. Nyt ei tarvi muuta kuin kaivaa sitä uudelleen esiin ja vähän jalostetuilla treenitavoilla tehdä siitä vieläkin parempi. Jos olen Ukollekin rakentanut tollasen vireen, niin ei se ole mikään ongelma Jerikonkaan kanssa!

Tänään aloitettiin kahta uutta asiaa. Ensinnäkin otin narun päässä olevan juuttipatukan ja tämän lisäksi mopin varren, johon narun kiinnitin, ja treeni aloitettiin saalisleikillä. Jeriko syttyi tähän ihan heti. :) Toisena asiana aloin haukuttamaan Jerikoa perusasennossa ennen seuraamaan lähtöä. Kyllä, haukutin koiraa jolla on ollut ääntelyongelma. Mutta nyt jälkikäteen olen tajunnut, että se ääntelyongelma oli ihan hyvänlaatuinen: kertoi vaan korkeasti ja hyvästä vireestä, sekä siitä etten osannut silloin vielä valjastaa sitä. Nyt tähdätään samaan vireeseen, siihen että ollaan siinä veitsen terällä tuleeko ääntelyä, mutta autan Jerikoa patoamaan sen. Ja kyllä tämä jo heti hyvin näytti toimivanin ja seuraamisessa oli enemmän voimaa, minkä myötä myös täyskäännökset terävämpiä. Korkea vire ei olekaan vihollinen vaan rakas ystävä. ;)