Kuulumisia

Nyt yritän taas vähän kirjoitella kuulumisia. Koulu loppui syksyn osalta ja työt alkoi, jotenkin aikaa taas hirveän vähän tehdä mitään, juuri ja juuri on ehtinyt treeneissä käymään. Tosiaan työmatkatkin tunnin suuntaansa, huh. Tuleepahan tällainenkin kokeiltua, niin tietää mihin ei pitkällä tähtäimellä ryhtyisi! :D

Agilityn osalta oli tällä viikolla kahdet treenit. Viimeisissä Markon treeneissä ei tainnut tällä kertaa olla erityistä ohjausteemaa, mutta oikein kiva rata oli. Yhdessä kohtaa oli "pakollinen" ohjaus, missä ennen mutkaputkea persjätettiin ja juostiin itse putken taakse ottamaan koiraa vastaan. Tällä Marko halusi vahvistaa koiralle sitä logiikkaa, että jos ohjaajaa ennen putkea on putken takana, niin ulos tullessa käännytään jyrkästi taakse. Ja Marko myös painotti sitä, ettei tätä sääntöä saa koskaan rikkoa ja yrittää sitten ohjatakin putken suulta eteenpäin koiran yli rynnien! Silloin pitää jäädä loogisesti putken eteen lähettäessään koiran putkeen ja jos taas tullaan putken takaa "pimeälle" suulle, niin siihen tehdään pakkovalssi tmv. jotta päästään sille puolelle putkea. Ei lähetetä koiraa toiseen päähän putken takaa ja sitten rynnitä sieltä toiselta puolelta päälle.

Kyllä tuli taas juostua hullun lailla. Varsinkin Jerikon kanssa viime aikoina treenien teema on tuntunut olevan se, että molemmat juostaan niin, että ollaan treenin jälkeen aivan kieli vyön alla. :D
Ukollakin oli tällä kertaa aika paljon vauhtia, sinkoilikin vähän minne sattuu. ;) Mutta sitten tuli vaikea kohta: viistosti lähestyttiin hyppyä jonka kauempi siiveke kierrettiin ja piti tehdä niito-persjättö. Tällaiset on Ukolle todella vaikeita, meinais tosi helposti lähteä mun liikkeen mukana pois siivekkeen takaa, kun itse yritän antaa Ukolle tilaa hypätä. Tämän kanssa sitten taisteltiin jonkin aikaa, kun Ukko alkoi hyppimään hyppyä edes takaisin eikä olisi oikein keskittynyt tekemiseen. Saatiin lopulta onnistumaankin, mutta näitä pitää ehdottomasti harjoitella!

Keskiviikkona Janne veti taas ylökkin treenit ja oli taas tosi vauhdikas rata. Nää on oikeasti tosi kivoja, pääsee silleen kunnolla painattamaan eikä tarvi keskittyä ohjauskiemuroihin niin paljoa, enemmän sitten rytmitykseen. Ja juuri tällaista tarvitaankin molempien kanssa! :) Taas oltiin Jerikon kanssa aivan puhki radan jälkeen. Tällainen yhteispelin ja yrittämisen henki pitää kyllä saada kisaradoillekin mukaan! :)

KIKK-kurssia on ehtinyt tässä välissä olla kaksi kertaa. Viime lauantaina mulle kävi aivopieru ja lähdin tunnin liian myöhään ajelemaan. Painoin sitten vähän kaasua, niin oltiin perillä 15 min myöhässä. ;) Siis alunperin meidän piti olla noin 30 min ajoissa, että en sentään nipistänyt kuin 15 min pois ajoajasta. ;) Tuolla kerralla Juha ensin häiritsi koiria muovisella koiran pedillä, nosteli sitä pään päälle ja sivuille, kolautteli sillä maata, potki sitä soraa pitkiin, veti koiraa vetämään sen päälle jne. Jeriko on kyllä ihan kinginä tässä, ei antanut yhtään häiritä itseään eikä kertaakaan irrottanut häiriön vuoksi. Toiselle vuorolla häiriönä toimi muut ryhmän ihmiset, jotka tuli välillä Juhan pyynnöstä kohti jne. Tässä tuli kyllä jo liian iso häiriö Jerikolle ja kerran pitä käydä välissä haistamassa ihmiset, ennen kuin pystyi jatkamaan. :D

Eilen sitten kolmas kerta KIKK-kurssia, tällä kertaa illalla eli katuvalojen valossa treenattiin. Ensimmäisellä kierroksella Juha leikitti ensin ja sitten lelu jäi maahan, josta Juha yritti "varastaa" lelua ja koiraa yritettiin saada haukkumaan lähinnä turhauman kautta. Jos koira haukahti, Juha väistyi kauemmaksi ja koira sai tästä vahvistetta, että on "ajanut kilpailijan pois". Jeriko syttyi nyt leikkiin aiempaa nopeammin. Alkuun Jeriko ei meinannut hoksata haukkua, mutta autoin "sano"-käskyllä ja Jeriko tästä kyllä selvästi voimaantui, kun Juha "lähti karkuun". :D Jeriko syöksyi patukalle ja oikein mulkaisi vielä perään, että tää on sitten mun! :D

Toisella kierroksella pyrittiin nostattamaan koiria äärimmilleen ja Juha leikitti todella aktiivisesti. Jerikokin oli tosi aktiivisena, hyppi hihnan päässä ohi juoksevaa Juhaa päin vaikka ei aina edes yltänyt patukkaan. Lopuksi vielä lelu taas maahan ja autoin kerran "sano"-käskyllä, minkä jälkeen Juha perääntyi hieman ja me otettiin askel eteen, jonka jälkeen Jeriko heti tarjosi oikein kunnon haukkusarjan ja syöksyi patukalle. Tästä sitten juostiin autolle ja senkin nyt olen Jerikossa huomannut, että kun ensimmäisellä kerralla Jeriko autolla "läsähti" heti, niin nyt Jeriko piti patukkaa edelleen ylpeänä suussaan autollakin ja oli oikein polleena. ;) Mielenkiinnolla odotan kahta viimeistä kertaa, jotka ajoittuu sitten tammikuulle.

Eilen käytiin myös mun ystävän luona, jolla on nyt 3,5 kk ikäinen poikavauva, jota viimeksi nähtiin parin viikon ikäisenä. Hurjasti on poika kasvanut ja "puhelee" jo kaikenlaista. Molemmat koirat oli kyllä mainioita, Ukko kävi lattialla nuuskaisemassa pojan ja sitten oli lähinnä kohteliaan välinpitämätön eikä itkuistakaan välittänyt mitään, nukkui vaan. Jeriko sitä vastoin halusi koko ajan olla kyllä mukana tai vähintäänkin lähellä, ja hellästi halusi päästä kosketuksiin vaavin kanssa. Siis tosi ihanan varovaisesti Jeriko kyllä on vauvojen kanssa, ei voi muuta sanoa. :) Ja heti kun sain vauvan sohvalle syliini, tuli Jerikokin viereen makoilemaan, kun halusi vaan olla niin lähellä kuin saattoi. Itkun tullessa Jeriko yritti välillä taas hellästi tulla nuolaisemaan, ei siis yhtään hätääntynyt itkusta, vaan oli selvästi sitä mieltä, että hänellä on ratkaisu vauvan ongelmiin: hellä huolenpito. :))