Eilen oltiin vielä mökillä ja käytiin urheilukentän viereiseen metsään tekemässä esineruutua. Hiukan oli vaikea löytää kunnollista aluetta, sittenkin kun se löytyi niin tallatessa huomas, että vasen etukulma oli silti ihan hirveetä ryteikköä. Ei siis tosiaan mitään ihanteellisia jälkimaastoa Kotalassa.. Mutta saatiin siis se ruutu tehtyä, Matti auttoi tallaamisessa ja vei kaksi esinettä, mä vein sitten kaksi muuta. Nostatin Jerikolla kaikki neljä esinettä ja vaikka se ei nyt kaikkia nostanut ihan siinä järjestyksessä kuin olin suunnitellut, niin hyvin meni silti. Täydelliseksi ei siis voinut työskentelyä sanoa, mutta homma hoitui.
Ukko teki myös esineruutua niin, että mä vaan heittelin sille ruutuun lasten kenkää ja lypsytattia, hienosti toi mulle niitä ja luulen, että nyt alkaa asia Ukolle sen verran valkenemaankin, että voidaan ensi kerralla tehdä niin, että joko itse viedään esine, tai kaveri vie ja Ukko lähetetään esineelle jonka ei ole nähnyt lentävän ruutuun. Kuitenkin Ukko siis selvästi nenällään etsi esineitä eli ei mikään turha harjoitus. :)
Illalla, kun oltiin kotiin tultu lähdettiin vielä tekemään jälkeä Jerikolle Tuijan kanssa ja samalla Ronja sai oman mini-hakutreenin. Metsässä kuljeskeli kyllä sitten taas marjastajia ja Jerikolla taisi olla harhajälkiä ehkä kaksi.. Näytin Jerikolle taas janan, kun Tuija alkoi tekemään jälkeä ja sitten annettiin vanheta tunnin. Jana meni sitten aivan perseelleen, Jeriko ei irronnut yhtään tai jos irtosi niin lähti aivan vääriin suuntiin (tässä ehkä sitten olikin joku harhajälki). Siinä sitten säätäessä ja takaisin kutsuessa lopulta Jeriko meinas jäädä vaan seisomaan nenä pystyssä haistellen, siis jotenkin ei mitään hajua mitä pitäis tehdä. Jouduin lopulta ihan näyttämään mistä jälki alkaa ja sitten alkoikin sujua. Yhdessä kulmassa myöhemmin saattoi myös olla marjastajan jäljet, lähti Jeriko sen näköisenä kuitenkin siitä kulmasta ohi. Takaisin kutsumisen jälkeen teki tosi nätin suoran kulman jäljellä. Muutenkin jäljestys meni ihan hyvin. Tajusin tossa vähän aikaa sitten, että eihän mikään estä mua jäljellä muistuttelemasta Jerikoa kepeistä ja niin tein nytkin ja kaikki nousi lukuunottamatta viimeistä. Viimeinen oli alamäessä kallioiden notkossa ja jotenkin Jeriko ei meinannut sitä löytää millään vaikka pyysin uudestaan etsimään. Jos ei hajua meinaa saada niin ei voi sitten syyttääkään..
Jana jäi kuitenkin kaivelemaan aikas pahasti!
Tänään mentiin aamulla tekemään jälkeä Maijan kanssa, nyt ihan pelkkää janatreeniä. Ensimmäinen jana niin, että Jeriko näki taas kun Maija alkoi tekemään. Tää jana meni aika huonosti, Jeriko lähti hitaasti ja hieman vinoon, nosti kyllä jäljen oikeaan suuntaan enkä viitsinyt nyt pysäytellä ja ottaa takaisin, koska jatkuva säätäminenkin ton janan kanssa on varmaan tehnyt jo vähän epävarmuutta.. Siitä vaan palkkapurkille päästiin jäljestämään ja palkitsin.
Toinen jälki kulki sellaisen kunnon ryteikön läpi, silleen että keskelle jäi pieni ura mistä pystyi kulkemaan, siinäkin tosin puuntaimia yms. Mutta siis sivuilla sellaiset esteet, että muutamaa metriä enempää vinoon ei kyllä helposti olisi päässyt. Tämän jäljen tekoa Jeriko ei nähnyt ja hitsi, kun olikin parempi. Jeriko lähti vauhdilla ja innokkaammin janalle, silleen kun pitäiskin, meni suoraa (toki ei ollut paljon vaihtoehtojakaan), nosti jäljen nopeasti ja lähti oikeaan suuntaan. Siis tosi hyvä! Kyllä helpotti mun koepaniikkia, kiitos Maija treenistä!! :)
Mutta tässä se taas opitaan, usein mitä enemmän säätää niin sen enemmän menee perseelleen. Noi näköhavaintotreenit ei siis välttämättä oikein sovikaan Jerikolle, Jeriko ei työskentele enää jälkeä etsiäkseen nenä auki niin kuin pitäisi, eikä sillä tunnu silloin olevan mikään kiirekään löytää jälkeä. Jatkossa siis ei enää näköapuja ja katsotaan miten alkaa taas toimimaan. Ainakin alkais vähän valoa näkyä tunnelin päässä.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti