Tähdet huonossa asennossa

Tänään oli meidän ensimmäinen jälkikoe Lohjalla, tuomarina Jouni Nummela. Tuija lähti onneksi seuraneidiksi, olisi muuten ollut aika yksinäistä ja väsyttävää ajaa ensin kuuden aikaan Tampereelta Lohjalle ja sitten pitkän päivän päätteeksi takaisin. Iso kiitos siis seurasta ja tuesta!

Tänään ei kyllä ollut meidän päivä. Kaikki vaikutti alkuun tosi hyvältä, maastoon mentiin ensin ja meille arpoitui numero 6. Janalla Jeriko lähti määrätietoisesti suoraan eteenpäin eikä poikennut janalta oikeastaan senttiäkään, nosti kuitenkin takajäljen, höh. Pisteita 34. No, homma siitä jatkui hyvin ja heti pian alkoi keppejäkin nousta. Maasto oli hyvin vaihtelevaa, korkeaa heinikkö, sammalikkoa, ryteikköä ja jopa vesioja! Pikku hiljaa Jerikon vauhti kiihtyi ja olisi varmasti pitänyt sitä himmailla liinasta, juoksin kuitenkin vaan perästä. Kolmas keppi nousi yllättäen tällaisen juoksun päätteeksi ja katsoin, että se olisi jäljen viimeinen keppi, vaikka siihen oli vaan merkitty jäljen numero! Luulin kuitenkin, että siinä vauhdissa Jeriko olisi oikaissut ja kepit 3, 4 ja 5 olisi jäänyt, vaikka todellisuudessa Jeriko oli nostanut hienosti kaikki kolme ensimmäistä. Tyhmä minä! Jerikon siihen pistin maahan ja kävin vähän takajälkeä katsomassa olisko keppejä, no enhän mä edes tarkkaan muistanut mistä oltiin tultu kun tultiin niin vauhdilla, eikä sieltä tietenkään mitään löytynyt. Meinasin sitten, että etsitään pois metsästä ja mennään alusta uudelleen, että kepit löytyis. Mutta sitten paikalle ryntäsikin irrallaan joku iso dalmatialais-sekaroituinen uros, siis suoraan juoksee vaan irrallaan kohti. Enpä jättänyt sitten arvailun varaan millainen on luonteeltaan, vaan karjaisin sille oikein kunnolla, että "POIS!!!". Koira pysähtyi ja kääntyi hieman poispäin, ja lähdin siitä kävelemään toiseen suuntaan olan taakse vilkuillen ja koira lähtee taas perään. Siinä vaiheessa sitten vieläkin kovemmat karjaisut ja hakkasin käsiä yhteen (ratsastushanskat antoi hyvän ääniefektin tähän ;)) ja koira pinkaisi pois, suoraan Jerikon jälkialueelle. Loput kepit jäi sitten sinne. Itse siis mokailin ja sekoilin siinä, mutta ei niitä loppuja sieltä olisi saatu ilman mun mokailuakaan, kun vieras koira tulee alueelle juoksemaan..

No, eipä mitään. Jatkoin kuitenkin koetta treenin vuoksi ja koska Jeriko oli kuitenkin työskennellyt hyvin ja halusin antaa sen tehdä esineruudun joka on sillä vahva ja josta se tykkää. Esineruutu menikin aivan nappiin, lähetin Jerikon läheltä vasenta reunaa ja se eteni vauhdikkaasti ja määrätietoisesti ruudun takarajalle, kääntyi  ja nosti sieltä pienen hanskan. Palautus eteen ilman mitään hämminkejä. Aikaa kului 31 sekuntia, ja ansaitut täydet 30 pistettä. :))

Sitten tottis. Jeriko oli hyvässä vireessä ja saikin seuraamisosuudesta erinomaisen. Tuomari kehui, että vire oli hieno ja kantoi tosi hyvin koko kaavion, ja että paikka ja kontakti oli koko ajan moitteettomia. Ihanaa, tätä mä olen koko ajan odottanut tokotuomareiden tiiviysnapinoita kuunnellessani! ;) Henkilöryhmässä Jeriko kyllä vähän haukahti, alkoi vähän "komentaa" mua kun siellä pyörittiin, mikä on kyllä hassua Jerikolta, mutta pieni röyhkeys Jerikolta on tervetullutta, kun useimmiten se on niin ylinöyrä. ;) Ja mua vähän nauratti, kun se sillä lailla mulle haukahti, pyörittiin kai Jerikon mielestä vähän turhan kauan siellä. :DD

Istumisen Jeriko teki maahanmenona, tosin mä vahingossa jostain kumman syystä hidastin kävelyä huomattavasti. Siis en todellakaan tarkoittanut, koska tiedän että sellaisesta Jeriko herkästi meneekin maahan! Se oli tietenkin puutteellinen. Valmistelevaa osuutta tuomari edelleen kehui. ;)
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulos oli kai erittäin hyvä tai hyvä, en nyt muista. Valmisteleva osuus ja maahanmeno erinomaiset, mutta itse luoksetulo saisi olla nopeampi. Jeriko olikin jotenkin hitaampi kuin mitä on tässä viime treeneissä ollut.. Siirtyminen bueno.

Tasamaanoudon kohdalla meinasin jo itse varastaa esteille, jotenkin ajatus katkesi. Tuomari sieltä sitten huuteli ensin tasamaanoutoon joka meni ihan ok, palautusvauhti saisi vaan olla samaa tasoa menon kanssa. Asento edessä sai kehuja, tiivis ja suora, hyvä luovutus ja siirtyminen sinänsä hyvä, mutta taas tein jonkun hassun nytkäytyksen vartalolla, mitä en todellakaan tarkoittanut eikä ole ollut tapana tehdä! Huh huh, mitä sitä alkaa kokeessa touhuamaan..

Sitten olikin hypyn vuoro, missä kävi Jerikolle haaveri. :(( Jeriko lähti oikein määrätietoisesti esteelle hyppäämään, ei yhtään epäröinyt, mutta joku ihme arviointivirhe siinä tapahtui ja Jeriko ilmeisesti lähti hyppäämään aivan liian kaukaa, kolautti etuosan/rinnan esteeseen ja käätui suoraan päälleen esteen taakse! :(((( Ja esteen takana siis jotenkin mukkelis selän ympäri, mutta Jeriko sitten vaan jatkoi noutoa, haki kapulan, muttta kiersi kyllä hypyn. Mä olin ihan kauhuissani, mutta Jerikon kääntyessä takaisin yritin olla ihan perusnaamalla etten sillen ilmaise, että on jotain hätänä. Silmä kovana vaan katsoin, että miten se liikkuu. Edestä ei näkynyt mitään outoa, mutta jälkikäteen kuulin katsomosta, että Jeriko olisi alkuun vähän onnahtanut. Odotin vähän, että mitä tuomari sanoo, mutta kun ei mitään niin jatkettiin A:lle. Jeriko yritti sille vähän lähteä, nousi estettä vasten, mutta totesi ettei tänään enää onnistu. Kiersi esteen mennen tullen ja nouti sitten niin. Olen kuitenkin tyytyväinen, että Jeriko ylipäätään nouti!

Sitten yksi suurimmista ylpeydenaiheista, kaiken tämän jälkeen ja kun Jeriko varmasti siinä kaatumisessa sattuikin, Jeriko jatkoi hommia mulle niin kuin ei mitään ja teki erinomaisen eteenmenon. Tikkusuora, hyvä vauhti ja yhdellä käskyllä heti maahan! Aivan upea! Ja kyllä Jerikon työskentely ja vire oli kuulemma saanut kehuja katsomossakin, kun tollasen tällin jälkeen edelleen vire kantoi. Aivan loistava koira, en voi muuta sanoa! ;)

Mutta se hyppy, en tiedä miten siinä niin kävi. :( Jeriko lähti niin varmana hyppäämäään, mutta jotenkin arvoi vaan väärin ponnistuskohdan. Nurmikenttä oli yksi asia jota jo etukäteen hirvittelin, Jeriko kun on tehnyt pk-hyppyä tosi vähän nurmella ja se on selvästi hankalampi alusta. Lisäksi hyppyeste oli hieman hassu, tai sanotaan nyt ainakin, että erilainen. Ei mikään perus kiinteä yksi levy, vaan sellainen erikoisen näköinen lautaeste, jossa oli lautoja lomittain vähän niin kuin elintarvike lavassa.. Ja sitten se oli maalattu vihreäksi.. Olisko se sitten voinut hämätä Jerikoa niin paljon, että aiheutti tollaisen arvointivirheen? Ei voi tietää..

Aivan perseelleenhän toi koe meni, maastosta pisteitä 124, tottis 62 eli kokonaispisteet 186. Tai itse asiassa osa meni tosi hyvin ja osa sitten aivan viemäristä alas.
Tyytyväinen olen tottikseen ja Jerikon seuraamiseen/vireeseen, sekä aivan erityisesti Jerikon jatkamiseen hypyn jälkeen. Kyllä väitän, että moni bortsu olis ton jälkeen lopettanut hommat.. Jeriko on niin... Laittaisin tähän sydämiä, mutta blogger menee niistä nykyään aina jotenkin sekaisin. Voitte kuitenkin kuvitella ainakin kaksikymmentä sydäntä ;)
Esineruutu oli aivan täydellinen ja jäljellä oli tosi tyytyväinen Jerikon etenemiseeen ja työskentelyyn janalla, takajäljelle ei nyt voi mitään. Kepitkin nousi oikein mallikkaasti, kun kolme ensimmäistä ehti nostaa ennen kuin mä aloin sekoilemaan ja vieras koira juoksi paikalle. Siis meidän jäljen ongelmakohdat näyttää aika pitkälti ohitetuilta. :)

Turha reissu ja rahat meni hukkaan, mutta mitään huonoa onnea ei ainakaan voinut jäädä ensi kokeeseen käytettäväksi, joten sen pitäisi sitten varmaan mennä tosi hyvin! Nyt kuitenkin keskitytään Jerikon hierottamiseen ja huoltamiseen ja varmistetaan ettei sattunut mitään pahempaa ennen kuin jatketaan treeniä. Jeriko on kuitenkin aivan huippu! :))