Ukko kasvaa

Ukko kasvaa hurjaa vauhtia. Se saavuttaa Jerikoa uhkaavaa vauhtia, eroa korkeudessa on enää vaivaiset 4 senttiä! Jeriko nyt onkin niin pieni poika.. :D Painoa Ukolla on 11,8 kiloa. Pennun ruokkiminen raakaruualla heti alkuvaiheesta alkaen on ollut kyllä yllättävän helppoa ja jopa toimivampaa kuin nappulalla. Ukko on kasvanut tosi tasaiseen tahtiin, takakorkeutta ei ole näkynyt juuri ollenkaan ja jalat ovat koko ajan pysyneet suorina, ei pienintäkään kääntymistä mihinkään suuntaan. Lihakset on jo ikään nähden tosi hyvin kehittyneet ja mikä kaikkein ihmeellisintä, niin Ukko on tosi ketterä ja hyppii jo aikamoisia loikkia! Kyllä siitä vaan hyvä agilitykoira varmaan tulee, jos vaan sitten ei ole niin nopea ettei malta rimoja pitää sen vuoksi.. :D Ukko pääsee ensimmäistä kertaa agilityä kokeilemaan kesä-heinäkuun vaihteessa, ja sitten kunnolla opiskelemaan lajia heinäkuun lopussa. Hetken saa siis vielä rauhassa kasvaa. :)

Ukko on tavallaan tosi erilainen kuin Jeriko, mutta toisaalta siinä myös paljon samaa, varmaan jo siitäkin syystä että ottaa Jerikosta niin paljon mallia. Ukko on hieman villi vielä aikuisia tervehtiessään, mutta hämmästyin kyllä kuinka se osasi kahden naapurin pikku tytön kanssa olla! Noin 4- ja 5-vuotiaat tytöt siis ensin silitteli koiria tossa pihassa, ja sitten kun tultiin sisälle niin parin minuutin päästä soi ovikello ja tytöt kysyi pääseekö sisälle silittelemään. :D Eihän siinä raaskinut kieltääkään. Ja tosiaan, Ukkokin käyttäytyi melko rauhallisesti tyttöjen kanssa, ei yrittänyt kertaakaan hyppiä. Jerikohan nyt on niin luonnonlahjakkuus ettei siltä muuta odottanutkaan, mutta Ukko selvästi seuraa jalanjäljissä. :)

Ukon kanssa ollaan tehty hieman sheippaamalla sitä perusasentoa. En muista mitä siitä viimeksi kirjoitin, mutta aika samassa pisteessä. Johtuen siitä etten kauheasti ole treenannut. Mikä taas johtuu siitä, ettei ihan hirveen suurta tokomotivaatiota ole. On käynyt mielessä vaihtoehtokin ettei tekisi Ukon kanssa ollenkaan tokoa, pelkkää paimennusta ja agilityä.. ;) No, tuskin mä sentään silleen maltan rajoittaa, tää tokomotivaation puute nyt on vähän tällainen yleisvaltainen ongelma.. Toisaalta en myöskään muista miten opetin Jerikolle perusasennon ja kuinka nopeasti se sen oppi. Muistaakseni myös tolleen ensin kohdekepillä ja sitten sheippaamalla.. No, joka tapauksessa jatkan tällä tavalla, hyvin Ukko sitä tarjoaa takaa ja sivusta, jopa edestä on tullut jo pari aikas hyvää suoritusta. :)

Tänään käytiin Tuijan ja Ronjan kanssa lenkillä ja tehtiin samalla esineruutu. Jeriko teki ensimmäisenä jotta Ukolla ei aivan hirveästi olisi kierroksia ja Jeriko saisi rauhassa tehdä. Aattelin, että esineruudussa Jeriko kestäisi Ukon mekastusta paremmin kuin tokoillessa häiriintymättä. Tuija vei kaksi esinettä silleen, että Jeriko näki kun Tuija lähti viemään, mutta ei nähnyt vientiä. Kaksi esinettä, Tuijan vanha lompakko ja lapsen nahkasandaali. Itsekään en sitten tiennyt missä esineet oli, kokeenomainen treeni siis tavallaan. Lähetin ensin keskilinjasta hieman vasemmalle ja sandaali nousi ehkä noin puolesta välistä aluetta varmaan 5 sekunnissa! Jeriko lähti painamaan lähetyksestä, himmasi, tarkensi, nosti ja lähti tuomaan ennen kuin ehti mitään sanoa. :D Tähän olisi pitänyt jättää, oli niin komea suoritus. Lähdin kuitenkin toiselle lähettämään, läheltä oikeaa kulmaa. Tässä vaiheessa Ukko alkoi nostamaan kierroksia ja kiljumaan, muuten Tuija oli saanut sen pidettyä tosi hyvin hiljaisena! :) Jeriko ei meinannut upota alueella sitten mitenkään, meni vähän juoksenteluksi ja lähti ulos alueeltakin vaikka alkuun haki kyllä toistakin esinettä vielä ihan hyvin, kääntyi sivurajalta takaisin ja silleen. Mutta sitten meni siis juoksenteluksi. Menin sitten itse alueen sisään ja hieman eteenpäin auttamaan Jerikoa ja lopulta lompsa nousi. Jeriko oli kuitenkin selvästi häiriintynyt Ukon mekkaloinnista, Kiljusten perhettä on selkeesti.. ;) Jeriko ei oikein lähtenyt leikkimään esineillä ja sitten vaan kehuttiin Tuijan kanssa sitä oikein paljon. Hauska, kun Tuijalle huikkasin, että kehu säkin Jerikoa ja Tuija alkoi vuolaasti ylistämään Jerikon mahtavuutta, niin jälkikäteen ilmeni ettei Tuija mitään ollut kuullut vaan oli vaan lukenut koiran ilmettä, että tarvii rohkaisua. Hyvät treenikaverit on kyllä kullan arvoisia, kiitos Tuija! :)

Ukko teki myös oman harjoituksen. Ukko oli tosiaan Jerikon ja Ronjan vuoroilla kerännyt oikein kiitettävästi kierroksia ja intoa, ja oli revetä liitoksistaan siinä vaiheessa kun sen vuoro tuli. Esineeksi otettiin vanha nahkahanaska, että olisi mahdollisimman kiva ja helppo. Tuija vei sen ehkä 5 metrin päähän ja Ukko oli aivan innoissaan, mutta kun sen päästi irti niin Ukko juoksikin vaan Tuijan luokse. :D Tuija näytti ja hetsasi hanskalla uudestaan ja taas Ukko vaan juoksi Tuijan luokse. Sitten menin itse näyttämään ja heti kun noteerasi hanskan aloin leikittämään. Leikittämisen jälkeen vielä yksi yritys, menin heti leikkimään hanskan kanssa. Intoa siis riittää, vielä kun saadaan se ohjattua oikeaan kohteeseen, että Ukko tietää mitä pitää tehdä. :)

Huomenna on sitten veljen häät ja koirat menee Mouhijärvelle hoitoon. Sinänsä kyllä hyvää harjoitusta Ukolle, että on tässä vaiheessa ihan yötä hoidossa, Jerikon kanssa olen sitä harmitellut ettei tullut jätettyä sitä hoitoon pentuna eikä se sitten osannut oikein asettua kun jäi ensimmäistä kertaa Tuijalle. Nyt saa Ukko siis harjoitusta ja Jeriko osaa jo silleen olla, että näyttää varmaan hyvää mallia Ukolle tässäkin. :) Toisaalta Jeriko on niin tottunut, että Mouhijärvellä paimennetaan ja tehdään koko ajan jotain kivaa, etten IHAN satavarma ole, että osaako Jeriko rauhoittua.. :D Ehkä se nyt ainakin oppii. Olen kyllä tosi kiitollinen tästä hoitopaikasta, kyllä siellä kelpaa kun saa aidatussa pihassa juosta kahden muun koiran kanssa. :)
Ja sunnuntaina sitten koiria hakiessa pääsee paimentamaan. ;)