Paimentamassa

Pakko nyt päivitellä, kun käytiin paimentamassa ja meni niin kivasti. :))
Unohdin kyllä taas pillin... Tällä kertaa oltiin kyllä Vellun ja Saran kyydillä, joten ei olis auttanut vaikka säilyttäisin pilliä autossa. Pilli pitäis varmaan jotenkin sitoa mun kaulaan että se oli vaan aina mukana.. :D

Ensin lampaat oli tullessa jo nurmiaitauksen puolella, mutta ehti sitten kuitenkin livahtaa portista metsän puolelle ennen kuin sain Jerikoa siihen väliin ja ne juoksi sitten aitauksen perimmäiseen nurkkaan. Aitaus on siis metsän puolella sellainen sokkelo, ei mikään selvä suorakaide. Annoin Jerikon mennä edellä ja vaan rohkaisin tai sanoin suuntakäskyä, jäin parin-kolmenkymmenen metrin päähän vaan katsomaan kun Jerikon nosti lampaat aitauksen nurkasta. Hienosti teki vaikka oli tosiaan aika pitkä etäisyys siihen nähden, että välissä oli yksi iso puu (kuusi?) ja kaikenlaista risukkoa jota Jeriko joutui kiertämään ja sitten lopulta aitaus hieman aukeaa siellä missä lampaat oli. Mutta siis hienosti sitten itsenäisesti haki lampaat sieltä ja hyvin malttoi nyt kuljettaakin.

Julma treenasi sitten ensin ja Jerikoa pidin siinä vaan blokkaamassa aitauksen suuta ja ikävää nurkkaan johon lampaat tykkää karata "turvaan" ja mistä ne on sitten inhottava nuoren koiran kanssa hakea. Jeriko oli tässä kyllä tosi pätevä. Eihän se aina edes täysin osaa suuntakäskyä/tottele niitä, ja saattaa sisäflänkit tehdä huonosti, mutta nyt kyllä kaarsi oikein hienosti flankeilla lampaiden eteen ja pysäytteli niiden matkaa ennen nurkkaa. Annoin Jerikon sitten jäädä sen nurkan eteen ja hetken päästä kun lampaat rynni sinne päin uudelleen annoin Jerikon nousta maasta paremmin näkyville "aja"-käskyllä, mutta Jeriko luki tilanteen mua paremmin ja flankkasi itse asiassa lähtö paikaltaan taaksepäin ja lähemmäksi aitaa ja sai sillä lampaat pysähtymään. Pelkällä suoralla lähestymisellä ei varmasti olisi pysähtyneet vaan olisivat suikahtaneet koiran ja aidan välistä!

Häkitystä tehtiin sitten omalla vuorolla. Lampaat oli kyllä nyt ihan omituisia, varsinkin yksi niistä. Lähti koko ajan ihan eri suuntaan kuin kaksi muuta (kaksi muuta saatiin häkkiin jo useasti mutta tämä lähti omille teilleen), juoksi päin häkin seinää ja yritti jossain välissä toisen lampaan mahan ali! :D Siis sillä ei kyllä nyt ollut ihan kaikki muumit laaksossa. :D Lisäksi kaksi muutakin tämän lisäksi oli aika äkäisiä, tykkäsi tömistellä jalkojaan ja yrittää puskeakin. Siitä huolimatta häkitettiin koko kolmikko kaksi kertaa, toisella kertaa lampaat taas peruutti häkkiin, kun etuperin ei sitten millään voinut mennä. :D Häkistä pois ottokaan ei voinut olla ihan simppeliä, sitten kun lampaat oli sinne saatu niin ei sieltä hevillä enää lähdetykään, vaan lampaat yritti häkin läpi puskea Jerikoa ja kuopsuttelivat. Ensimmäisellä kerralla saatiin ne kyllä pihalle ihan ulkoa ajamalla, mutta toisella kerralla annoin Jerikon tulla häkkiin. Tässäkin se osoitti omaa tilanteenlukutaitoa, kun meni ensin oikealle, mutta vaihtoi sitten nopeasti puolen vasemmalle jotta pääsi ajamaan lampaiden takaa. Vaihtoi puolen ennen kuin ehdin itse käskeä tekemään niin. Ja kun lampaat edelleen vähän jumitti niin Jeriko napsautti hampaillaan ilmaa jalan takana, kyllä sitten taas jo liikuttiin. ;)

Välillä mua kyllä ihmetyttää, kuinka Jeriko kestää lampailla niin paljon painetta. Sillä ei kyllä hevillä lopu pokka uhittelevien lampaiden kanssa eikä toisaalta lähde lapasestakaan, ihan tyynesti vaan jatkaa töitä eikä yhtään liikaa prässää kuitenkaan. :) Oikeestaan Jeriko näyttää parasta paimennusta nimenomaan paineen alla, pistää parastaan. Ja sitten noi tilanteet, kun Jeriko itse tekee ratkaisun ennen kuin ehdin sanoa mitään tai tekee toisin kuin sanon (mutta oikein), osoittaa että ei Jerikon paimennus nyt ihan pelkkää tokoilua ole kuitenkaan.. ;)