Ei koira karvoistaan pääse

Seuraava tokokoe olisi tosiaan 28.4., saa nähdä päästäänkö edes sinne, kun tajusin vasta tänään, että ilmoittautuminenhan on alkanut jo 19.4.! Vähän on ollut viime aikoina sellaista kokemusta, että kokeet menee aika äkkiä täyteen.. Toivotaan kuitenkin parasta!

Hieman on pitkä aika siis kokeeseen ja kun koetta ei ole ihan heti tulossa, niin tokomotivaatiokin on ollut hieman normaalia alhaisempaa. En esimerkiksi ole normaaliin tapaan joka lenkillä väsännyt jotain. On ollut kyllä niin liukastakin, että lisää vähän turhan paljon haastetta.. En nyt ihan suorilta muista milloin ollaan varsinaisesti viimeksi tokoiltu, mikä on kyllä aika harvinaista! :D Jostain päivityksistähän se löytyy.. Tää viikko on vielä ollut jotenkin tosi väsyttävä, tuntuu etten ole mitään ehtinyt tehdä enkä silti oikein tiedä mihin se kaikki aika on mennyt.. Tänään olikin sitten aika väsähtänyt olo ja kun Tuija soitteli, että millon mennään treenaamaan (oltiin tästä puhuttu jo joskus aikaisemmin), niin fiilis ei ollut mikään mahdottoman innostunut. ;)

Mutta ei koira karvoistaan pääse, jostain yhtäkkiä iski taas treeni-into. Tajusin, että Kyötikkälän kenttähän on varmaan jo sula, koska se oli kokeeseen lanattu ja siihen paistaa aurinko hyvin. Tarkoittaa sitä, että voi kunnolla irrotella ja tehdä vauhdikkaampiakin liikkeitä. Alkoihan sitä intoa löytyä! :D Niinpä lähdettiin treenaamaan.

Kenttä oli kuin olikin sula, mutta aikas märkä. Aluksi heittelin Jerikolle frisbeetä ihan lämmittelyksi ja alkuhöntsäilyksi. Jeriko oli aivan innoissaan ja juoksi kura loiskuen. :D Sulalla alueella oli pk-A (tai miksi sitä oikeasti sanotaan?). Harjoitusesteet oli valitettavasti vielä sulamattomalla alueelle, jossa hankea oli hieman turhan paljon. Päätin kuitenkin piruuttani kokeilla josko Jeriko menisi sen ihan oikean, mutta ei se vielä tohtinut. Ei olla siis koskaan aikaisemmin tehty. Etutassuilla vaan hyppäsi estettä vasten, mutta ei tohtinut yrittää kiivetä. Lumien sulettua siis aloitetaan niillä matalammilla versioilla! ;)

Tehtiin myös ruutua. Pari suoraa lähetystä ja vaikka viime kerrasta on pitkä aika (kokeessa varmaan viimeksi?), niin meni aivan nappiin! Sitten merkin kautta ruutuun niin, että ruutu merkistä oikealla. Tuija vei kosketusalustan ruutuun, kun olin pyytänyt Jerikon ensimmäisen kerran merkille, koska halusin varmistaa että lähtee suoraan ja lujaa. Ja niinhän se lähtikin, pari todella hienoa suoritusta koe-etäisyyksillä ja sitten Tuija kehoitti lopettamaan. Hyvä, että on mukana joku sanomassa milloin kannattaa lopettaa, ettei jää liikaa hinkkaamaan. ;) Mutta siis todella hienosti meni! Oi oi.. :) Kosketusalusta tullaan kyllä tuttuun tapaan häivyttämään tästä aika nopeasti. ;)

Seuraamista otettiin myös ja olin ihan yllättynyt, kun Jeriko oli hiljaa. Edisti kyllä ihan törkeesti, kun oli niin innoissaan. :D

Ohjattua noutoa otettiin vähän. Tässä ollaan siis vielä ihan alkeissa, varmaan toinen kerta, kun ollaan sitä otettu. Ensin yksi toisto niin, että kapula samalla linjalla merkin kanssa, mutta sitten kapula oikealla koe-etäisyydellä. Hämykapuloita ei ollut. Meni muuten tosi hyvin, Jeriko oli aivan innoissaan noudosta ja teki sen nopeasti, mutta luovutus oli ihan vino! Ja kun tehtiin suora noutokin, niin siitäkin vino! Otin sitten pari noutoa niin, että jätin kapulan meidän väliin, ettei Jeriko oikein voinutkaan tulla vinosti. Tätä pitää hieman muistutella. En tiedä mikä tossa tänään oikein oli..?

Treeni oli siis noudon palautusta lukuunottamatta oikein onnistunut. Gore Tex kengät päästi kyllä auttamatta läpi (onhan ne jo pari vuotta vanhat) ja sukat (niin kuin Jerikokin) haisi hirveelle ummehtuneelle märälle maalle.. =/ Taas vahvistui ajatus, että tarvitsisin oikeasti uudet kengät joissa pysyis sukat kuivina. Kun vaan sais halvalla, ylimääräistä ei hirveästi ole.. Nyt vielä mietin sitä, että ehtiikö noi kuivua sunnuntaiksi, koska goretexit kuivuu ihan sika kauan! Lisää syitä ostaa uudet kengät..? ;)

Eilen oltiin lenkillä Nastasian ja Milon kanssa. Tämä oli meidän toinen yhteislenkki ja täytyy sanoa, että olin tyytyväinen kuinka pojat tuli juttuun. Kyllä niistä vielä hyvät kaverit tulee, eikä uroskoirakavereita voi koskaan olla liikaa. :)
Ihan alkuun Jeriko kyllä vähän murahteli ja pörhisteli, kun Milo nousi autosta ja käveltiin kohti lenkkipolkuja, mutta se oli lähinnä sellaista epävarmuutta kun ei tunne toista ja on ollut niitä ikäviä kokemuksiakin.. Rauhoittui kyllä nopeasti ja sitten kun päästiin polun alkuun ja vapautin Jerikon ensin, se jäi odottamaan Miloa ihan niin kuin jäisi odottamaan esim. Ronjaa. Ja kun Milo vapautui niin pojat pinkoi täyttä vauhtia polkua eteenpäin! :D Vähän oli kyllä alkuun hännät korkeat ja niskakarvat pörhössä, mutta molemmat visusti vältti antamasta mitään vääriä signaaleja ja väisti toisiaan, hyvin nopeasti hännät ja karvat laski ja pojat spurttaili ihan rennosti keskenään. Vielä ei mitään lähikontaktileikkejä uskallettu ottaa, mutta kyllä niidenkin aika varmasti vielä tulee. :) Samoja pissoja sopi kyllä nyt nuoleskella. Yäk!

Olen niin tyytyväinen tohon, kun on Milo saatu Jerikolle kaveriksi. Milo on kyllä kiva poika. :) Pidän muutenkin arvossa sosiaalisuutta koirassa, kaikkien kanssa ei tarvitse tulla heti juttuun eikä ole väärin olla aluksi hieman varovainen, kunhan ei riitaa haasta vaan hakee sitten vaan omaa tilaansa. Tänään mietittiin koulussa Katrin kanssa (jolla on siis käyttölabbis), että miten jalostuksessa noutajista ja bortsuista on sosiaalisesti tullut niin tyystin erilaisia? Jahdeissa toki on koiria aina enemmänkin ja varmaan sitä kautta koirien on tarvinnut olla sosiaalisia, mutta toisaalta myös pelkkä toisten sietäminen riittäisi eikä noutajarotujen jalostuksessa varmaan ole tarkoituksella valittu aina vaan sosiaalisempia yksilöitä jos käyttöominaisuudet on ollut etusijalla? Toisaalta myös bortsujen tarvitsee sietää muita koiria lähellään ja pystyä työskentelemään niistä huolimatta. Mistä ihmeestä siis tulee tällainen selkeä ero?

Täytyy vielä sanoa, että Jerikokin selkeästi huomaa tämän eron, eikä sen vuoksi ihan hirveästi pidä noutajista (tollerit ehkä poikkeus, tyttökoirat toki erityisesti). Joku niiden innokkuudessa ja sosiaalisessa estottomuudessa vaivaannuttaa ja ärsyttää Jerikoa. Jerikon mielestä tutustuminen pitäisi hoitaa hillitysti ja toiselle tilaa antaen, rauhassa lähestyen ja tilannetta haistellen. Siksi Patu onkin Jerikon mielestä ihan mukiinmenevä kaveri, koska se on noutajaksi hyvin nöyrä ja rauhallinen, aina alusta asti lähestynyt Jerikoa hyvin kunnioittavasti. Jeriko on kyllä tietyllä tapaa "vaatinutkin" itselleen tätä kunnioitusta. ;D

Mutta joka tapauksessa, vaikka bortsut ei yleisesti olekaan niin sosiaalisia kuin esim. noutajat, niin pidän kyllä suuressa arvossa sosiaalisuutta ja sitä, että Jerikon uskaltaa kyllä päästää irti muiden koirien joukkoon, ilman että tarvitsisi pelätä sen aiheuttavan harmia. Esim. Somerolla voi huoletta Jerikon kanssa liikkua, kun se kunnioittaa talon omia uroksia tosi paljon, ja vieraammat vaan kiertää.

Ja sitten taas toisaalta on hyvin vaikea sanoa, mikä sosiaalisuudessa on opittua, sosiaalistamisella aikaansaatua, ja mikä oikeasti koiralle ominaista. Ikävätkin kokemukset jättää jälkensä. Se kuitenkin on selvä, että noutaja on noutaja ja bortsu ei ole noutaja, mutta voi bortsustakin yrittää mahdollisimman toimeentulevan koulia.. ;)