Tänään loppui agilitytauko kokonaan ja oli Päivin treenit. Tein hallissa ennen omaa vuoroa Jerikolle kaukkareita, tosin vain yksittäisiä vaihtoja, mutta häiriö oli hirmuinen ja maasta istumaan tai seisomaannousua ja siis ja niistä palkka. Hieman Jeriko oli aluksi taas turhan häiriintynyt, mutta lähti nopeasti leikkimään ja sitten kun aloin ottamaan kaukkareita niin meni tosi hyvin. Hyvä harjoitus! :) Viimeksi, kun yritin hallilla kaukkareita niin ei tullut oikein mitään..
Rata oli vauhdikas ja tosi kiva, hiottiin sitten vielä Jerikon vauhtia ja joitakin yksittäisiä kohtia, että saatiin mahdollisimman nopeaksi. Siis tosi kivasti meni. Lopuksi treenattiin vielä keppejä ja kepeillä leijeröintiä/sivuttaista irtoamista ja hitto kun meni hyvin! Jeriko haki kepit itsenäisesti eri kulmista vaikka jäin itse 5-8 metrin päähän ja jatkoin juoksua saman suuntaisesti tai jopa erkanin lisää. Ja vaikka erkanin kauemmaksi niin jatkoi vaan pujottelua. Ja tosiaan haki sen ensimmäisen välin todella hyvin! En saanut sitä erehtymään kuin kerran ja sekin tuli, kun oltiin jo otettu tosi monta kertaa eri suunnista ja Jeriko alkoi väsyä. Siis aivan upeasti meni! Viime viikolla Ylökk:n treeneissä oli ihan pihalla kepeillä ja nyt taas aivan sika varma! Onko Jeriko käynyt salaa treenaamassa jonkun muun kanssa? :D
Hyvä mieli tuli. :)
With that said, huomaa selvästi että agility on Jerikolle kakkoslaji. Tai ei edes välttämättä kakkonen, en osaa sanoa mihin se sijoittuu tokoon tai jälkeen nähden. Mutta paimennukselle jää niin paljon, ettei voi melkein puhua samassa lauseessa. Mikä on siis hienoa ja niin kuin pitäisikin. :)
Siinä missä agilityssä mun pitää kirittää Jerikoa, että saan sen tulemaan lujempaa ja antamaan kaikkensa, paimentaessa kun lähettää hakukaarelle niin Jeriko lähtee sen enempää kannustamatta pinkomaan niin lujaa kuin kintuistaan pääsee. Ei Jeriko agilityssäkään mikään hirveän hidas ole (ei ole yliajan vaaraa kyllä), mutta hakukaarelle lähtee kuin tykin suusta. :) Eikä nykyään katsele paljon yhtään mun perään, kuuntelee kyllä hyvin (ainakin yleensä ;)), mutta harvoin enää irrottaa katsettaan lampaista. Kun agilityssä Jeriko on liiankin varoivainen eikä mene täysiä jos en ole kunnolla lähellä kirittämässä ja näyttämässä mihin mennään. Sanomattakin on selvää, että agilityyn tarvitsee palkan ja paimennukseen ei. Lisäksi olen kyllä sitä mieltä, että Jeriko myös näyttää agilityssä väsymyksensä enemmän kuin mitä paimentaessa.
Ja siis näinhän asian kuuluisikin mennä. Itsekin olen ihan samaa mieltä, että paimentaminen voittaa kyllä kaikki muut lajit. :) Ja vaikka Jeriko ei paimenlinjaiselle vertoja vedä, niin pääasia että Jeriko on täysin syttynyt lampaille ja se on selvästi Jerikon mielestä hienoin asia mitä mä voin pyytää sen tekemään. :) Mun pieni paimennin. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti