Kissan monimutkainen sielunelämä

Piti kirjoittaa tästä jo aikaisemmin, mutta jäi. Nyt sitten tuli taas uutta sanottavaa niin kerrotaan nyt.
Meillähän on siis kaksi kissaa, Lulu ja Lalli, 5,5 v, sisarukset siis. Meillä on myös akvaario, joka oli varsinkin Lulun suuri harrastus (ja siinä ajatuksessa aikalailla hankittukin), kalojen kanssa leikkiminen oli kivaa! ;)
Mutta kun Jeriko tuli taloon, loppui kaloilla leikkiminen. Ja kävipä niin, että leikkiminen Lallinkin kanssa kävi hyvin vähiin ja meni enemmänkin tappelun puolelle, jonka seurauksena tossa syksyllä Lulun tassua käytiin eläinlääkärissä paikkailemassa. Muutokset oli kuitenkin aika sellaisia pieniä, vaivihkaisia, ettei niistä juuri mitään tullut ajateltua. Ajateltiin, että akvaariolla leikkiminen jäi, jos Lulua häiritsee Jeriko ja se jos Jeriko yrittää "leikkiin mukaan". Lalliin hermostuminen... no, Lalli on aika ärsyttävä.. ;)

No mutta, tossa ehkä jo kuukausi sitten päätettiin vihdoin ottaa olohuoneen suuaukolta aita pois, koska Jeriko ei enää ole mitään tuhoillut, ja se häiritsi mun sisustuksellista silmää. ;) Ja mitäs siitä seurasi? Lulu alkoi leikkimään kalojen JA Lallin kanssa, ja ärrimurrit on tiessään! Olen ihan ällistynyt, että oliko tää kaikki nyt vaan yhdestä aidasta kiinni, jonka yli kissat pääsi kuitenkin helposti ja josta toisaalta portti oli auki aina, kun oltiin kotona? On noi kissat kummallisia..

Olen myös hieman kateellisena katsellut videoita temppuja tekevistä kissoista. Siis eniten mua ihmetyttää se, kun ne kissat oikeasti SYÖ ja haluaa tehdä asioita ruuan eteen! :D Olenhan mäkin opettanut noille muutamia temppuja ennen Jerikon tulemista; istuminen, maahanmeno (Lallille), jalkojen välistä pujottelu, kurre-asento, tassun antaminen, kohdekepin seuraaminen, Lallille jopa perusasentoon tulemisen seinää apua käyttäen (ja opin, etten käytä seinää apuna koiran kanssa)... Yritin joskus opettaa jotain haastavampaakin, mutta sheippaaminen ei noiden kanssa onnistunut kyllä millään. Ongelmaksi muodostui lähinnä se kiinnostuksen puute, pari toistoo ja that's it. Ei sillä paljon edetty. Ja sitten se, että Lulu oksensi lopulta aina ne herkut mitä oli syönyt.. =/ Kuitenkin nyt alkaa heräämään taas ajatus, että pitäisikö yrittää vielä jotain keksiä niiden pään menoksi, jos ne sittenkin haluaisi oppia..? :D

Hullua, että jouluaatto on jo ensi lauantaina! Ja mä en ole ostanut vielä yhtään lahjaa!! Tai pikkusiskoille yhden, mutta siis kaikki muu hankkimatta. Tällä viikolla ei pysty, pitää lukea tenttiin, sunnuntaikaan ei taida sopia ja ensi viikolla olen koko viikon töissä. Lauantai taitaa olla ainut päivä kun kunnolla pääsis ostoksille, silloin siis joku himoshoppailuvaihde päälle! :D Oivoi..

Agilitytreenit tällä viikolla meni ihan ok, jotenkin vaan tuntuu, ettei treenit ole vähään aikaan mennyt niin putkeen kuin esim. kesällä. Olen ehkä herännyt tajuamaan kuinka paljon puutteita vielä oikeasti on.. Yksi tosi tiukkaan juurtunut tapa on itse mennä kyyryyn ja vatvata kättä, kun pitäisi ottaa koiraa "kiinni". Ja jos koira pitää ottaa kiinni hypyn jälkeen ja kyyristyn hypyllä + vielä heilautan kättä alas, niin miten käy riman? Päivin treeneissä tämä tulee joka kerta esiin ja tunnen itseni hieman tyhmäksi, arvaan kyllä kuinka tyhmältä se näyttää! :D Muutenkin on tosi vaikea saada sellaista soljuvuutta rataan, miten onkin oppinut sellaisen tavan, että kyyristellään, vatkataan kättään ja spurttaillaan ja jarrutellaan, kun sen sijaan voisi edetä aina soljuvasti ja ohjauksen aina jatkuen edellisestä ja kroppa pystyssä! Siinä mulle opeteltavaa. Lauantaina on siis yksi startti Tamskin kisoissa, en nyt millään suurilla odotuksilla lähde, kun tunnen itseni huonommaksi ohjaajaksi kuin mitä kesällä.. =/

Tänään käytiin Somerolla paimennustreeneissä ja oltiinkin siellä ihan yksin. Päästiin myös siellä ihan ulos laitumelle joten saatiin tehdä hakuja. Ensin vaan otettiin lampaita ulos laitumelle, siinä olikin jo oma haastava treeninsä! :D Lampaat oli ensin aitauksessa pihaton edessä, mutta osa niistä pakeni sisälle heti kun koira saapui, ehdittiin kuitenkin siihen väliin. Siihen eteen ja ruokapaikkojen ympärille oli luonnollisesti tallautunut tasaisempi maa, mutta hankeen (vaikkei syvä ollutkaan) lampaat ei olisi millään tahtonut lähteä. Tahkottiin siinä sitten tovi ja lampaat pääsi välillä karkaamaan pihattoonkin. Sieltä sitten niitä hakemaan ja Jeriko kyllä tosi hyvin uskaltaa mennä isonkin lauman kanssa seinän väliin ja saatiin sieltä jonkinlaista porukkaa lopulta uloskin. Ja tämä porukkaa olikin sitten sellainen, että suostui paremmin tulemaan hankeen perässä ja saatiin ne isolle laitumelle. Huh. :D

Hakukaaria sitten otettiin. Jeriko oli jotenkin aivan kieroksilla. Tekikö toi alun hankala väsääminen isomman lauman kanssa sitten sen, että puhti oli vähän pois eikä enää hermo pitänyt..? Haukahteli kuitenkin kaarelle lähtiessään ja piti ihan mahdotonta ininää muutenkin. Kaaret ei meinannut ensin aueta mitenkään, mutta lopulta ihan ok. Jeriko tuli kuitenkin lopussa vielä liian lähelle laumaa. Suuntakäskyt meni kuitenkin ihan ok ja laumaa sai sillä hyvin hallittua. Pienen tauon jälkeen otettiin kuitenkin vapaita hakuja niin, etten käskyttänyt suuntakäskyn jälkeen enää mitään, jotta Jeriko itse ajattelisi. Tämä olikin sitten tosi hyvä juttu, koska selvästi ajatusta alkoi paremmin tulemaan ja Jeriko hiljenikin täysin. Toisaalta sitten tämän jälkeen ei meinannut ensin poispäin ajo sujua millään, kun Jeriko yhtäkkiä alkoi tekemään sitä, että kiersi pysäyttämään laumaa, vaikka ajaminen on onnistunut jo pitkään tosi hyvin.. Huoh, onnistui se sitten lopulta taas ihan hyvin. Ei voi mitenkään sanoa, että olisi ollut erityisen hyvä treenipäivä, mutta lopultahan Jeriko selvisi kuitenkin aika haastavista jutuista ihan hyvinkin, ja päästiin tekemään treeniä josta oli selvästi apua. Ei siis mitenkään hukkaan mennyt, ääntely kyllä on ihan hirvittävän noloa ja ärsyttävää ja se saa kyllä luvan loppua kokonaan!