Koulutusajatuksia

Canis-lehti kilahti taas postiluukusta ja tuttuun tapaan heräsi taas uusia koulutusajatuksia, pakko siis nyt äkkiä kirjoittaa muistiin etteivät unohdu! :D


Ensimmäinen ajatus heräsi artikkelista, joka käsittely Obidience Rules 2011 -leiriä ja sen opetusta. Itse artikkelissa ei juurikaan koulutusvinkkejä kylvetty, mutta yksi hyvin olennainen ja sehän riittää. :) Nimittäin kaukkareissahan olen istu-seiso ja maahan-seiso vaihdoissa hakenut tietynlaista seisoma-asento, etujalat tarpeeksi takana, jotta jatkoliikkeet onnistuvat, ns. koottu asento. Mutta artikkelissa mainittiin asia, jota en ole ollenkaan tullut ajatelleeksi, nimittäin istu-maahan vaihto, johon kouluttaja haki myös "koottua" makuuasentoa. Siis tosiaan, jos menee istumasta maahan tosi pitkänä, niin nousee seisomaankin etutassut pitkällä ja lavat edessä ja jatkoliikkeet vaikeutuu. Nyt siis joudun miettimään, onko syytä opettaa istumasta maahanmenoon uusi tapa, eli se, että menee kootumpaan makuuasentoon.. Siihen tietty pitäisi olla jo aivan uusi käsky, en voi olettaa, että nyt yhtäkkiä vanhaan käskyyn oppisi sen. Toisaalta luulen, että jatkan tällä tavalla ja katson miten saan homman edistymään, jos ei onnistu niin opetan uuden istumasta maahanmenon. Ainakin tiedän, että kun joskus tulee toinen koira, niin sen kanssa kiinnitän huomiota tähän. Mutta siis tämä oli tosi hyvä oivallus! :)

Toinen ajatuksia herättävä artikkeli käsitteli korokkeen käyttämistä kouluttamisessa. Itsehän olen käyttänyt hiirimattoa kosketusalustana ja vaikka artikkeli hyvin kertoikin korokkeen hyödyistä, niin en todennäköisesti aio sellaista/sellaisia alkaa hankkimaan, missä sellaisia kaksiossa edes säilyttäisi? :D
Mutta, hyvä pointti oli korokkeen käyttäminen luoksetulon pysäytyksessä. Itsehän joskus kesällä käytin hiirimattoa (muutamia kertoja) samassa tarkoituksessa ja nyt sain vahvistuksen siitä, että olin "oikeilla jäljillä". Jos siis haluaisin edelleen kehittää pysähtymisestä nopeamman, voisin ajatella palaavani tähän harjoitukseen. Toisaalta luoksetulon harjoittelusta ja hyvän pysähtymisen ja luoksetulon vauhdin säilyttämisen tasapainosta myös tuli hyvä vinkki esiin, jota ei vaan jostain syystä ole tullut tehtyä paljon yhtään. Nimittäin palkata pysäytyksestä riehakkaalla leikillä eteen eli minun luokse! Siis tokihan se edesauttaa sitä, että koiralla on kova halu tulla eteenpäin, jotenkin on vaan pysäytyksen varmistamiseksi tullut palkattua taakse tai suurin piirtein siihen kohdalle mihin pysähtyy, riippuen siitä onko joku treenikaveri auttamassa vai heitänkö itse lelua (tai takapalkalla). Mutta siis tämä tulee ehdottomasti käyttöön, eli palkkaan luoksetulon pysäytyksistä jatkossa myös eteen vauhdin ylläpitämiseksi. :)