Sain sovittua, että lähdin töistä tänään ajoissa ja päästiin sitten valoisaan aikaan vielä paimentamaan. Jeriko oli tänään kyllä tosi hyvä, heti eka kaari todella hyvä! :) Sitten vaan hiottiin asioita vielä paremmiksi, tehtiin pitkiä hakukaaria ja jonkin verran ajoa, ja erityisesti keskityin Jerikon ilmeeseen. Halusin hakea parempaa tempoa, niinpä harjoiteltiin ajossa nimenomaan maasta nousemista oikealla ilmeellä (rauhallisesti kyyryssä) ja ajamista rauhalliseen tahtiin, jos Jeriko meni mielestäni liian lujaa niin maahan. Poispäinajossa tämä onkin helppo toteuttaa ja menee mun mielestä paremmin kuin peruskuljetus, missä Jeriko meinaa ajaa lampaat musta ohi. Sitten hain myös hakukaarelle hidastamista kaaren loppuun, ja lopulta alkoikin hidastamaan. Maahan-käskyllä tietty saan Jerikon pysähtymään, mutta toivoisin, että se myös itse tajuaisi paremmin pitää sopivaa tempoa. Mutta siis onnistuneet ja kivat treenit. Jeriko ei edes juurikaan inissyt odottaessa, kaksi kertaa laitoin sen aitauksesta pihalle hiljaisen ininän vuoksi, mutta sitten oli hiljaa. :)
Illalla käytiin vielä Maija Hautereen kanssa treenaamassa. Sain samalla myös Maijan blogi-arvonnan palkinnon, kiitos Maija, se on hieno! Jouluaattona saadaan sitten vähän tunnelmaa.. :)
Ei olla kovinkaan paljoa seuraamista tehty, ja toisaalta ei olla koskaan aiemmin treenattu Maijan ja belgien kanssa (jos ei lasketa Briskness leirin esineruutua), ja sen huomasi. Jeriko uikuuri-vinkuintiaani oli taas hieman vauhdissa. Ei meinannut päästä yhtään seuraamaan, kun aina tuli ääniavut. Mutta tulihan niitä hyviäkin pätkiä. Selkeesti pitää kyllä ottaa seuraamisia niin paljon, että tulisi vähän tylsemmäksi. :D Ja ottaa niitä vauhdista lähtemisiä niin ei ehkä niin paljoa kerätä odotusta. Maija oli kyllä hyvänä apuna ääntelyyn puuttumisessa ja oikeaan aikaan palkkaamisessa, kokemustakin on kuulemma erään sukulaispojan ääntelyongelmien kanssa taistelusta.. ;)
Luoksetulon otin kahdessa osassa, ensin seisomaan pysäytys ja palkka lensi Jerikon luokse. Sitten maahanmenolla ja palkka mun käsistä edestä. Olin kyllä tyytyväinen molempiin, hyvä Jeriko! :)
Tunnari otettiin rivi-, jono ja "kello"muodostelmilla. Kaikki toistot täysin moitteettomia. Jeeee!! :)
Pitäis varmaan alkaa kyllä vähentämään tunnarin treenaamista (yksi toisto/treeni, eikä edes joka treeni ottais), pelkään että alkaa muuten menemään perseelleen! :D
Sitten metallikapulan pitoa ja nostoa lelupalkalla. Pistin Jerikon pitämään kapulaa ja samalla vähän hetsailin kyljistä ja yllytin murisemaan, hyvin lähti. Vähän alkoi kuitenkin näkyä, että pidätin kapulaa liian pitkään ja aika monta toistoa peräkkäin, pitäis malttaa jättää pariin kolmeen hyvään. Tunnelman nostamiseksi peruutin ensin edellä ja sitten otin pari toistoa niin, että annoin Jerikolle metallikapulan seuraamiseen suuhun, lyhyt pätkä ja siitä palkka. Tää on kyllä hyvä, pitäis varmaan tällaista tehdä enimmäkseen. Kaksi kärpästi yhdellä iskulla: seuraamisen korkeaa virettä metallikapulalle -> hyvä tiivis ote myös pysähtymisissä (ei yhtään höllää), ja metallikapulaa pitäessä Jeriko on hipihiljaa. :D :D Pitäis varmaan treenata seuraaminen aina kapula suussa. ;D
Sitten vielä esineruutua. Maija vei kolme esinettä kerralla, niin että Jeriko näki. Siis sellaista ääntelyä kuin esineruudulla Jeriko ei kyllä ikinä muuten pidä, tässä on kyllä kierrokset niin tapissa että! :D Pitäiskö tähän puuttua, mitä ne sanoo pk-kokeessa jos koira ujeltaa? :D
Anyway, pitkä tauko takana ja edellinen kerta meni perseelleen sen nenäpunkin takia. Nyt oli aluksi vähän hakemista, lähetin uudestaan ja sitten nousi ensimmäinen esine. Toinen esine melko pitkän etsinnän jälkeen takarajalta (30 m), mutta tästä Jeriko jo selvästi innostui, kun esine oli niin kiva: pikkutyttöjen lenkkari jossa vilkkuvalo pohjassa. Leikittiin sitten sillä tovi ja viimeistä etsimään. Viimeinen oli hieman vaikea, ehkä vähän vähänlaisesti hajua ja pieni, jouduin vähän kävelemään alueen alkuosaan avuksi ja nousihan se sitten lopulta. Leikittiin sitten vielä lenkkarilla päälle. Ihan hyvät muistuttelut, vaikka oli vaikeaa niin Jeriko selvästi a. tiesi mitä se tuli tekemään ja oli innoissaan, sekä b. nosti kierroksia kun löysi kivan esineen vaikka oli etsinyt jo tovin. Hyvä hyvä. Ehkä tässä ehtii vielä ennen kuin enemmän lunta tulee ottaa uudestaankin esineruutua.. :)
Käytiin vielä pienellä lenkillä treenin jälkeen, mukana siis belgianpaimenkoira tervut Ima ja Remo. Ihan kivaa "siedätystä" Jerikolle, koska sille kävi tossa reilu viikko sitten ikävä välikohtaus jossa kiharakarvainennoutaja-uros jahtasi ja kävi päälle, vaikka Jeriko yritti juosta karkuun ja hyvin selkeästi viestittää, että haluaisi olla rauhassa. :( Sen jälkeen Jeriko on ollut hieman varautuneempi ja epävarmempi, varsinkin jos toinen käyttäytyy yhtään uhkaavasti. Nyt on kyllä neutraalien/hyvien kokemusten kautta pikku hiljaa taas palautunut omaksi itsekseen eikä nyt sitten lenkin aikana Remoakaan enää jännittänyt vaikka välillä oltiin samalla hajulla. Iso kivi vierähti mun sydämeltä, ei se ikuisesti sitä muistele..
Kiitos Maija neuvoista sekä treeni- ja lenkkiseurasta! Otetaan taas uusiksi ensi vuoden puolella! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti