Jeriko nenulainen tänään 2 v!

Jeriko on jo kaksivuotias, mihin se aika on oikein kulunut? Kaksi vuotta sitten joskus yön tunteina katsoin ihastuttavia kuvia pikku marsuista Anitan sivuilta ja tämä viimeisenä syntynyt "värivammainen" iski heti silmään. Olihan siinä se, että erikoinen väri viehätti, mutta ehkä myös jotain muuta. Ruskea väri toi väistämättä mieleen Vanjan, collie-pystykorvasekoituksen joka meillä oli kun olin ala-asteikäinen. Tuon rakkaan ystävän menettäminen todella särki silloin mun sydämen, ja yllätyksellinen ruskea pentu mustavalkoisista vanhemmista tuntui jotenkin niin "oikealta"..

Olen tässä viime aikoina herännyt huomaamaa, että Jeriko on nyt todellakin Aikuinen. Ei sillä, että leikkiminen olisi yhtään vähentynyt, mutta muuten Jeriko on kehittynyt ja muuttunut tosi paljon. Pentuna Jeriko oli suoraan sanottuna välillä aika hirveä, TODELLA kova puremaan ja roikkumaan vaatteissa, välillä ajaen emännän epätoivon partaalle. :D Jeriko oli myös hieman öykkäri, sinänsä kunnioittava aikuisia koiria kohtaan, mutta jos joku alkoi risomaan niin sen kyllä huomas ja meinas pistää kunnon tappelua pystyyn monta kertaa isompien aikuisten kanssa. Sitten kun puruvimma helpotti ja muuten alkoi sujumaan, tulikin murkkuikä ja se oli kamalaa aikaa sekin. Karkailua ja toisten urosten nylkyttelyä ja alistamista. Jerikosta muodostui mun mielessä aika kova kuva, ei kauheasti ojentamisesta hetkahtanut ja tosiaan muiden urosten kanssa helposti yritti ottaa komentopaikan.

Mutta millainen Jerikosta onkaan nyt loppujen lopuksi tullut? Itse asiassa ei ollenkaan niin kova, ei mikään hirveä pehmokaan, mutta ei missään nimessä kovimmasta päästä. Ei itse halua haastaa riitaa ja yleensä ei välttämättä edes noteeraa ja häipyy vaan paikalta jos toinen uros haastaa. Sopivien urosten kanssa tykkäisi oikein leikkiäkin. Rakastaa pentuja ja on oikein ihana varovainen leikittäjä. <3
Melko ohjaajapehmeä ja miellyttämisenhaluinen, innokas tekemään hommia koska vaan.
Miten voikin koira muuttua noin paljon iän (ja kasvatuksen?) myötä? :D

Jerikon syntymäpäivää vietettiin kuten minunkin, käytiin siis paimentamassa. ;) Ensimmäinen vuoro meni jotenkin aivan penkin alle, Jeriko oli jotenkin aivan pihalla ja itse vastaavasti taisin vaatia liian paljon. Hermothan siinä meni synttärisankariin. Toinen vuoro sitten taas meni jo tosi hyvin. Huomas kyllä taas, että vasen kaari on vaan Jerikolle kymmenen kertaa luontevampi kuin oikea, hakee hyvin oikeaa etäisyyttä itsenäisesti vaikka lähetän ihan viereltäni. Oikean puoleiselle kaarelle lähettäessä piti itse olla puoli välissä auttamassa, että sain sellaisen kaaren johon oli tyytyväinen. Tämä pitää nyt oikeasti itse muistaa, oikean puoleinen kaari ei ole lähellekään valmis, ei kelpaa mulle, pitää siis edelleen olla auttamassa Jerikoa, että niistä hyvistä kaarista tulisi rutiini. Tein nyt myös niin, että annoin Jerikolle suuntakäskyn, mutta en sitten enempää autellut, meni aika hyvin ja vaikka tulikin vauhdilla, niin Jeriko alkoi hyvin katsomaan itse jos joku lammas meinasi lähteä vähän väärään suuntaan. Jos Jeriko ajoi lampaat vauhdilla mun ohi niin en sanonut mitään ja odotin vaan, että keräsi ne uudestaan mun ympärille. Luulen, että oli ihan hyvä harjoitus. :)

Muutama kuva muutaman viikon takaa, kun oltiin Pälkäneellä. :)

Karvaa vaikka kahdelle koiralle jakaa! :D

 

Ja sitten myös videota samalta viikonlopulta. :) Katsotaan milloin saisin uutta temppuvideota kuvattua..