Delfiinikoulutuksessa

Aiemmin viikolla tuli Koirakoutsilta sähköpostia, että Kai Mattssonin (Särkänniemen delfinaarion pääkouluttaja) koulutuksessa Eläinten koulutus -teoriaa ja käytäntöä on vielä paikkoja vapaana. En ollut alkuperäistä ilmoitusta edes huomannut, oli mennyt multa ohi, mutta onneksi vielä mahduttiin mukaan, koska olen aina ollut ihan hullun kiinnostunut kouluttamisesta ylipäätään ja delfiinien koulutuksesta erityisesti, koska se on operanttia/positiivista kouluttamista puhtaimmillaan. Tiesin siis heti, että haluan kuulla tämän kouluttajan näkemyksiä ylipäätään kouluttamisesta. :)

Tänään sitten oli tämä koulutus, ensimmäisenä paikalle tullessa pisti silmään, että Tommy Wirén ja Jaana Rajamäki olivat myös paikalla ja odotukset nousi entisestään.
Luento oli todella hyvä, koin taas pieniä ahaa-elämyksiä, tärkein ja suurin liittyen extinction burst -nimiseen käsitteeseen, suomenkielisenä terminä taidettiin käyttää turhautumispurkausta tms.. Asia on siis minulle ennestään aivan tuttu, käytän sitä jatkuvasti kun Jerikoa kouluttaessa sheippaan tai vahvistan epäsäännöllisesti asioista, parempaa/pidempikestoista suoritusta hakiessa koira ei saakaan enää palkkaa siitä mistä aiemmin, joka aiheuttaa turhautumista koirassa ja hetkellisen purkauksen, kun koira yrittää vieläkin enemmän! Jos tässä kohtaa koira saa palkan, tämä voimakkaampi käytös vahvistuu. Jos taas haluaa sammuttaa jonkin ei-toivotun käytöksen, sama sääntö pätee, käytöstä ei huomioida ja ensin tulee purkaus entistä voimakkaampaa toimintaa,  ja jos siitä ei edelleenkään seuraa mitään, koira huomaa, ettei siitä ole mitään hyötyä vaikka mitä tekisi ja käytös sammuu.

Morgan Spectorin kirjassa "Clicker training for obedience" oli tästä pari hyvää esimerkkiä: Lapsi haluaa kaupassa karkkia. Vanhempi kieltää. Lapsi alkaa kitistä, vanhempi ehkä vielä kieltää, lapsi nostaa vielä suuremman metelin, jolloin vanhempi nolostuneena myöntyy, että saisi lapsen hiljaiseksi. Mitä tästä seuraa? Seuraavalla kerralla lapsi nostaa nopeammin suuren metelin ja jos saa tahtonsa läpi... no, ymmärrätte varmasti... Toinen esimerkki: Kirjoitat jotain ja käyttämäsi kuulakärkikynä alkaa kulua loppuun. Ravistat kynää ja jos kynä alkaa sitten taas toimia, käytät kynää jatkossakin. Jos se uudestaan hyytyy, ravistat taas ja jos kynä toimii, käytät sitä edelleen. Jos taas muste ehtyy lopullisesti eikä ravistelukaan auta, heität kynän menemään. Käytös (eli kynän käyttäminen) sammuu.

Tämä teoria oli siis minulla ihan hyvin tiedossa ennestäänkin, mutta mitäs sitten noiden tunnarikapuloiden kanssa? Paniikki iskee jos Jeriko koskee vääriin liikaa ja alkaa äkkiä miettimään jotain muuta keinoa asian opettamiseksi, kun "tämä ei selvästi toimi vaan menee aivan metsään".. Vaikka todellisuudessa maltilla väärien kapuloiden koskeminen sammuisi, ja tällä tavalla sammutettu käytös pysyy poissa paljon tehokkaammin kuin jos siitä kiellettäisiin tai estettäisiin, koira on itse todennut ettei siitä ole mitään hyötyä. Tämä on sitä erottelua, mitä kanakurssillakin opetetaan ja mitä mietin alunperinkin tunnarin kanssa, mutta paniikki helposti iskee kun koira tekeekin ei-toivottua asiaa. Malttia! :D
Note to self: muista sammuttaminen ja extinchion burst!!!

Myös epäsäännöllisyyttä ja yllätyksellisyyttä pitäisi muistaa käyttää vieläkin paremmin hyödykseen, ei saisi jumittua samoihin kaavoihin. Aina ei tarvitse palkata, tai palkka voi vaihdella, mikä on motivoivampaa kuin se, että aina se sama nakki tulee suuhun.

Me oltiin Jerikon kanssa myös yhtenä demokoirakkona. Etukäteen mulla ei ollut mielessä mitään tiettyä asiaa mitä haluttaisiin harjoitella, mutta hallin seinustalla oli puomi ja siitä tuli mieleen, että pitäisi tosiaan alkaa varmaan opettamaan Jerikolla myös ylösmenokontaktin koskeminen puomilla ja keinulle, koska nyt on tosi hilkulla välillä, että osuuko siihen. Tätä mietin jo maanantaina Ylökk:n treeneissä ja olen miettinyt pidempäänkin, että tuleeko tää jossain vaiheessa eteen. Olin jo siis ajatellut, että kosketusalustalla sitä opetetaan ja niinhän me tehtiin. Pientä säätöä oli siitä, että mikä on palkan suunta, mistä kohtaa tarkalleen palkkaan ja meneekö koko esteen, mutta palkkailin sitten pelkästä ylösmenokontaktin koskemisesta ja sujui kyllä hyvin, muutama kosketus alustaan ja sitten alusta pois ja Jeriko helposti kosketteli sitten ylösmenoa. Tämä sitten yhdistetään joko kiipee-käskyyn, tai jos tuntuu siltä, että tarvitsee erillisen niin ainakin puomilla mulla on edelleen "puomi" käytettävissä.. Kiipee, kyllä varmaan riittää, tai sitten väliaikaisesti käyttää jotain muuta käskyä ja ketjuttamalla se yhdistyy kiipee/keinu-käskyyn.

Pari muiden koirakkojen harjoitusta oli sellaisia, että pitäisi itsekin tehdä. Ensinnäkin voisi opettaa kohteeksi myös kämmenen koskemisen kirsullaan, siitä olisi hyötyä monissa kiihdyttävissä tilanteissa kun Jeriko ei esim. malttaisi kävelläkään hihnassa hienosti niin siihen voisi hyvin rauhoittaa. Tiedän, että toimii, koska olen tehnyt samaa kosketuskepillä, mutta käsi on aina sopivasti mukana. ;)
Eräs osallistuja halusi opettaa bernilleen jalkojen pyyhkimisen ja hänellä oli siihen tarkoitukseen pyyhe mukana. Tää berni oli kyllä superälykäs, sillä ei oltu käytetty kosketusalustaa, mutta oppi muutamalla toistolla viemään tassut pyyhkeen päälle, alkoi suorastaan syöksymään sinne, ja sitten kun siitä ei palkattukaan tuli se extinchion burst ja jalkojen ruopaisu! Yllättävän helppo siis opettaa ja hauska juttu, tätä tehdään varmaan sitten sisäharjoituksena mun jalkasaikun aikana.. :)

Huh kun on pitkä teksti painavaa asiaa, onnittelut jos olet jaksanut lukea tänne asti, ei kai tässä enää muuta sanottavaa.. Jeriko ei oppinut hyppimään voltteja vedessä, mutta minä koin suorastaan valaistuksen ja olen erittäin iloinen, että olin tuolla, hintansa väärti! :)