Nyt sitten vähän jotain huonoakin...

Joku on varmaan jo kyllästynyt mun jatkuvaan hehkuttamiseen, kun kaikki menee NIIN hyvin.. ;) Eihän kaikki ole aina aivan täydellisesti muutenkaan mennyt, mutta aina ollut hyvä fiilis. Tosin, en kyllä nytkään oikein pysty estää itseäni ajattelemasta positiivisesti. Jotain huonoa kuitenkin oli.

Oltiin siis tänään Somerolla paimentamassa ja ensimmäinen vuoro meni aivan päin prinkkalaa. Jeriko ei tiennyt ollenkaan mitä oli oikea, vasen, ajaminen tai edes maahan (voi olla, että pelto oli jo sen verran lammikkoinen ja kylmän kurainen, että Jerikoakin inhotti vaikkei muuten ole mikään hienohelma), saati sitten millainen olisi kunnollinen kaari. Ja näillä eväillä piti harjoitella häkittämistä. Voi arvata sitten menikö hyvin ja saatiinko lampaita häkkiin. :D Lampaina oli kyllä nyt Someron asteikolla aikas haastavat nuoret karitsat, jotka avoimella lähti herkästi juoksemaan pitkälle karkuun ja häkin luona taas jumitti.

Toinen vuoro meni kuitenkin jo paremmin. Suunnat ei aina mennyt oikein, mutta useammin kuin ensimmäisellä kerralla, ja maahanmenokin alkoi jo löytyä. Mutta eipä silti saatu lampaita häkkiin, pari kertaa saatiin kaikki yhtä lukuunottamatta, kun tämä yksi pässinpää päätti aina viime tingassa hypätä häkistä sivuun. Piti siis sen suhteen luovuttaa. Lampaat tosiaan myös jäi ihan häkin suuaukolle aivan jumiin, eikä suostuneet liikkumaan mihinkään. Häkistä pois otto oli myös työn takana.

Ja sitten tulee se mun positiivinen ajattelu: ;) Jeriko yritti kuitenkin rohkeasti ja kävi vähän nappaamassa takajaloista, mutta ilmeisesti liian kevyesti kun liikettä ei saanut aikaan kuitenkaan. Toki kun menisi muuten kunnolla, niin lampaat ehkä kunnioittaisikin vähän enemmän, nyt oli vähän silleen että "ei me mihinkään liikuta". Mutta siis rohkeasti Jeriko menee häkin ja lampaankin väliin, vaikkei lampaat suostuisikaan mihinkään liikkumaan. Tämänpäiväinen oli kyllä nyt taas tällainen pieni pohjanoteeraus, kumma kun on niin vaihtelevaa, mutta kai se on vaan sitä, ettei ole vielä muodostunut mitään rutiinia. Tiedän kuitenkin, että Jeriko pystyy tekemään kunnollisia kaaria ja osaa suunnatkin parhaimmillaan paremmin, ei vaan niin hyvin, että tilanteessa kuin tilanteessa menisi oikein. Nyt oli ehkä vähän liikaa intoa tauon jälkeen, eikä aivan enää muistanut. Pitää siis vaan käydä talvella treenailemassa mahdollisimman ahkeraan, että tulisi sitä rutiinia ja alkaisi varmistumaan nää asiat. Ja lauantaina on ratatreeni, voi hyvin olla että se meneekin taas jo paljon mallikkaammin jos Jeriko tässä vähän hauduttelee ja muistelee miten pitikään tehdä..

Tänään oli myös agilitytreenit enkä malttanut sitten olla itse menemättä radalle. ;) Jeriko oli aivan tohkeissaan siitä, että pääsi mun kanssa tekemään, ihana hassu poika. <3
Tehtiin paria eri pätkää, toisessa tuli poispäin käännös, jota ollaan tehty aikaisemmin muistaakseni kerran. Aluksi oli vähän hakemista, mutta alkoihan se hyvin sujumaan. Itse olin aluksi muutenkin vähän ruosteessa, mutta alkoi se onneksi sitten pian jo sujuakin. :D
Tosi kivasti meni kyllä kaiken kaikkiaan, puomiin olen tosi tyytyväinen, sain Jerikon kiritettyä oikein kunnon vauhtiin ja teki tosi täsmällisen nopean pysäytyksen kontaktilla ja pysyi hyvin vaikka Nina härnäsi lelulla. Hieno poika! :)