Tokoiltiin eilen ihan kunnolla ulkona, ei pihassa vaan läheisen koulun kentällä, treeniliivit ja kaikkee. ;) Jeriko oli aivan liekeissä, hyvä kun nahoissaan pysyi! :D
Olin saanut meille ruutuun myös mainosnauhaa reunoiksi ja nyt virittelin senkin siihen. Kolme toistoa ensin hiirimatolla, koska nauha oli siinä uusi elementti ja ajattelin ottaa varman päälle. Sitten hiirimatto pois ja Jeriko teki kolme peräkkäistä täydellistä ruudun keskelle hakemista noin 10 metristä, siis aivan upeita! En ymmärrä miten se on edellisillä kerroilla hakenut sinne vähän taakse, mutta nyt löytyi keskusta niin hyvin että ihan kuin se ei olisi hukassa ikinä ollutkaan! :D Tekikö sitten kehänauha niin paljon? Vai se, että Jeriko oli niin innoissaan ja motivoitunut? Vai se, ettei oltu kotipihassa naapurin juoksuisten narttujen hajussa? En tiedä, mutta olen tyytyväinen! :)
Sitten luoksetulon pysäytys. En ollut varma miten Jeriko tajuaa seisomaan pysähtymisen, kun tossa yksi päivä ei muistanut sitten ollenkaan rinnalla kävelystä pysähtyä. Nyt kyllä muisti, mutta lähti innoissaan tulemaan niin hirveää kyytiä, ettei siitä mitään nopeita pysäytyksiä tehty vaikka kovasti yrittikin. :D Tätä otettiin sitten muutama kerta, että Jeriko vähän edes himmaisi vauhtiaan ja ehtisi pysähtyä vartalon mitassa. Palkkasin aina tästä, eikä otettu liikkeen jatkoa.
Metallikapulan pitoa ja lyhyen matkan noutoa otettiin myös. Kehuin runsaasti pidosta ja silittelin kuten olen sisälläkin tehnyt ja Jeriko selkeästi siitä kiristi otettaan. Usein aluksi maasta nostaessa piti suuta ammollaan, kun oli niin inhottava, mutta kiristi sitten kun odotin ja aloin kehumaan paremmasta otteesta. Kaipa tämä tästä, mutta ei Jeriko varmasti koskaan tule metallinoudosta pitämään, ja pelkäänpä että siitä jää meidän heikko lenkki.. Katsotaan ja toivotaan.
Sitten seuraamista metallin päälle, ei liikaa ällöä mahan täydeltä. ;) Jeriko meinasi lentoon lähteä, oli niin kierroksilla. Hyppelehti ja äänteli varsinkin tempon muutoksissa, poikittikin välillä oikein reippaasti. Mutta kontaktihan sillä pysyy! ;) Temponvaihdoksilla ja vasempaan käännöksillä työstämällä Jeriko nopeasti keskittyi seuraamaan tosi hyvässä asennossa ja hyvällä vireellä. Ai että kyllä tykkään sen vireestä seuraamisessa! :)
4 minuutin paikkamakuu myös siinä koulun pihassa. Oli aika paljonkin häiriötä itse asiassa, ohi käveli kaksi ihmistä kolmen metrin päästä, piilon takana nuoriso melusi ja vieressä pensasaidan takana kulkevalla tiellä oli myös jotain härdelliä. Vähän pyöri pää tavallista enemmän, varmaan suuren häiriön ja pitkän treenitauon yhdistelmä. Mutta siis hyvin meni, kun sanon että pyöri pää tavallista enemmän niin tarkoitan, ettei pitänyt päätä lähes koko ajan maassa niin kuin yleensä.
Tänään oli sitten kauan odotetut agilitytreenit! Kumpi oli enemmän innoissaan, emäntä vai koira, sitä on vaikea sanoa? :D Sara otti ystävällisesti Jerikon mukaan lämmittelemään, ja Marjukka ohjasi Jerikoa radalla. Todella hienosti Jeriko lähti tekemään töitä Marjukalle vaikkei Marjukka ole sitä koskaan ohjannut. Aluksi oli vähän hämillään, mutta tosi nopeasti ja varsinkin toisella treenivuorolla oli ihan selkeesti Marjukan kanssa hommissa. Mun perään ei vilkuillut enää yhtään eikä välittänyt vaikka puhuin laidalta, pysyi Marjukan luona hommissa. Hieno poika! :) Ja siis hienosti meni rataa kaiken kaikkiaan, Marjukkahan onkin tosi hyvä ohjaamaan, joten mitä muutakaan olisi odottanut. ;) Kiitos Marjukka, että ohjasit Jerikoa, pääsi poika vähän höyryjä päästelemään. Kovasti olisi emännällläkin hinku agilitykentälle!
Jeriko sai myös paljon kehuja rauhallisuudestaan agilityradan ulkopuolella ja mitäpä sitä kieltämään, osaahan se hienosti rauhassa odottaa. :)
Olen myös jatkanut kirjan päälle astumisen sheippaamista, koska haluan siinä nimenomaan kehittää Jerikon takapäänhahmotusta. Aluksi lähti melko nopeasti tarjoamaan takajalkoja kirjan päälle, mutta käytti ensin etutassut kirjalla; jäänne siitä kun aluksi tarjosi niitä etutassujaan ja sen jälkeen sai naksun takajaloista. Nyt siis tänään vielä sheippailin sitä, että veisi takajalat suoraan kirjan päälle ja lamppu taisi syttyä. :) Tähän vielä rauhassa varmistusta, että hahmottaa että takajaloista juuri on kyse ja sitten vasta alan kasaa nostamaan. On tää vaan hauskaa, tykkään sheipata, ei ole mikään kiire kun on niin hauskaa tehdä tätäkin harjoitusta ja katsoa kun koira alkaa ymmärtämään. :)
3 kommenttia:
Munki oli pakko nyt kokeilla tätä! :D Rudi tarjos kans eka kaikkee muuta kuin niitä takatassuja. Eka tuli nenulla kosketusta, sitten yks etutassu, molemmat etutassu sitten makaamaan siihen... :D Sitten tuli turhautuminen ja alko kaivamaan. Otin kyllä väliin ihan niin, että ohjasin tosi reilusti ja saatiin muutaman kerran ne takajalat osumaan, mutta ei vielä selkeesti hahmottanu mitä halusin. Jätettiin vähäksi aikaa hautumaan. :) Mutta sheippaaminen on niiiin kivaa. Just se, kun koira on niin innoissaan ja se, kun koira hoksaa niin voi sitä riemun määrää, molempien. ;D
Hauskaa, että tekin kokeilitte. :) Sitähän voi tosiaan yrittää niin, että pistää koiran peruuttamaan sen kirjan päälle, jos Rudi osaa peruuttaa..
Jerikolla se tuli yllättävän helpostikin siihen nähden ettei ole koskaan mitään takatassuillaan tehnyt, kun Jeriko tavallaan käveli kirjan yli aluksi samalla kun se yritti kaikkea. :D Siitä palkkasin takajalkojen kosketuksesta, mutta meinas jäädä vähän ne etujalat liiaksi mukaan, nyt olen palkkaillut ainoastaan jos suoraan vie takajalat kirjalle ja kyllä se tuntuu pikku hiljaa tajuavan. :)
Kirjat on vaan jotenkin niin pirun liukkaita, että tolla yhdelläkin Jeriko vähän liukastelee, ja kun eilen laitoin pari ohuempaa lisäksi niin ne välillä luisui toistensa päältä.. Mutta ehkä sekin kehittää sitten vaan paremmin takapään hallintaa, kun pitää varoa ettei kirjan lähde jalan alta! ;D
Joo, pitääpä tosiaan paneutua ihan asiaan. :D Rudi teki peruuttamisesta niin, että hyppäytti takajalat yli ja niin, että asetteli sitten etujalat kirjalle. Eli takajalat hetken ilmassa. Kaippa sekin on takapään hallintaa... ;D
Lähetä kommentti