Leikkaus, sen jälkeistä elämää ja Jerikon katoamistemppu

Eilen olin sitten leikkauspöydällä. Jalka leikattiin spinaalipuudutuksessa, oli kyllä hassu kokemus, ei kai tällaisesta voi ihan sanoa, että suosittelen, mutta hassua se oli! :D Vasen jalka oli ihan niin kuin irrallinen, kylmä, kipu ja asentotunto täysin tiessään, ei mitään käsitystä missä mun jalka oli ja välillä vaan näki, että hoitajat valmistellessa siirteli ja nosteli jalkaa eikä mitään tunnu. :D Puudutus tuli siis napaan asti, lantiokin ihan turta, hassulta tuntui sekin kun mua sitten heiteltiin kuin räsynukkea ensin puudutuksen jälkeen kyljeltä selälleen ja sitten leikkauksen jälkeen pöydältä sänkyyn. Kolmas hassu juttu oli se, miltä jalka tuntuu, kun siitä on ihan täysin kaikki lihastonus poissa, reisi oli niin kuin lämmintää taikinaa ja roikkui vaan velttona. :D
Leikkaus meni ihan hyvin, toivon mukaan vaiva nyt helpottaa.

Heräämössä alkoi sitten mun kärsimättömyys nostaa päätään. Olisin varmaan tehnyt ennätyksen kuinka nopeasti siirtyy heräämöstä vuodeosastolle, mutta jouduin odotteleen kyytiä aika pitkään sen jälkeen kun sain jalkaan liikettä. Vuodeosastolla jouduin odottamaan kotiin pääsyä kuuteen asti, vaikka salista pääsin kahdentoista aikaan.
Sitten minua vielä järkytettiin uutisilla, että 5 viikon levon sijaan (niin kuin alun perin oli puhetta) mulle määrättiinkin kahden kuukauden (!!!!!) liikuntakielto! Voi kiesus.... Kaksi viikkoa on tota kantakengän pitoa ja keppien kanssa menoa ja sen jälkeen voi käyttää normaalia kenkää ja alkaa kevyesti rasittamaan, mutta tosiaan edelleen liikunta kielletty, varmaan agility kuuluu tähän kiellettyyn kategoriaan.... =/ Surullista ja pirun pitkästyttävää, mutta kai se on pakko yrittää jaksaa olla rauhassa, että jalka nyt varmasti tulee kuntoon.. Kuukauden päästä on seurantakäynti jolloin varmaan voi kysellä voiko jotain jo tehdäkin.. Onneksi on kuitenkin toko, jota ei mitenkään päin voi laskea liikunnaksi! Voittaja-luokka, here we come! Jos meillä nimittäin ei Jerikon kanssa ole muutakaan tekemistä, niin treenataan sitten varmaan tokoa aika ahkeraan. ;)

Jeriko oli kyllä hassu, kun tultiin Matin kanssa kotiin. Huomasi tietenkin, että mulla on paketti jalassa ja kävelen oudosti keppien kanssa ja Jeriko käskettiin käytävästä kauemmaksi odottamaan ettei ole tiellä ja kuuliaisestihan Jeriko väistyi. Sitten siinä oli käytävän päässä mun kepit tai laukku tai joku ja Lalli tuli sitä haistelemaan. Jeriko antoi sille niin pahaa silmää että! Ja kun Lalli ei siitä huolimatta väistynyt, niin Jeriko kävi kevyesti näykkäämässä Lallin takajalkaa niin kuin Lalli olisi niskuroiva lammas joka täytyy siirtää! Siis tyhmä temppu Jerikolta ja sai torut siitä, mutta jälkikäteen vähän naurattaa.. ;)

Matti oli myös hakenut meille hese-ateriat ja kun niitä syötiin Jeriko kävi itse ensin nuuskaisemassa dippiä, mutta lähti sivummalle makoilemaan, kun käskin pois. Jeriko ei siis ole mikään ahne, kunhan käväisi siinä. Sitten kun olin jo syönyt Lalli tuli haistamaan ja maistamaan dipin loppuja, ja Jeriko oli siinä taas poliisina paikalla ja katsoi pahasti. Eikä se voinut kuvitella omaa resurssiaan puolustavansa, olen siitä ihan varma, että se puolusti mun dippiä, ettei Lalli saa sitä mennä sitten maistelemaan! Jeriko tuntuu ajattelevan, että kun mä olen nyt "loukkaantunut", niin sen tehtävä on pitää mun puolia. :D No, mutta tuollainen ihme kyttäily kyllä loppui, kun Jeriko huomasi että jalasta huolimatta, mulla on edelleen tallella kyky komentaa sitä. ;)

Jeriko pääsi tänään lenkille kaverini ja hänen koiransa kanssa metsään, mutta mitä teki Jeriko? Katosi! Kaveri sitten soitti mulle, että pojat oli juosseet keskenään ja hänen koiransa oli tullut takaisin, mutta Jeriko oli hävinnyt eikä tullut kun huusi. Me lähdettiin sitten Matin kanssa ajamaan sinne päin. Viimeinen havainto Jerikosta oli aika kaukana paikasta mihin kaverini oli autonsa jättänyt ja oltiin ajamassa lenkin loppupäätä kohti, mutta pysähdyttiin auton luoksekin varmuuden vuoksi. Ja siellähän se Jeriko oli, makasi auton takakontin edessä eikä noussut ennen kuin kutsuttiin vaikka ajettiin siihen viereen, kutsusta kyllä hyppäsi innoissaan pystyyn! :D Aika nolosti tehty kyllä, en tiedä mikä ihme oli saanut Jerikon sillä lailla lähtemään, kun ei ole ikinä tuollaista tehnyt vaikka on käynyt muiden mukana lenkeillä ja katoamiseen asti oli kuunnellut kaveriani ihan hyvin, mutta olihan se ihan fiksu ratkaisu sitten jäädä autolle odottelemaan eikä lähtenyt sentään autotielle tai muualle haahuilemaan. Oli kyllä helpottuneen oloinen koira kun tultiin, varmaan oli ehtinyt odotella jo ainakin vartin siinä kun kateissakin oli puolisen tuntia.. Loppu hyvin kaikki hyvin. :)