Syksyn viimeinen jälki, ainakin luulisin niin, eiköhän marraskuun puolella jo lunta ole.. Sorilan taakse menin taas tekemään, kun siellä on niin mukava maasto, Mattikin lähti mukaan. Tein kuitenkin itse jäljen, koska edelleen keppi-ilmaisu ja tunnari mietityttää, enkä halua ottaa riskejä. Jälkikokeisiin ollaan menossa kuitenkin myöhemmin kuin tokossa voittajaan, joten tärkeämpi mun mielestä vaalia sitä tunnaria.
Jäljestä tuli kyllä liian pitkä, itse arvioisin että ehkä sen 500 metriä, ajamisen jälkeen Matti arvioi, että ehkä 400.. Jotain siltä väliltä sitten varmaan. :D Viisi keppiä jäljellä ja jotenkin onnistuin tekemään aika vaikean jäljen, paljon kallioille kapuamista ja mutkittelua. Kunnollisia kulmia periaatteessa kaksi, yksi vähän loivempi käännös ja olihan se aika mutkittelevaa koko matkan, kun onnistuin löytämään niin hyvin reitin jossa oli paljon kierrettäviä esteitä.. :D
Jäljen vanhetessa tehtiin taas esineruutu Kovasti joutuu kyllä tekemään töitä ennen aloittamista, että saa Jerikon pois "jälki-moodista", oli taas nenä maassa menossa, mutta kun heittelin yhtä esinettä aikani, niin alkoihan se kiinnostua. Matti vei esineet ruutuun, ensin vanha kunnon nahkahanska, Matti vei sen noin 30 metriin. Sen jälkeen kissojen vanha lituskainen pieni lelu hieman sivummalle noin 20 metriin. Hienosti Jeriko lähti molempia etsimään, suoraan ja vauhdilla ja heti kohdalla himmasi ja alkoi tarkentamaan, molemmat löytyi sitten aika nopeasti. Hyvä Jeriko! :)
Jälki vanheni noin 45 minuuttia. Janalle lähetys muutaman metrin päästä ja jälki nousi hyvin, lähti heti oikeaan suuntaan. Alku ihan ok, mutta parin kymmenen metrin jälkeen alkoi vähän haahuilemaan ja meni ensimmäisestä kepistä ohitse. Jeriko löysi kyllä jo takaisin jäljelle, mutta päätin kuitenkin kutsua Jerikon takaisin jäljelle ennen keppiä, että huomaa sen jääneen. Tämän jälkeen jäljestys olikin taas erinomaista, rauhallista ja tarkkaa, joitain makkaranpalojakin nosteli, itse asiassa varmaan enemmän kuin viimeksi ja tahtikin oli jo melkeinpä liian rauhallista! :D Makkaraa siis vielä hillitymmin vaikka nytkin sitä oli vain janalla, kulmissa ja ennen keppejä. Kolme seuraavaa keppiä nousi hyvin, kulmat Jeriko meni hyvin, varsinkin ensimmäisen aivan täydellisesti. Toisen hieman oikaisi, mutta tosi pienesti. Kallioille kipuamiset meni hyvin. Aivan loppujäljestä nousi pää selkeästi ja jäljestys loppui ja haahuilu alkoi. Pyssäsin liinasta ja kannustin etsimään jäljen, ja sieltähän se löytyi ja viimeinen keppi oli noin 10 metriä sen jälkeen. Isot kehut tästä. Toivon mukaan Jeriko tästä tajuaisi, että vaikka tuntuisi pitkältä (olihan se jälki liian pitkä, en sitä väitä!) niin loppu voi olla "aivan kulman takana".. ;)
Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, ei mennyt aivan täydellisesti, mutta ei aivan perseelleenkään. Jouduin puuttumaan toisin kuin edellisellä kerralla, mutta tosiaan ihan hyvä jälki sinänsä, ehkä opittiin jotain. Matti ehkä suostuu tekemään jonkin verran lyhyitä jälkiä lähinnä janaharjoituksena Jerikolle vielä tän kuun aikana, samoin toivon mukaan esineitä pistää hakemaan niin Jeriko saa näissä vielä hieman treeniä. Ihan hyvältä kuitenkin näyttää ja tästä on hyvä jatkaa taas keväällä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti